Koirien persoonallisuus- tai luonnetestituloksien hyödyntäminen jalostuksessa on kiinnostava haaste. Työ- ja virkakoirapuolella ja mm. opas- ja avustajakoirajalostuksessa tuloksia hyödynnetään, mutta muutoin kasvattajien oma aktiivisuus ja kiinnostus vaikuttaa tulosten hyödyntämiseen. Etua hyödyntämisestä saadaan ja tuloksia kannattaa hyödyntää jalostuksessa - muun koirien käyttäytymisestä saatavan tiedon ohella.
Jalostusneuvojien peruskurssilla Tuusulassa 3.11.2018 kävin läpi ensimmäisenä koiran hyvinvoinnin ja persoonallisuuden yhteyttä motivoimaan jalostusaihetta, hieman perinnöllisyyteen liittyviä taustoja persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen liittyen sekä konkreettisin esimerkein muutamia persoonallisuustestituloksia MH-luonnekuvauksesta. Pohdimme millaista paria tietynlaisen profiilin omaavalle muutamalle esimerkkikoiralle etsittäisiin ja valittaisiin.
Tuusulasta matka jatkui luennon jälkeen smartDOG testaamaan Kuopioon ja luennoimaan toisesta kiinnostavasta aiheesta - koiran tunteista koulutuksessa. Osku-kultsu osui 150:ksi testaamakseni koiraksi! Mukana olivat myös ihanat Cera sheltti, Onni kultsu, Bertta corgi, sekä Jannu bc.
Kalvot ovat tässä linkitettynä, kirjoitan muutaman erillisen postauksen jalostusluennosta myöhemmin.
Pages
Koirien käyttäytymisestä, luonteesta, persoonallisuudesta, testaamisesta, hyvinvoinnista, teknologiasta ja vähän muustakin.
tiistai 6. marraskuuta 2018
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Mitä on klassinen ehdollistuminen?
Taustaa
Klassinen ehdollistuminen (classical conditioning) eli respondentti ehdollistuminen (respondent conditioning) tarkoittaa ehdollistumista, jossa neutraali vaikute alkaa laukaista ehdollistuneen vasteen (CR), kun alun perin neutraali (ehdollistumaton) vaikute edeltää sitä toistuvasti. Neutraali vaikute edeltää klassisessa ehdollistumisessa toistuvasti ehdollista vaikutetta (CS, esim. ruoka) ja nämä kaksi yhdistetään toistuvasti toisiinsa ehdollistumisen aikaansaamiseksi, jolloin refleksi (alun perin UR) muuttuu ehdolliseksi vasteeksi (CR).
Löydöksen teki Ivan Pavlov. Pavlov oli venäläinen fysiologi, joka tutki ruoansulatusta. Tunnetuimmat Pavlovin tutkimuksista liittyvät koiran syljenerityksen tutkimukseen. Pavlov havaitsi, että jo koirien tuominen uudestaan tutkimuslaboratorioon käynnisti syljenerityksen, ilman mitään muuta ulkoista vaikutetta (ärsyke). Ensimmäisellä laboratorioon tulokerralla näin ei käynyt.
Pavlov tutki mm. koostumukseltaan erilaisten suuhun laitettavien ruokien sekä muiden aineiden, esim. marmorikuula tai hiekanmurunen vaikutusta syljen määrään. Pavlov havaitsi, että kova ruoka lisäsi syljeneritystä, kun nestettä paljon sisältä ruoka sai aikaan vähän syljeneritystä. Jos suuhun laittoi taasen jotain mikä ei ollut syötävää, syljen määrä riippui miten paljon sylkeä tarvittiin sen saamiseksi ulos suusta.
Kuva 1. Pavlovin tutkimuslaitteisto
Ehdollistumattomat ja ehdollistuneet refleksit
Pavlov havaitsi kokeita tehdessään, että koirat alkoivat kokeiden edetessä erittää sylkeä jo ennen kuin ne saivat ruoan suuhun, jo pelkkä haju tai ruoan näkeminen sai syljenerityksen alkamaan. Pavlov havaitsi, että on olemassa kahdenlaisia refleksejä - ehdollistumattomia ja ehdollisia (ehdollistuneita) tuneita.
Ehdollistumattomat refleksit (unconditional/unconditioned reflex) ovat pitkälti synnynnäisiä ja yleensä pysyviä, ja niitä esiintyy kaikilla lajin jäsenillä esiintymisen vaihdellessa hyvin vähän eläimestä toiseen. Koirilla esimerkiki ruoka aiheuttaa kuolaamisen.
US----------------------> UR
ehdollistumaton ehdollistumaton
vaikute vaste
= ruoka = syljeneritys
Ehdolliset t. ehdollistuneet refleksit (conditional/conditioned reflex) ovat kokemukseen perustuvia ja opittuja. Koira esimerkiksi oppii, että ruokakuppi tarkoittaa ruokaa, mikä aiheuttaa syljenerityksen lisääntymisen (kuolaamisen).
CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen ehdollinen
vaikute vaste
= ruokakuppi = syljeneritys
Pavlov havaitsi kokeissaan, että mistä tahansa ruokaan liittyvästä vaikutteesta - ruokakuppi, koiranohjaaja, metronomin tikitys, tai lähes mikä tahansa muu vaikute - tuli ehdollinen vaikute, jos se säännöllisesti edelsi ehdollistumatonta vaikutetta.
Esimerkkinä voisi olla pillin äänen opettaminen pennulle esim. luoksetuloa varten, jolla ei ole mitään historiaa aiemmin äänestä. Pillitys on siis neutraali vaikute tässä tapauksessa. Ensin puhalletaan halutulla tavalla pilliin ja välittömästi annetaan ruoka tai makupala (toistetaan):
CS -----------------> US----------------------> UR
ehdollinen ehdollistumaton ehdollistumaton
vaikute vaikute vaste
= pillin ääni = ruoka = syljeneritys
Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira voi alkaa kuolata kuullessaan pillityksen.
CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen ehdollinen
vaikute vaste
= pillin ääni = syljeneritys
Proseduuria, jossa ehdollinen vaste syntyy ehdollisen vaikutteen aiheuttamana, kutsutaan klassiseksi, pavlovilaiseksi tai respondentiksi ehdollistamiseksi (ehdollistumiseksi). Klassisen ehdollistumisen kriteereitä on kaksi: mukana on synnynnäinen refleksi, ja ehdollisen vaikutteen (CS) ja ehdollistumattoman vaikutteen (US) parittaminen tapahtuu riippumatta yksilön käyttäytymisestä.
Korkeamman asteen ehdollistaminen
Korkeamman asteen ehdollistamisessa (higher-order conditioning) hyvin ehdollistunut vaikute yhdistetään neutraaliin vaikutteeseen ja saadaan aikaan ehdollinen vaste. Pavlovin laboratoriossa työskennellyt Frolov kokeili yhdistää musta neliö metronomin ääneen. Metronomin ääni oli hyvin ehdollistunut ja toimi ehdollisena vahvisteena syljeneritykselle. Toistojen jälkeen, joissa yhdistettiin ensin mustan neliön näyttäminen ja sen jälkeen käynnistettiin metronomi, koira alkoi erittää sylkeä myös mustan neliön nähdessään.
CS2 -----------------> CS1----------------------> CR
ehdollinen ehdollinen ehdollinen
vaikute vaikute vaste
= musta neliö = metronomin ääni = syljeneritys
CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen ehdollinen
vaikute vaste
= musta neliö = syljeneritys
Korkeamman asteen ehdollistamista voidaan jatkaa useammelle tasolle. Chance toteaa, että monet ihmisten tunnereaktiot (mistä pidämme tai emme pidä, pelot, jne) ovat osittain korkeamman asteen ehdollistumisen tuloksia.
Lähteet
Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere
http://psychclassics.yorku.ca/Yerkes/pavlov.htm
Synnynnäinen käyttäytyminen ja käyttäytymisen evoluutio
Taustaa
Charles Darwin seilasi Beagle nimisellä aluksella 1800-luvulla eri puolilla maailmaa. Matkoillaan hän keräsi kasvi- ja eläinnäytteitä, ja samalla hän alkoi pohtia myös käyttäytymisen perinnöllisyyttä ja luonnon valintaa. Palatessaan Englantiin hän paneutui eläinten jalostamiseen ja hoksasi, että kuten kotieläinjalostuksessa, myös luonnossa voi tapahtua valintaa. Darwinin mukaan luonnollinen valinta auttaa lajeja sopeutumaan ympäristön muutoksiin sukupolvien myötä. Luonnollinen valinta muuttaa tiettyjä käyttäytymisiä fyysisten ominaisuuksien ohella. Muutokset luonnossa tapahtuvat kuitenkin ihmisen tekemään jalostukseen verrattuna hitaasti, useiden sukupolvien aikana.
Luonnonvalinta tuottaa synnynnäisiä ja mukautuvia käyttäytymisen muotoja. Ne auttavat organismeja (eliöitä) sopeutumaan tiettyyn ympäristöön.
Synnynnäinen käyttäytyminen jakautuu Chancen (2014) kolmeen kategoriaan:
- refleksit eli heijasteet (ehdollistumaton refleksi, on olemassa myös ehdollistuneita refleksejä),
- samana pysyvät käyttäytymismallit (fixed/modal action pattern) ja
- yleiset käyttäytymisominaisuudet (general behavior traits).
Kirjoitan muutamia postauksia itseäni kiinnostavista aiheista käyttäytymisanalyysin opintoihin liittyen ja syvennän aiheita oman kiinnostukseni mukaan erillisissä postauksissa.
