Koirien käyttäytymisestä, luonteesta, persoonallisuudesta, testaamisesta, hyvinvoinnista, teknologiasta ja vähän muustakin.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Miten hyödyntää koirien persoonallisuustestituloksia jalostuksessa?

Koirien persoonallisuus- tai luonnetestituloksien hyödyntäminen jalostuksessa on kiinnostava haaste. Työ- ja virkakoirapuolella ja mm. opas- ja avustajakoirajalostuksessa tuloksia hyödynnetään, mutta muutoin kasvattajien oma aktiivisuus ja kiinnostus vaikuttaa tulosten hyödyntämiseen. Etua hyödyntämisestä saadaan ja tuloksia kannattaa hyödyntää jalostuksessa - muun koirien käyttäytymisestä saatavan tiedon ohella.


Jalostusneuvojien peruskurssilla Tuusulassa 3.11.2018 kävin läpi ensimmäisenä koiran hyvinvoinnin ja persoonallisuuden yhteyttä motivoimaan jalostusaihetta, hieman perinnöllisyyteen  liittyviä taustoja persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen liittyen sekä konkreettisin esimerkein muutamia persoonallisuustestituloksia MH-luonnekuvauksesta. Pohdimme millaista paria tietynlaisen profiilin omaavalle muutamalle esimerkkikoiralle etsittäisiin ja valittaisiin.


Tuusulasta matka jatkui luennon jälkeen smartDOG testaamaan Kuopioon  ja luennoimaan toisesta kiinnostavasta aiheesta - koiran tunteista koulutuksessa. Osku-kultsu osui 150:ksi testaamakseni koiraksi! Mukana olivat myös ihanat Cera sheltti, Onni kultsu, Bertta corgi, sekä Jannu bc.


Kalvot ovat tässä linkitettynä, kirjoitan muutaman erillisen postauksen jalostusluennosta myöhemmin.



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Mitä on klassinen ehdollistuminen?

Taustaa



Klassinen ehdollistuminen (classical conditioning) eli respondentti ehdollistuminen (respondent conditioning) tarkoittaa ehdollistumista, jossa neutraali vaikute alkaa laukaista ehdollistuneen vasteen (CR), kun alun perin neutraali (ehdollistumaton) vaikute edeltää sitä toistuvasti. Neutraali vaikute edeltää klassisessa ehdollistumisessa toistuvasti ehdollista vaikutetta (CS, esim. ruoka) ja nämä kaksi yhdistetään toistuvasti toisiinsa ehdollistumisen aikaansaamiseksi, jolloin refleksi (alun perin UR) muuttuu ehdolliseksi vasteeksi (CR).


Löydöksen teki Ivan Pavlov.  Pavlov oli venäläinen fysiologi, joka tutki ruoansulatusta. Tunnetuimmat Pavlovin tutkimuksista liittyvät koiran syljenerityksen tutkimukseen. Pavlov havaitsi, että jo koirien tuominen uudestaan tutkimuslaboratorioon käynnisti syljenerityksen, ilman mitään muuta ulkoista vaikutetta (ärsyke). Ensimmäisellä laboratorioon tulokerralla näin ei käynyt.


Pavlov tutki mm. koostumukseltaan erilaisten suuhun laitettavien ruokien sekä muiden aineiden, esim. marmorikuula tai hiekanmurunen vaikutusta syljen määrään. Pavlov havaitsi, että kova ruoka lisäsi syljeneritystä, kun nestettä paljon sisältä ruoka sai aikaan vähän syljeneritystä. Jos suuhun laittoi taasen jotain mikä ei ollut syötävää, syljen määrä riippui miten paljon sylkeä tarvittiin sen saamiseksi ulos suusta.






Kuva 1. Pavlovin tutkimuslaitteisto

Ehdollistumattomat ja ehdollistuneet refleksit



Pavlov havaitsi kokeita tehdessään, että koirat alkoivat kokeiden edetessä erittää sylkeä jo ennen kuin ne saivat ruoan suuhun, jo pelkkä haju tai ruoan näkeminen sai syljenerityksen alkamaan. Pavlov havaitsi, että on olemassa kahdenlaisia refleksejä - ehdollistumattomia ja ehdollisia (ehdollistuneita) tuneita.


Ehdollistumattomat refleksit (unconditional/unconditioned reflex) ovat pitkälti synnynnäisiä ja yleensä pysyviä, ja niitä esiintyy kaikilla lajin jäsenillä esiintymisen vaihdellessa hyvin vähän eläimestä toiseen. Koirilla esimerkiki ruoka aiheuttaa kuolaamisen.


 US----------------------> UR
ehdollistumaton           ehdollistumaton
vaikute                         vaste
= ruoka                         = syljeneritys


Ehdolliset t. ehdollistuneet refleksit (conditional/conditioned reflex) ovat kokemukseen perustuvia ja opittuja. Koira esimerkiksi oppii, että ruokakuppi tarkoittaa ruokaa, mikä aiheuttaa syljenerityksen lisääntymisen (kuolaamisen).


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= ruokakuppi                                    = syljeneritys




Pavlov havaitsi kokeissaan, että mistä tahansa ruokaan liittyvästä vaikutteesta - ruokakuppi, koiranohjaaja, metronomin tikitys, tai lähes mikä tahansa muu vaikute - tuli ehdollinen vaikute, jos se säännöllisesti edelsi ehdollistumatonta vaikutetta.


Esimerkkinä voisi olla pillin äänen opettaminen pennulle esim. luoksetuloa varten, jolla ei ole mitään historiaa aiemmin äänestä. Pillitys on siis neutraali vaikute tässä tapauksessa. Ensin puhalletaan halutulla tavalla pilliin ja välittömästi annetaan ruoka tai makupala (toistetaan):


CS -----------------> US----------------------> UR
ehdollinen            ehdollistumaton           ehdollistumaton
vaikute                 vaikute                         vaste
= pillin ääni         = ruoka                         = syljeneritys


Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira voi alkaa kuolata kuullessaan pillityksen.


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= pillin ääni                                      = syljeneritys


Proseduuria, jossa ehdollinen vaste syntyy ehdollisen vaikutteen aiheuttamana, kutsutaan klassiseksi, pavlovilaiseksi tai respondentiksi ehdollistamiseksi (ehdollistumiseksi). Klassisen ehdollistumisen kriteereitä on kaksi: mukana on synnynnäinen refleksi, ja ehdollisen vaikutteen (CS) ja ehdollistumattoman vaikutteen (US) parittaminen tapahtuu riippumatta yksilön käyttäytymisestä.


Korkeamman asteen ehdollistaminen



Korkeamman asteen ehdollistamisessa (higher-order conditioning) hyvin ehdollistunut vaikute yhdistetään neutraaliin vaikutteeseen ja saadaan aikaan ehdollinen vaste. Pavlovin laboratoriossa työskennellyt Frolov kokeili yhdistää musta neliö metronomin ääneen. Metronomin ääni oli hyvin ehdollistunut ja toimi ehdollisena vahvisteena syljeneritykselle. Toistojen jälkeen, joissa yhdistettiin ensin mustan neliön näyttäminen ja sen jälkeen käynnistettiin metronomi, koira alkoi erittää sylkeä myös mustan neliön nähdessään.


CS2 -----------------> CS1----------------------> CR
ehdollinen        ehdollinen                    ehdollinen
vaikute                      vaikute                         vaste
= musta neliö         = metronomin ääni       = syljeneritys


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= musta neliö                                   = syljeneritys


Korkeamman asteen ehdollistamista voidaan jatkaa useammelle tasolle. Chance toteaa, että monet ihmisten tunnereaktiot (mistä pidämme tai emme pidä, pelot, jne) ovat osittain korkeamman asteen ehdollistumisen tuloksia.






Lähteet


Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere
http://psychclassics.yorku.ca/Yerkes/pavlov.htm

Synnynnäinen käyttäytyminen ja käyttäytymisen evoluutio

Taustaa



Charles Darwin seilasi Beagle nimisellä aluksella 1800-luvulla eri puolilla maailmaa. Matkoillaan hän keräsi kasvi- ja eläinnäytteitä, ja samalla hän alkoi pohtia myös käyttäytymisen perinnöllisyyttä ja luonnon valintaa. Palatessaan Englantiin hän paneutui eläinten jalostamiseen ja hoksasi, että kuten kotieläinjalostuksessa, myös luonnossa voi tapahtua valintaa. Darwinin mukaan luonnollinen valinta auttaa lajeja sopeutumaan ympäristön muutoksiin sukupolvien myötä. Luonnollinen valinta muuttaa tiettyjä käyttäytymisiä fyysisten ominaisuuksien ohella. Muutokset luonnossa tapahtuvat kuitenkin ihmisen tekemään jalostukseen verrattuna hitaasti, useiden sukupolvien aikana.

Luonnonvalinta tuottaa synnynnäisiä ja mukautuvia käyttäytymisen muotoja. Ne auttavat organismeja (eliöitä) sopeutumaan tiettyyn ympäristöön.

Synnynnäinen käyttäytyminen jakautuu Chancen (2014) kolmeen kategoriaan:
- refleksit eli heijasteet (ehdollistumaton refleksi, on olemassa myös ehdollistuneita refleksejä),
- samana pysyvät käyttäytymismallit (fixed/modal action pattern) ja
- yleiset käyttäytymisominaisuudet (general behavior traits).