Refleksi eli heijaste
Refleksi (heijaste) on tietyn tapahtuman ja yksinkertaisen vasteen suhde (Chance, 2014). Se toistuu lähes samanlaisena kerrasta toiseen. Se on suora, tahdosta riippumaton ja automaattinen, eikä synnynnäiseen refleksiin liity operanttia tai säännönohjaamaa käyttäytymistä (Tuomisto jne. 2015).
Esimerkkinä refleksistä Paul Chance antaa silmän räpäytyksen, kun silmään osuu hiekkaa. Refleksi on hiekan silmään osumisen ja silmäluomen liikahduksen välinen suhde. Monet reflekseistä suojaavat yksilöä vahingoittumiselta, kuten ihmisellä koskeminen kuumaan tai kipua aiheuttavaan kohteeseen aiheuttaa raajan vetäytymisen (koukistusheijaste). Chance mainitsee myös pupillireaktion (-heijasteen), jossa mustuainen supistuu valon osuessa siihen, aivastuksen, ja oksennusreaktion.
Reflekseihin vaikuttaa luonnonvalinta. Ne, jotka edistävät selviytymistä, esiintyvät myös jälkeläispolvissa, kun taas ne refleksit, jotka estävät selviytymistä häviävät. Chance kuvaa refleksejä stereotyyppisinä, erittäin pysyvinä muodoltaan, esiintymistaajudeltaan, voimakkuudeltaan ja miten ne ilmenevät kehityksen aikana. Refleksit kuitenkin vaihtelevat miten ne ilmenevät eri yksilöissä esimerkiksi voimakkuudeltaan ja ne voivat myös muuttua elinaikana. Esimerkiksi motoriset refleksit voivat hidastua iän myötä, esim. tasapainoon liittyen.
Samana pysyvät käyttäytymismallit - Fixed tai Modal action pattern (FAP tai MAP)
Samana pysyvät (toistuvat) käyttäytymismallit (Fixed tai Modal action pattern, FAP tai MAP) viittaavat Chancen synnynnäisiin vasteiden (reaktioiden, käyttäytymisten) sarjoihin, jotka esiintyvät kaikilla tai lähes kaikilla lajin edustajilla ja jotka esiintyvät samanlaisena. Aiemmin näitä kutsuttiin vaistoiksi. MAPeilla on vahva geneettinen tausta - yksilöiden välillä on vain vähän vaihtelua ja ne toistuvat lähes samankaltaisena samalla yksilöllä eri päivinä. Yleensä sarjan käynnistymiseen tarvitaan joku laukaisija (vaikute, releaser), mutta ei aina. Koirilla esimerkki on metsästyskäyttäytyminen. Siinä missä susilla on kokonainen ketju, koiraroduilla on rodusta riippuen ketjusta eri pätkiä. Esimerkki vaikutteesta voisi koirilla olla vaikka jäniksen haju käynnistämässä jäljen ajoa, tai lentävän perhosen tai tuulen mukana lentävän lehden käynnistämä takaa-ajo.
MAPit ovat kompleksisempia kuin refleksit ja ne koostuvat pitkistä käyttäytymisketjuista. Koko organismi (eliö) on mukana, poiketen reflekseistä, jossa vain muutama lihas tai rauhanen on mukana. Ne ovat myös vaihtelevampia kuin refleksit. Chance antaa esimerkin miten ympäristö voi vaikuttaa MAPien valintaan lohiin liittyen. Lohien kutupaikoille pääsyn muuttuessa vaativammaksi, vain ne lohet saavat poikasia, jotka pystyvät ylittämään korkeammat esteet matkan varrella eli joiden käyttäytymisessä on tarvittavat piirteet.
MAPit kehittyvät luonnollisen valinnan tuloksena, koska ne vaikuttavat lajin selviytymiseen. MAPit tyypillisesti liittyvät ruoan hankintaan, turvallisuuden takaamiseen mahdollisilta ympäristöstä tulevilta uhilta kuten saalistajilta, tai lisääntymiseen - eli geenien jättämiseen jälkeläisiin sekä jälkeläisistä huolehtimiseen ja niiden kasvattamiseen. Koirilla on käyttötarkoitukseen liittyen eri roduilla valittu pitkälti ruoan hankintaan - metsästyskäyttäytymiseen - liittyviä käyttäytymisiä jalostuksessa. Joillakin metsästyskoiraroduilla, kuten suomenpystykorva, lasketaan perinnöllisyysindeksejä metsästyskäyttäytymisketjuihin liittyen koetuloksista.
Yleiset käyttäytymisominaisuudet
Yleiset käyttäytymisominaisuudet kuvaavat taipumusta toimia tietyllä tavalla, esimerkkejä ovat pelokkuus, kiihtyminen, aggressiivisuus, aktiivisuustaso, ja riskinotto (Chance, 2014). Käyttäytymisominaisuudet voivat esiintyä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytymisominaisuudet ovat vaihtelevampia kuin MAPit. Niissä on vahva geneettinen komponentti. Ihmisillä ja useilla eläinlajeilla on tutkittu yleisten käyttäytymisominaisuuksien perinnöllisyyttä. Koirien osalta näitä ominaisuuksia testataan erilaisilla käyttäytymistesteillä - Suomessa mm. MH-luonnekuvauksella ja luonnetestillä. Monilla muillakin testeillä ja kokeilla ja niistä saaduilla tuloksilla saadaan tietoa käyttäytymisominaisuuksista. Geenitestejä on toistaiseksi vähän, mutta perinnöllisyyttä voidaan laskea testituloksista.Lähteet
Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere
keskiviikko 18. huhtikuuta 2018
Pennun sosiaalistaminen alkaa jo pentulaatikosta
Pennun sosiaalistamisesta
Sosiaalistaminen on oppimisprosessi, jonka kaikki eläimet
tarvitsevat saadakseen tarvittavat elämäntaidot ja varmistaakseen itsevarman
käyttäytymisen eri ympäristöissä sekä tehokkaan kommunikaation sosiaalisessa
ryhmässä (Manning & Dawkins 2012).
Ihminen vastaa pennun sosiaalistamisesta sosiaalisesti
(ihmiset, koirat, muut eläimet) ja erilaisiin ympäristöihin ja ympäristössä
oleviin ja tapahtuviin asioihin, kuten ääniin, alustoihin, muihin
materiaaleihin, kulkuvälineisiin jne. Tutkimusten mukaan pentujen varhainen
sosiaalistaminen vaikuttaa muun muassa koirien aikuistumisen nopeuteen,
tutkivaan käyttäytymiseen, stressin sietoon ja ongelmanratkaisukykyyn (Vaterlaws-Whiteside & Hartmann, 2017). Pennun
varhaiset negatiiviset kokemukset voivat puolestaan vaikuttaa pitkäkestoisesti
aikuisiän käyttäytymiseen (ibid.). Tyypillisiä ongelmia ovat arkuus ja aggressiivisuus,
mutta myös alentunut oppimiskyky, eroahdistus, hyperaktiivisuus ja
stressikäyttäytyminen (ibid.). Koiran aikuiskäyttäytymiseen vaikuttaa sekä perimä, että
ympäristö, eli pennun saamat kokemukset pentu- ja nuoruusaikana – ts.
sosiaalistamisella on perimän lisäksi suuri merkitys aikuisiän käyttäytymiselle.
Tutkimusten uusi suunta varhaisen sosiaalistamisen vaikutuksissa ja kokemusten laadussa
Uusimmat tutkimukset keskittyvät kasvattajan luona
pentulaatikossa tapahtuvaan ja siellä alkavaan sosiaalistamiseen, sillä
sosiaalistamisen kausi on koirilla varsin lyhyt – alkaen kahdesta viikosta ja
jatkuen rodusta riippuen noin 13 viikkoon. Käytännössä tästä noin puolet pentu asuu kasvattajan luona, ja puolet uuden pennun omistajan ja perheen luona. Sosiaalistamisessa on perinteisesti paljon painotettu pennun uudessa
kodissa tapahtuvaa sosiaalistamista. Nyt on alettu tutkimuksessa paneutua myös kasvattajan
luona tapahtuvaan sosiaalistamiseen ja tutkimaan sen pitkäaikaisia vaikutuksia
koirien käyttäytymiseen.
Laatua määrän sijaan sosiaalistamiseen
Nykyään sosiaalistamisessa suositellaan keskittymään kokemusten laatuun määrän sijasta. Tärkeää ei siis ole kohtaako koira kaksi vai kymmenen uutta ihmistä tai koiraa päivän aikana tai käykö pentu päivän aikana kuinka monessa uudessa paikassa – vaan se, että kohtaamiset, paikat ja tapahtumat ovat pennun oppimisen kannalta positiivisia. Tämä ei tarkoita, etteikö pennulle tulisi tarjota monipuolisia kokemuksia, mutta pennun saamien kokemusten tulisi tukea pennun kehitystä ja tarjota ennen kaikkea positiivisia oppimismahdollisuuksia, jotka kasvattavat pennun itseluottamusta ja positiivisten kokemusten ”pankkia”.
Positiivisten oppimiskokemusten kautta pentu saa
hallinnantunteen elämästä ja kokee asiat mahdollisuuksina ennemmin kuin uhkina
tai pelotteina. Pentua ei tule kääriä pumpuliin, sillä väistämättä pienet ja
sopivasti hieman stressaavatkin hetket ja virikkeet ovat tärkeitä pennun kehittymisen
kannalta. Pennun joutumista pelottaviin tilanteisiin tulisi välttää eikä pentua
saa pakottaa tai houkutella esim. makupaloilla kohtaamaan pelottavia asioita
eikä jättää selviämään pelottavista asioista ja tilanteista yksin. Jokainen
pentu on myös yksilö, jonka perimä määrittää sen käyttäytymistä ja kykyä
selvitä erilaisissa tilanteissa, joten tämäkin tulee huomioida yksilöllisesti
pennun sosiaalistamisessa.