Kirjoitan muutamia postauksia itseäni kiinnostavista aiheista käyttäytymisanalyysin opintoihin liittyen ja syvennän aiheita oman kiinnostukseni mukaan erillisissä postauksissa.


Refleksi eli heijaste



Refleksi (heijaste) on tietyn tapahtuman ja yksinkertaisen vasteen suhde (Chance, 2014). Se toistuu lähes samanlaisena kerrasta toiseen. Se on suora, tahdosta riippumaton ja automaattinen, eikä synnynnäiseen refleksiin liity operanttia tai säännönohjaamaa käyttäytymistä (Tuomisto jne. 2015).

Esimerkkinä refleksistä Paul Chance antaa silmän räpäytyksen, kun silmään osuu hiekkaa. Refleksi on hiekan silmään osumisen ja silmäluomen liikahduksen välinen suhde. Monet reflekseistä suojaavat yksilöä vahingoittumiselta, kuten ihmisellä koskeminen kuumaan tai kipua aiheuttavaan kohteeseen aiheuttaa raajan vetäytymisen (koukistusheijaste). Chance mainitsee myös pupillireaktion (-heijasteen), jossa mustuainen supistuu valon osuessa siihen, aivastuksen, ja oksennusreaktion.

Reflekseihin vaikuttaa luonnonvalinta. Ne, jotka edistävät selviytymistä, esiintyvät myös jälkeläispolvissa, kun taas ne refleksit, jotka estävät selviytymistä häviävät. Chance kuvaa refleksejä stereotyyppisinä, erittäin pysyvinä muodoltaan, esiintymistaajudeltaan, voimakkuudeltaan ja miten ne ilmenevät kehityksen aikana. Refleksit kuitenkin vaihtelevat miten ne ilmenevät eri yksilöissä esimerkiksi voimakkuudeltaan ja ne voivat myös muuttua elinaikana. Esimerkiksi motoriset refleksit voivat hidastua iän myötä, esim. tasapainoon liittyen.


Samana pysyvät käyttäytymismallit - Fixed tai Modal action pattern (FAP tai MAP)



Samana pysyvät (toistuvat) käyttäytymismallit (Fixed tai Modal action pattern, FAP tai  MAP) viittaavat Chancen synnynnäisiin vasteiden (reaktioiden, käyttäytymisten) sarjoihin, jotka esiintyvät kaikilla tai lähes kaikilla lajin edustajilla ja jotka esiintyvät samanlaisena. Aiemmin näitä kutsuttiin vaistoiksi. MAPeilla on vahva geneettinen tausta - yksilöiden välillä on vain vähän vaihtelua ja ne toistuvat lähes samankaltaisena samalla yksilöllä eri päivinä. Yleensä sarjan käynnistymiseen tarvitaan joku laukaisija (vaikute, releaser), mutta ei aina. Koirilla esimerkki on metsästyskäyttäytyminen. Siinä missä susilla on kokonainen ketju, koiraroduilla on rodusta riippuen ketjusta eri pätkiä. Esimerkki vaikutteesta voisi koirilla olla vaikka jäniksen haju käynnistämässä jäljen ajoa, tai lentävän perhosen tai tuulen mukana lentävän lehden käynnistämä takaa-ajo.

MAPit ovat kompleksisempia kuin refleksit ja ne koostuvat pitkistä käyttäytymisketjuista. Koko organismi (eliö) on mukana, poiketen reflekseistä, jossa vain muutama lihas tai rauhanen on mukana. Ne ovat myös vaihtelevampia kuin refleksit. Chance antaa esimerkin miten ympäristö voi vaikuttaa MAPien valintaan lohiin liittyen. Lohien kutupaikoille pääsyn muuttuessa vaativammaksi, vain ne lohet saavat poikasia, jotka pystyvät ylittämään korkeammat esteet matkan varrella eli joiden käyttäytymisessä on tarvittavat piirteet.


MAPit kehittyvät luonnollisen valinnan tuloksena, koska ne vaikuttavat lajin selviytymiseen. MAPit tyypillisesti liittyvät ruoan hankintaan, turvallisuuden takaamiseen mahdollisilta ympäristöstä tulevilta uhilta kuten saalistajilta, tai lisääntymiseen - eli geenien jättämiseen jälkeläisiin sekä jälkeläisistä huolehtimiseen ja niiden kasvattamiseen. Koirilla on käyttötarkoitukseen liittyen eri roduilla valittu pitkälti ruoan hankintaan - metsästyskäyttäytymiseen - liittyviä käyttäytymisiä jalostuksessa. Joillakin metsästyskoiraroduilla, kuten suomenpystykorva, lasketaan perinnöllisyysindeksejä metsästyskäyttäytymisketjuihin liittyen koetuloksista.