Ideoita suomalaisiin kenneleihin avustajakoirapennuille kehitetystä sosiaalistamisohjelmasta
Tässä kirjoituksessa esitetään tutkimustuloksia pentulaatikon
sosiaalistamisesta ja edullinen, nopea ja tehokas sosiaalistamisohjelma
pentulaatikkoon sovellettavaksi kasvattajille (Vaterlaws-Whiteside &
Hartmann, 2017). Pennunostajillekin kirjoitus antaa eväitä paitsi tarkastella
kasvattajien toimintaa ja käytäntöjä sosiaalistamisen näkökulmasta myös
mahdollisuuden hyödyntää ohjelmaa itsekin soveltuvin osin pennun uudessa
kodissa tapahtuvassa sosiaalistamisessa. Tutkimus on tehty Englannissa
avustajakoiria jalostavassa kennelissä, joten ohjelmaa voi soveltaa
kotikenneleihin ja isompiin kasvattajakenneleihin soveltuvin osin myös Suomen
olot huomioiden. Kannattaa huomioida, että sosiaalistamisohjelmasta puuttuvat
mm. itse tärkeäksi kokemani pikkupentujen vuorovaikutustilanteet muiden hyvin
käyttäytyvien aikuisten koirien kanssa tai muiden mahdollisten kotieläinlajien
kanssa – esim. kissa.
Uudella pentujen sosiaalistamisohjelmalla positiivisia vaikutuksia pentujen käyttäytymiseen
Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käytännön työkalu
aikuisten koirien ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen ja kehittymisen
estämiseen. Sosiaalistamisohjelman kehittämisessä hyödynnettiin olemassa olevia
pentulaatikkoajan stimulointiteorioita sekä vastasyntyneiden ja nuorten
pentujen kehittymisvaiheita. Jokaisen virikkeen esittely ja voimakkuus
suunniteltiin vastaamaan pentujen fysiologista ja käyttäytymisen kehittymistä.
Miten pentujen sosiaalistamisohjelma kehitettiin?
Aiemmista tutkimuksista löydettiin viisi keskeistä
stimulointialuetta: kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisten kanssa sekä vuorovaikutus
ympäristön kanssa. Sosiaalistamisohjelman aktiviteetit ja virikkeet
näille osa-alueille kehitettiin yhteistyössä Iso-Britannian
opaskoirajalostuksen henkilökunnan kanssa. Aktiviteetit ja virikkeet valittiin ohjelmaan niiden
helppokäyttöisyyden, tavallisesta kodista löytyvien tarvikkeiden, edullisen
hinnan ja nopean suorittamisen perusteella.
Miten kehitetty pentujen sosiaalistamisohjelma toteutettiin?
Tutkimukseen valittiin kuusi avustajakoirakoulun pentuetta
(labradoreja, kultaisianoutajia ja risteytyksiä) vuoden 2014 keväällä ja
kesällä(Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2017). Jokaisen pentueen pennut jaettiin kahteen ryhmään mahdollisimman
tasaisella sukupuolijakaumalla. Ryhmä 1 (standardi sosiaalistaminen, SS) sai
kennelin tavallisen sosiaalistamisohjelman. Ryhmä 2 (ekstra sosiaalistaminen,
ES) sai standardiohjelman (taulukko 2) lisäksi uuden sosiaalistamisohjelman,
joka on esitetty taulukossa 1.
Ekstra sosiaalistamisohjelma (ES) tehtiin päivittäin klo
12-2 välillä kahden tutkijan toimesta, joista toinen teki käsittelyn yhdelle
pennulle kerrallaan ja toinen pysytteli muun pentueen kanssa antaen pennuille
mahdollisuuden tavalliseen vuorovaikutukseen ihmisen kanssa ja käsittelyyn, pentujen oman
valinnan mukaan. ES ohjelman pennut saivat käsittelyn viitenä päivänä viikossa
syntymästä kuuden viikon ikään. ES ohjelman pennut saivat kaikki iän mukaan
valitut virikkeet taulukon 1 järjestyksessä (ylhäältä alas viikon kohdalta).
Viikoilla 1-2 sosiaalistaminen tehtiin pentulaatikon vieressä, ja erillisessä
sosiaalistamiskennelissä (erillinen tila) viikoilla 3-6. Aikaa kului pentua kohti päivässä viisi
minuuttia viikoilla 1-2, 10 minuuttia viikoilla 3-4 ja 15 minuuttia viikoilla
5-6. Kaikki muu sosiaalistaminen oli samaa molemmille penturyhmille.
Miten pentujen käyttäytymistä ja vaikutuksia mitattiin?
Sosiaalistamisohjelman vaikutuksia pennun kehitykseen
mitattiin kahdessa eri iässä – kuusiviikkoisena ja kahdeksan kuukauden
ikäisenä. Ensimmäisenä vaikutuksia arvioitiin kuuden viikon ikäisenä
opaskoirapennuille kehitetyllä arviointitestillä (Puppy Profiling Assessment,
PPA, Asher et al. 2013). Testissä
arvioidaan pennun käyttäytymistä ja reaktioita kahdeksalla erilaisella
virikkeellä, joista laskettiin PPA arvo, joka oli kaikkien virikkeiden
reaktioiden mediaani (keskimmäinen arvo, 4 toivottava, pienimmät arvot ei
toivottavia). Testit suoritti sama henkilö, joka ei tiennyt mihin
sosiaalistamisryhmään pentu kuului.
Kahdeksan kuukauden ikäisiä pentuja ja niiden käytöstä arvioitiin
pennun ohjaajille suunnatulla validoidulla kyselyllä (Puppy Walking
Questionnaire, PWQ, Harvey et al. 2016). Kysely mittaa 9 ominaisuutta: eroon
liittyvää käyttäytymistä, häiriöherkkyyttä, kiihtymisalttiutta, yleistä
ahdistuneisuutta, koulutettavuutta, eläinten jahtaamista, kiintymystä,
kosketusherkkyyttä ja energiatasoa. Koiranohjaaja täytti kyselyn kahden viikon
sisällä siitä, kun pentu täytti 8kk. Kyselyssä kysyttiin 40 kysymyksellä
viimeisen 3 kuukauden käyttäytymistä asteikolla, joka oli välillä ”ei koskaan”
– ”melkein aina”. Ominaisuus laskettiin siihen liittyvien kysymysten
keskiarvona. Kaikkiin muihin ominaisuuksiin paitsi koulutettavuuteen liittyvät keskiarvot toivotaan
olevan alhaisia. Kyselyn täyttänyt koiranohjaaja ei tiennyt mihin ryhmään pentu
kuului.
Millaisia tulokset olivat?
Tutkimuksen tulokset kertoivat uuden sosiaalistamisohjelman merkittävästä
pysyvästä vaikutuksesta pentujen käyttäytymiseen ensimmäisen elinvuoden aikana.
Pennut, jotka olivat osallistuneet kehitettyyn ylimääräiseen
sosiaalistamisohjelmaan (ES), saivat tilastollisesti merkittävästi parempia
arviointeja sekä kuuden viikon että kahdeksan kuukauden ikäisenä liittyen
erossaolokäyttäytymiseen, häiriöherkkyyteen, yleiseen ahdistuneisuuteen ja
kosketusherkkyyteen. Lisäksi positiivista trendiä (toivottavaa käyttäytymistä)
havaittiin liittyen toivottavaan kiintymykseen, kiihtymysalttiuteen ja eläinten
jahtaamiseen liittyen. Koulutettavuuteen tai energiatasoon ohjelmalla ei ollut
vaikutusta. Uroksilla oli korkeammat häiriöherkkyys- ja energiatasoarvot kuin
nartuilla. Uroksilla löytyi myös narttuihin verrattuna trendi yleisestä ahdistuneisuudesta ja eläinten jahtaamiskäyttäytymisestä.
Mitä tulokset kertovat?
Tutkijat toteavat, että ihmisen
kanssa vietetty aika vaikuttaa positiivisesti pennun vuorovaikutukseen ihmisten
kanssa myös myöhemmällä iällä sekä kohonneeseen itseluottamukseen erilaisissa ympäristöissä.
Pennut, joilla on ollut erilaisia aktiviteetteja ja virikkeitä ja ovat niihin tottuneet, pitävät
niitä vaarattomina myös myöhemmällä iällä. Pentulaatikkoajan sosiaalistamisella
näyttää olevan pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisikään asti. Pikkupentujen
kokemuksilla syntymästä 13 viikkoon on suurempi vaikutus käyttäytymiseen kuin
myöhemmin saaduilla kokemuksilla.
Tutkijat myös toteavat, että varhaisia lievästi stressaavia kokemuksia saaneilla eläimillä on
parempi vastustuskyky fyysiselle stressille, ne ovat vähemmän alttiita
tunteisiin liittyville häiriötekijöille ja ne sopeutuvat paremmin uusiin
tilanteisiin. Aiemmat tutkimukset muilla nisäkkäillä ovat osoittaneet, että
varhainen käsittely ja sosiaalistaminen liittyy aikuisten eläinten korkeaan stressinsietokykyyn.
Aiempien tutkimusten mukaan varhaiset vaarattomat, mutta lievästi stressaavat
virikkeet vaikuttavat myös kognitiivisten kykyjen kehittymiseen positiivisesti.
Kehitetty sosiaalistamisohjelma tarjoaa pennuille aiempaa enemmän fyysistä kontaktia,
mentaalisia haasteita ja paljon positiivista vuorovaikutusta ihmisten kanssa
yksin ilman muuta pentuetta. Käytetyt aktiviteetit ja virikkeet ovat mietoja stressitekijöitä
ja voivat siten vähentää ahdistuneisuutta ja häiriöherkkyyttä, jota arvioitiin
8kk iässä.