Yleiset käyttäytymisominaisuudet

Yleiset käyttäytymisominaisuudet kuvaavat taipumusta toimia tietyllä tavalla, esimerkkejä ovat pelokkuus, kiihtyminen, aggressiivisuus, aktiivisuustaso, ja riskinotto (Chance, 2014). Käyttäytymisominaisuudet voivat esiintyä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytymisominaisuudet ovat vaihtelevampia kuin MAPit. Niissä on vahva geneettinen komponentti. Ihmisillä ja useilla eläinlajeilla on tutkittu yleisten käyttäytymisominaisuuksien perinnöllisyyttä. Koirien osalta näitä ominaisuuksia testataan erilaisilla käyttäytymistesteillä - Suomessa mm. MH-luonnekuvauksella ja luonnetestillä. Monilla muillakin testeillä ja kokeilla ja niistä saaduilla tuloksilla saadaan tietoa käyttäytymisominaisuuksista.  Geenitestejä on toistaiseksi vähän, mutta perinnöllisyyttä voidaan laskea testituloksista.


Lähteet


Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Pennun sosiaalistaminen alkaa jo pentulaatikosta



Pennun sosiaalistamisesta


Sosiaalistaminen on oppimisprosessi, jonka kaikki eläimet tarvitsevat saadakseen tarvittavat elämäntaidot ja varmistaakseen itsevarman käyttäytymisen eri ympäristöissä sekä tehokkaan kommunikaation sosiaalisessa ryhmässä (Manning & Dawkins 2012). 

Ihminen vastaa pennun sosiaalistamisesta sosiaalisesti (ihmiset, koirat, muut eläimet) ja erilaisiin ympäristöihin ja ympäristössä oleviin ja tapahtuviin asioihin, kuten ääniin, alustoihin, muihin materiaaleihin, kulkuvälineisiin jne. Tutkimusten mukaan pentujen varhainen sosiaalistaminen vaikuttaa muun muassa koirien aikuistumisen nopeuteen, tutkivaan käyttäytymiseen, stressin sietoon ja ongelmanratkaisukykyyn (Vaterlaws-Whiteside & Hartmann, 2017). Pennun varhaiset negatiiviset kokemukset voivat puolestaan vaikuttaa pitkäkestoisesti aikuisiän käyttäytymiseen (ibid.). Tyypillisiä ongelmia ovat arkuus ja aggressiivisuus, mutta myös alentunut oppimiskyky, eroahdistus, hyperaktiivisuus ja stressikäyttäytyminen (ibid.). Koiran aikuiskäyttäytymiseen vaikuttaa sekä perimä, että ympäristö, eli pennun saamat kokemukset pentu- ja nuoruusaikana – ts. sosiaalistamisella on perimän lisäksi suuri merkitys aikuisiän käyttäytymiselle.

Tutkimusten uusi suunta varhaisen sosiaalistamisen vaikutuksissa ja kokemusten laadussa

Uusimmat tutkimukset keskittyvät kasvattajan luona pentulaatikossa tapahtuvaan ja siellä alkavaan sosiaalistamiseen, sillä sosiaalistamisen kausi on koirilla varsin lyhyt – alkaen kahdesta viikosta ja jatkuen rodusta riippuen noin 13 viikkoon. Käytännössä tästä noin puolet pentu asuu kasvattajan luona, ja puolet uuden pennun omistajan ja perheen luona. Sosiaalistamisessa on perinteisesti paljon painotettu pennun uudessa kodissa tapahtuvaa sosiaalistamista. Nyt on alettu tutkimuksessa paneutua myös kasvattajan luona tapahtuvaan sosiaalistamiseen ja tutkimaan sen pitkäaikaisia vaikutuksia koirien käyttäytymiseen.

Laatua määrän sijaan sosiaalistamiseen

Nykyään sosiaalistamisessa suositellaan keskittymään kokemusten laatuun määrän sijasta. Tärkeää ei siis ole kohtaako koira kaksi vai kymmenen uutta ihmistä tai koiraa päivän aikana tai käykö pentu päivän aikana  kuinka monessa uudessa paikassa – vaan se, että kohtaamiset, paikat ja tapahtumat ovat pennun oppimisen kannalta positiivisia. Tämä ei tarkoita, etteikö pennulle tulisi tarjota monipuolisia kokemuksia, mutta pennun saamien kokemusten tulisi tukea pennun kehitystä ja tarjota ennen kaikkea positiivisia oppimismahdollisuuksia, jotka kasvattavat pennun itseluottamusta ja positiivisten kokemusten ”pankkia”.