Tutkijat toteavat, että heidän kehittämänsä ohjelma on
erityisesti suunnattu työkäyttöön koiria jalostavien kennelien käyttöön.
Ohjelmassa on kuitenkin suunniteltu aktiviteetteja ja virikkeitä pikkupennun kehitysvaiheiden
mukaisesti, joita voi ja kannattaa toteuttaa ja soveltaa myös kotikenneleissä.
Tutkimuksen tulokset ovat niin selkeitä positiivisten vaikutusten suhteen, että
jokaisen kasvattajan, kuten myös pennunomistajan kannattaa huolehtia
pennun/pentujen sosiaalistamisesta ensimmäisten 13 elinviikon aikana.
Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että tässä
tutkimuksessa jalostuksessa käytetyt pentueiden vanhemmat on huolellisesti ja
harkiten valittu jalostukseen myös käyttäytymisen osalta. Ohjelman
noudattaminen ei siten välttämättä takaa, että mistä tahansa pentueesta saisi
samanlaisia vaikutuksia ohjelmaa noudattamalla – vaikka sillä todennäköisesti
samansuuntaisia positiivisia vaikutuksia onkin. Perimällä (esim. sosiaalisen
tai ääniarkuuden osalta) on aina vaikutusta käyttäytymiseen
ympäristövaikutusten ja sosiaalistamisen ohella.
Artikkeli julkaistaan myös Kultainen Rengas - Golden Ring ry:n lehdessä 2/2018
Lähteet:
Manning, A., & Dawkins, M.
S. (2012). An introduction to animal behaviour. Cambridge University Press.
Vaterlaws-Whiteside, H., & Hartmann, A. (2017). Improving puppy
behavior using a new standardized socialization program. Applied Animal Behaviour Science, 197, 55-61.
Taulukko 1. Uuden sosiaalistamisohjelman virikkeet. X viikon kohdalla tarkoittaa stimulointiviikkoa. | |||||||
Lähde: Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2016 | Viikot | ||||||
Käännös: Heli Väätäjä, heli.vaataja@gmail.com | |||||||
0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
Osa-alue | Stimulointiaktiviteetti (virike) | ||||||
Kosketus | Velcro panta, jota käytetään sosiaalistamishetken aikana | x | x | x | x | x | x |
Pentu nostetaan ylös | x | x | |||||
Pentua silitetään hellästi sormella | x | x | |||||
Pennun kehoa kosketetaan (pää, keho, häntä, jalat ja tassut) | x | x | x | x | x | x | |
Pentua pidetään villapuseron lähellä 30s | x | x | |||||
Pentua pidetään nylon t-paidan lähellä 30s | x | x | |||||
Pentua pidetään fleece matriaalin lähellä 30s | x | x | |||||
Pennun kehoa kosketetaan hellästi pehmeällä pyyhkeellä | x | x | |||||
Pennun kehoa kosketetaan hellästi kumihanskalla | x | x | |||||
Pennun kehoa kosketetaan hellästi pehmeällä lasten hammasharjalla | x | x | |||||
Pentua kannustetaan liikkumaan maton yli | x | x | x | x | |||
Pentua kannustetaan liikkumaan kumi maton yli | x | x | x | x | |||
Pentua kannustetaan liikkumaan ostoskassin yli | x | x | x | ||||
Kuulo | Paperipussia rapistellaan pennun lähellä | x | |||||
Muovipussia rapistellaan pennun lähellä | x | ||||||
Avaimet kilisevät pennun lähellä | x | ||||||
Matkapuhelimen soittoääni (alimmalla äänenvoimakkuudella) pennun lähellä | x | x | |||||
Pehmeää käsien taputusta pennun lähellä | x | x | |||||
Matkapuhelimen soittoääni (keskitason äänenvoimakkuudella) pennun lähellä | x | ||||||
Vieriviä äänekkäitä esineitä (esim. täytetty lelu) pennun tavoitettavissa pentulaatikossa | x | x | |||||
Vieriviä äänekkäitä esineitä (esim. täytetty lelu) pennun tavoitettavissa pentulaatikon ulkopuolella | x | x | |||||
Matkapuhelimen soittoääni (normaalilla äänenvoimakkuudella) pennun lähellä | x | ||||||
Visuaalinen | Pentu asetetaan TV:n eteen | x | |||||
-näkö | Vieriviä esineitä (esim. pallo) pennun tavoitettavissa pentulaatikossa | x | x | ||||
Vieriviä esineitä (esim. pallo) pennun tavoitettavissa pentulaatikon ulkopuolella | x | x | |||||
Esineitä roikkuu stimulointialueen yläpuolella (esim. joulukuusen koristeköynnöstä) | x | x | x | x | |||