Positiivisten oppimiskokemusten kautta pentu saa hallinnantunteen elämästä ja kokee asiat mahdollisuuksina ennemmin kuin uhkina tai pelotteina. Pentua ei tule kääriä pumpuliin, sillä väistämättä pienet ja sopivasti hieman stressaavatkin hetket ja virikkeet ovat tärkeitä pennun kehittymisen kannalta. Pennun joutumista pelottaviin tilanteisiin tulisi välttää eikä pentua saa pakottaa tai houkutella esim. makupaloilla kohtaamaan pelottavia asioita eikä jättää selviämään pelottavista asioista ja tilanteista yksin. Jokainen pentu on myös yksilö, jonka perimä määrittää sen käyttäytymistä ja kykyä selvitä erilaisissa tilanteissa, joten tämäkin tulee huomioida yksilöllisesti pennun sosiaalistamisessa.

Ideoita suomalaisiin kenneleihin avustajakoirapennuille kehitetystä sosiaalistamisohjelmasta

Tässä kirjoituksessa esitetään tutkimustuloksia pentulaatikon sosiaalistamisesta ja edullinen, nopea ja tehokas sosiaalistamisohjelma pentulaatikkoon sovellettavaksi kasvattajille (Vaterlaws-Whiteside & Hartmann, 2017). Pennunostajillekin kirjoitus antaa eväitä paitsi tarkastella kasvattajien toimintaa ja käytäntöjä sosiaalistamisen näkökulmasta myös mahdollisuuden hyödyntää ohjelmaa itsekin soveltuvin osin pennun uudessa kodissa tapahtuvassa sosiaalistamisessa. Tutkimus on tehty Englannissa avustajakoiria jalostavassa kennelissä, joten ohjelmaa voi soveltaa kotikenneleihin ja isompiin kasvattajakenneleihin soveltuvin osin myös Suomen olot huomioiden. Kannattaa huomioida, että sosiaalistamisohjelmasta puuttuvat mm. itse tärkeäksi kokemani pikkupentujen vuorovaikutustilanteet muiden hyvin käyttäytyvien aikuisten koirien kanssa tai muiden mahdollisten kotieläinlajien kanssa – esim. kissa.

Uudella pentujen sosiaalistamisohjelmalla positiivisia vaikutuksia pentujen käyttäytymiseen


Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käytännön työkalu aikuisten koirien ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen ja kehittymisen estämiseen. Sosiaalistamisohjelman kehittämisessä hyödynnettiin olemassa olevia pentulaatikkoajan stimulointiteorioita sekä vastasyntyneiden ja nuorten pentujen kehittymisvaiheita. Jokaisen virikkeen esittely ja voimakkuus suunniteltiin vastaamaan pentujen fysiologista ja käyttäytymisen kehittymistä. 

Miten pentujen sosiaalistamisohjelma kehitettiin?

Aiemmista tutkimuksista löydettiin viisi keskeistä stimulointialuetta: kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisten kanssa sekä vuorovaikutus ympäristön kanssa. Sosiaalistamisohjelman aktiviteetit ja virikkeet näille osa-alueille kehitettiin yhteistyössä Iso-Britannian opaskoirajalostuksen henkilökunnan kanssa. Aktiviteetit ja virikkeet valittiin ohjelmaan niiden helppokäyttöisyyden, tavallisesta kodista löytyvien tarvikkeiden, edullisen hinnan ja nopean suorittamisen perusteella. 

Miten kehitetty pentujen sosiaalistamisohjelma toteutettiin?

Tutkimukseen valittiin kuusi avustajakoirakoulun pentuetta (labradoreja, kultaisianoutajia ja risteytyksiä) vuoden 2014 keväällä ja kesällä(Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2017). Jokaisen pentueen pennut jaettiin kahteen ryhmään mahdollisimman tasaisella sukupuolijakaumalla. Ryhmä 1 (standardi sosiaalistaminen, SS) sai kennelin tavallisen sosiaalistamisohjelman. Ryhmä 2 (ekstra sosiaalistaminen, ES) sai standardiohjelman (taulukko 2) lisäksi uuden sosiaalistamisohjelman, joka on esitetty taulukossa 1.
Ekstra sosiaalistamisohjelma (ES) tehtiin päivittäin klo 12-2 välillä kahden tutkijan toimesta, joista toinen teki käsittelyn yhdelle pennulle kerrallaan ja toinen pysytteli muun pentueen kanssa antaen pennuille mahdollisuuden tavalliseen vuorovaikutukseen ihmisen kanssa ja käsittelyyn, pentujen oman valinnan mukaan. ES ohjelman pennut saivat käsittelyn viitenä päivänä viikossa syntymästä kuuden viikon ikään. ES ohjelman pennut saivat kaikki iän mukaan valitut virikkeet taulukon 1 järjestyksessä (ylhäältä alas viikon kohdalta). Viikoilla 1-2 sosiaalistaminen tehtiin pentulaatikon vieressä, ja erillisessä sosiaalistamiskennelissä (erillinen tila) viikoilla 3-6. Aikaa kului pentua kohti päivässä viisi minuuttia viikoilla 1-2, 10 minuuttia viikoilla 3-4 ja 15 minuuttia viikoilla 5-6. Kaikki muu sosiaalistaminen oli samaa molemmille penturyhmille.

Miten pentujen käyttäytymistä ja vaikutuksia mitattiin?

Sosiaalistamisohjelman vaikutuksia pennun kehitykseen mitattiin kahdessa eri iässä – kuusiviikkoisena ja kahdeksan kuukauden ikäisenä. Ensimmäisenä vaikutuksia arvioitiin kuuden viikon ikäisenä opaskoirapennuille kehitetyllä arviointitestillä (Puppy Profiling Assessment, PPA, Asher et al. 2013).  Testissä arvioidaan pennun käyttäytymistä ja reaktioita kahdeksalla erilaisella virikkeellä, joista laskettiin PPA arvo, joka oli kaikkien virikkeiden reaktioiden mediaani (keskimmäinen arvo, 4 toivottava, pienimmät arvot ei toivottavia). Testit suoritti sama henkilö, joka ei tiennyt mihin sosiaalistamisryhmään pentu kuului. 

Kahdeksan kuukauden ikäisiä pentuja ja niiden käytöstä arvioitiin pennun ohjaajille suunnatulla validoidulla kyselyllä (Puppy Walking Questionnaire, PWQ, Harvey et al. 2016). Kysely mittaa 9 ominaisuutta: eroon liittyvää käyttäytymistä, häiriöherkkyyttä, kiihtymisalttiutta, yleistä ahdistuneisuutta, koulutettavuutta, eläinten jahtaamista, kiintymystä, kosketusherkkyyttä ja energiatasoa. Koiranohjaaja täytti kyselyn kahden viikon sisällä siitä, kun pentu täytti 8kk. Kyselyssä kysyttiin 40 kysymyksellä viimeisen 3 kuukauden käyttäytymistä asteikolla, joka oli välillä ”ei koskaan” – ”melkein aina”. Ominaisuus laskettiin siihen liittyvien kysymysten keskiarvona. Kaikkiin muihin ominaisuuksiin paitsi koulutettavuuteen liittyvät keskiarvot toivotaan olevan alhaisia. Kyselyn täyttänyt koiranohjaaja ei tiennyt mihin ryhmään pentu kuului.

Millaisia tulokset olivat?

Tutkimuksen tulokset kertoivat uuden sosiaalistamisohjelman merkittävästä pysyvästä vaikutuksesta pentujen käyttäytymiseen ensimmäisen elinvuoden aikana. Pennut, jotka olivat osallistuneet kehitettyyn ylimääräiseen sosiaalistamisohjelmaan (ES), saivat tilastollisesti merkittävästi parempia arviointeja sekä kuuden viikon että kahdeksan kuukauden ikäisenä liittyen erossaolokäyttäytymiseen, häiriöherkkyyteen, yleiseen ahdistuneisuuteen ja kosketusherkkyyteen. Lisäksi positiivista trendiä (toivottavaa käyttäytymistä) havaittiin liittyen toivottavaan kiintymykseen, kiihtymysalttiuteen ja eläinten jahtaamiseen liittyen. Koulutettavuuteen tai energiatasoon ohjelmalla ei ollut vaikutusta. Uroksilla oli korkeammat häiriöherkkyys- ja energiatasoarvot kuin nartuilla. Uroksilla löytyi myös narttuihin verrattuna trendi yleisestä ahdistuneisuudesta ja eläinten jahtaamiskäyttäytymisestä. 

Mitä tulokset kertovat?

Tutkijat toteavat, että ihmisen kanssa vietetty aika vaikuttaa positiivisesti pennun vuorovaikutukseen ihmisten kanssa myös myöhemmällä iällä sekä kohonneeseen itseluottamukseen erilaisissa ympäristöissä. Pennut, joilla on ollut erilaisia aktiviteetteja ja virikkeitä ja ovat niihin tottuneet, pitävät niitä vaarattomina myös myöhemmällä iällä. Pentulaatikkoajan sosiaalistamisella näyttää olevan pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisikään asti. Pikkupentujen kokemuksilla syntymästä 13 viikkoon on suurempi vaikutus käyttäytymiseen kuin myöhemmin saaduilla kokemuksilla. 