Hitaasti avataan ja suljetaan sateenvarjo pennun nähden | x | ||||||
Peilin esittely | x | ||||||
Sateenvarjon avaaminen ja sulkeminen pennun nähden | x | ||||||
Kannustetaan peilin tutkimiseen | x | ||||||
Vuorovaikutus | Pentu nostetaan ylös ja kannetaan ympäri kenneliä | x | |||||
-ihmiset | Pentua silitetään kädellä | x | |||||
Pennun korvia ja hampaita tutkitaan | x | x | x | x | |||
Leikki kaksin ihmisen kanssa (pehmeä ja vinkulelu yhteensä 3 minuuttia) | x | ||||||
Pentu nostetaan ylös ja se kannetaan stimulaatiokenneliin (erillinen huone/tila) | x | x | x | ||||
Pentua pidetään hellästi paikoillaan 5 sekuntia | x | ||||||
Leikki kaksin ihmisen kanssa (pehmeä, vinku- ja vetolelu yhteensä 3 minuuttia) | x | x | x | ||||
Tutkija pukeutunut hattuun/aurinkolaseihin/selkäreppu selässä | x | x | x | ||||
Pentua pidetään hellästi paikoillaan 15 sekuntia | x | ||||||
Pennulta piilotetaan lelu ja kannustetaan etsimään sitä | x | x | |||||
Pentua pidetään hellästi paikoillaan 20 sekuntia | x | ||||||
Vuorovaikutus | Pentua kannetaan ympäriinsä ulkona (esim. talon ympäri) | x | |||||
-ympäristö | Kokemus betonipinnasta ulkona | x | x | ||||
Kokemus ruohosta ulkona (vuodenajan mukaan lumi tmv.) | x | x | |||||
Kokemus kumialustasta ulkona | x | x | |||||
Kannustetaan kiipeämään esteen yli | x | x | |||||
Kannustetaan kulkemaan oviaukoista sisään ja ulos | x | ||||||
Pennun päälle asetetaan hellästi pyyhe ja annetaan sen etsiä tie ulos | x |
Taulukko 2. Perinteinen olemassaoleva perussosiaalistamisohjelma. X viikon kohdalla tarkoittaa stimulointiviikkoa. | ||||||||
Lähde: Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2016 | ||||||||
Käännös: Heli Väätäjä, heli.vaataja@gmail.com | Viikot | |||||||
Osa-alue | Sosiaalistamisaktiviteetti | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 |
Kosketus | Pentu nostetaan ylös | x | x | |||||
Pentua silitetään hellästi sormilla | x | x | ||||||
Jokaisen pennun yksilökäsittelyä nartun läsnäollessa | x | x | x | x | x | x | x | |
Hoitoa kenneltilassa | x | x | x | x | ||||
Kuulo | Radio päällä kenneltilassa | x | x | x | x | x | x | x |
Pesukoneen äänet | x | x | x | x | ||||
Muovipullo pentueen ulottuvilla, jonka sisällä on kuivattua pastaa | x | |||||||
Visuaalinen | Televisio päällä kenneltilassa | x | x | x | x | x | ||
-näkö | Lastenrattaat näkyvät kenneliin | x | x | x | x | |||
Rahankeräyslipas näkyy kenneliin | x | x | x | x | ||||
Vuorovaikutus | Pentu punnitaan | x | x | x | x | x | x | x |
-ihminen | Pennun kynnet leikataan | x | x | x | x | x | x | x |
Pentua kannetaan talon ympäri ulkona (max. 5 min.) | x | x | x | x | ||||
Kontakti ihmisiin, jotka pukeutuneet eri tavoin | x | x | x | |||||
Vähintään kaksi sessiota sosiaalistamiskenneltilassa | x | x | x | |||||
Yksinoloaikaa ilman muuta pentuetta (käsittely, hoito, terveystarkastukset, max. 5 min) | x | x | x | |||||
Hoitoa hoitopöydällä | x | x | ||||||
Yksinoloaikaa ilman muuta pentuetta (käsittely, hoito, terveystarkastukset, max. 10 min) | x | |||||||
Vuorovaikutus | Tyhjä muovipullo kennelissä pentueen ulottuvilla | x | x | x | x | |||
-ympäristö | Pehmoleluja kennelissä pentueen ulottuvilla | x | x | x | x | |||
Muovileluja kennelissä pentueen ulottuvilla | x | x | x | x | ||||
Vinkuleluja kennelissä pentueen ulottuvilla | x | x | x | x | ||||
Vähintään kaksi sessiota pentueena ulkoalueella, jossa kumimatto (max 10 min per sessio) | x | x | x | |||||
Pehmeitä kumileluja kennelissä | x | x | ||||||
Pahvilaatikoita kennelissä | x | x | ||||||
Isoja pehmoleluja kennelissä | x | x | ||||||
Tunneli kennelissä | x | x | ||||||
Vähintään kaksi sessiota pentueena ruohoalueella (max 10 min per sessio) | x | x |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)