Tutkijat myös toteavat, että varhaisia lievästi stressaavia kokemuksia saaneilla eläimillä on parempi vastustuskyky fyysiselle stressille, ne ovat vähemmän alttiita tunteisiin liittyville häiriötekijöille ja ne sopeutuvat paremmin uusiin tilanteisiin. Aiemmat tutkimukset muilla nisäkkäillä ovat osoittaneet, että varhainen käsittely ja sosiaalistaminen liittyy aikuisten eläinten korkeaan stressinsietokykyyn. Aiempien tutkimusten mukaan varhaiset vaarattomat, mutta lievästi stressaavat virikkeet vaikuttavat myös kognitiivisten kykyjen kehittymiseen positiivisesti. Kehitetty sosiaalistamisohjelma tarjoaa pennuille aiempaa enemmän fyysistä kontaktia, mentaalisia haasteita ja paljon positiivista vuorovaikutusta ihmisten kanssa yksin ilman muuta pentuetta. Käytetyt aktiviteetit ja virikkeet ovat mietoja stressitekijöitä ja voivat siten vähentää ahdistuneisuutta ja häiriöherkkyyttä, jota arvioitiin 8kk iässä.

Tutkijat toteavat, että heidän kehittämänsä ohjelma on erityisesti suunnattu työkäyttöön koiria jalostavien kennelien käyttöön. Ohjelmassa on kuitenkin suunniteltu aktiviteetteja ja virikkeitä pikkupennun kehitysvaiheiden mukaisesti, joita voi ja kannattaa toteuttaa ja soveltaa myös kotikenneleissä. Tutkimuksen tulokset ovat niin selkeitä positiivisten vaikutusten suhteen, että jokaisen kasvattajan, kuten myös pennunomistajan kannattaa huolehtia pennun/pentujen sosiaalistamisesta ensimmäisten 13 elinviikon aikana.

Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että tässä tutkimuksessa jalostuksessa käytetyt pentueiden vanhemmat on huolellisesti ja harkiten valittu jalostukseen myös käyttäytymisen osalta. Ohjelman noudattaminen ei siten välttämättä takaa, että mistä tahansa pentueesta saisi samanlaisia vaikutuksia ohjelmaa noudattamalla – vaikka sillä todennäköisesti samansuuntaisia positiivisia vaikutuksia onkin. Perimällä (esim. sosiaalisen tai ääniarkuuden osalta) on aina vaikutusta käyttäytymiseen ympäristövaikutusten ja sosiaalistamisen ohella.

Artikkeli julkaistaan myös Kultainen Rengas - Golden Ring ry:n lehdessä 2/2018

Lähteet:
Manning, A., & Dawkins, M. S. (2012). An introduction to animal behaviour. Cambridge University Press.
Vaterlaws-Whiteside, H., & Hartmann, A. (2017). Improving puppy behavior using a new standardized socialization program. Applied Animal Behaviour Science, 197, 55-61.

 
Taulukko 1. Uuden sosiaalistamisohjelman virikkeet. X viikon kohdalla tarkoittaa stimulointiviikkoa.





Lähde: Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2016

Viikot


Käännös: Heli Väätäjä, heli.vaataja@gmail.com







0 1 2 3 4 5
Osa-alue Stimulointiaktiviteetti (virike)













Kosketus Velcro panta, jota käytetään sosiaalistamishetken aikana x x x x x x

Pentu nostetaan ylös x x




Pentua silitetään hellästi sormella x x




Pennun kehoa kosketetaan (pää, keho, häntä, jalat ja tassut) x x x x x x

Pentua pidetään villapuseron lähellä 30s x x




Pentua pidetään nylon t-paidan lähellä 30s x x




Pentua pidetään fleece matriaalin lähellä 30s x x




Pennun kehoa kosketetaan hellästi pehmeällä pyyhkeellä x x




Pennun kehoa kosketetaan hellästi kumihanskalla x x




Pennun kehoa kosketetaan hellästi pehmeällä lasten hammasharjalla x x




Pentua kannustetaan liikkumaan maton yli

x x x x

Pentua kannustetaan liikkumaan kumi maton yli

x x x x

Pentua kannustetaan liikkumaan ostoskassin yli


x x x








Kuulo Paperipussia rapistellaan pennun lähellä
x




Muovipussia rapistellaan pennun lähellä
x




Avaimet kilisevät pennun lähellä

x



Matkapuhelimen soittoääni (alimmalla äänenvoimakkuudella) pennun lähellä

x x


Pehmeää käsien taputusta pennun lähellä


x x

Matkapuhelimen soittoääni (keskitason äänenvoimakkuudella) pennun lähellä



x

Vieriviä äänekkäitä esineitä (esim. täytetty lelu) pennun tavoitettavissa pentulaatikossa



x x

Vieriviä äänekkäitä esineitä (esim. täytetty lelu) pennun tavoitettavissa pentulaatikon ulkopuolella



x x

Matkapuhelimen soittoääni (normaalilla äänenvoimakkuudella) pennun lähellä




x








Visuaalinen Pentu asetetaan TV:n eteen

x


-näkö Vieriviä esineitä (esim. pallo) pennun tavoitettavissa pentulaatikossa

x x


Vieriviä esineitä (esim. pallo) pennun tavoitettavissa pentulaatikon ulkopuolella

x x


Esineitä roikkuu stimulointialueen yläpuolella (esim. joulukuusen koristeköynnöstä)

x x x x

Hitaasti avataan ja suljetaan sateenvarjo pennun nähden



x

Peilin esittely



x

Sateenvarjon avaaminen ja sulkeminen pennun nähden




x

Kannustetaan peilin tutkimiseen




x








Vuorovaikutus Pentu nostetaan ylös ja kannetaan ympäri kenneliä

x


-ihmiset Pentua silitetään kädellä

x



Pennun korvia ja hampaita tutkitaan

x x x x

Leikki kaksin ihmisen kanssa (pehmeä ja vinkulelu yhteensä 3 minuuttia)

x



Pentu nostetaan ylös ja se kannetaan stimulaatiokenneliin (erillinen huone/tila)


x x x

Pentua pidetään hellästi paikoillaan 5 sekuntia


x


Leikki kaksin ihmisen kanssa (pehmeä, vinku- ja vetolelu yhteensä 3 minuuttia)


x x x

Tutkija pukeutunut hattuun/aurinkolaseihin/selkäreppu selässä


x x x

Pentua pidetään hellästi paikoillaan 15 sekuntia



x

Pennulta piilotetaan lelu ja kannustetaan etsimään sitä



x x

Pentua pidetään hellästi paikoillaan 20 sekuntia




x








Vuorovaikutus Pentua kannetaan ympäriinsä ulkona (esim. talon ympäri)


x

-ympäristö Kokemus betonipinnasta ulkona



x x

Kokemus ruohosta ulkona (vuodenajan mukaan lumi tmv.)



x x

Kokemus kumialustasta ulkona



x x

Kannustetaan kiipeämään esteen yli



x x

Kannustetaan kulkemaan oviaukoista sisään ja ulos




x

Pennun päälle asetetaan hellästi pyyhe ja annetaan sen etsiä tie ulos




x


 
Taulukko 2. Perinteinen olemassaoleva perussosiaalistamisohjelma. X viikon kohdalla tarkoittaa stimulointiviikkoa. 




Lähde: Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2016






Käännös: Heli Väätäjä, heli.vaataja@gmail.com

Viikot












Osa-alue Sosiaalistamisaktiviteetti 0 1 2 3 4 5 6









Kosketus Pentu nostetaan ylös x x





Pentua silitetään hellästi sormilla x x





Jokaisen pennun yksilökäsittelyä nartun läsnäollessa x x x x x x x

Hoitoa kenneltilassa


x x x x









Kuulo Radio päällä kenneltilassa x x x x x x x

Pesukoneen äänet


x x x x

Muovipullo pentueen ulottuvilla, jonka sisällä on kuivattua pastaa





x









Visuaalinen Televisio päällä kenneltilassa

x x x x x
-näkö Lastenrattaat näkyvät kenneliin


x x x x

Rahankeräyslipas näkyy kenneliin


x x x x









Vuorovaikutus Pentu punnitaan x x x x x x x
-ihminen Pennun kynnet leikataan x x x x x x x

Pentua kannetaan talon ympäri ulkona (max. 5 min.) 


x x x x

Kontakti ihmisiin, jotka pukeutuneet eri tavoin



x x x

Vähintään kaksi sessiota sosiaalistamiskenneltilassa



x x x

Yksinoloaikaa ilman muuta pentuetta (käsittely, hoito, terveystarkastukset, max. 5 min)



x x x

Hoitoa hoitopöydällä




x x

Yksinoloaikaa ilman muuta pentuetta (käsittely, hoito, terveystarkastukset, max. 10 min)





x









Vuorovaikutus Tyhjä muovipullo kennelissä pentueen ulottuvilla


x x x x
-ympäristö Pehmoleluja kennelissä pentueen ulottuvilla


x x x x

Muovileluja kennelissä pentueen ulottuvilla


x x x x

Vinkuleluja kennelissä pentueen ulottuvilla


x x x x

Vähintään kaksi sessiota pentueena ulkoalueella, jossa kumimatto (max 10 min per sessio)



x x x

Pehmeitä kumileluja kennelissä




x x

Pahvilaatikoita kennelissä




x x

Isoja pehmoleluja kennelissä




x x

Tunneli kennelissä




x x

Vähintään kaksi sessiota pentueena ruohoalueella (max 10 min per sessio)




x x