Koiran resilienssi – mikä siihen vaikuttaa?

Koiran resilienssiin vaikuttavat tekijät - luentoyhteenveto

Mikä on resilienssi?

”Resilienssi on kyky selviytyä ja toipua ikävistä kokemuksista”, kuvasi Katriina Tiira (FT, dosentti, SmartDog Oy perustaja) Sporttirakilla huhtikuun alussa pitämänsä nettiluennon ”Resilienssi koiralla – suojaavat ja altistavat tekijät” alussa. Resilienssiä ei ole juurikaan koirilla tai muilla eläimillä tutkittu, sitä vastoin ihmisillä enemmän. Tiira kertoi soveltavansa ihmisillä tehdyn tutkimuksen tuloksia koiraan. Hän on myös julkaissut aiheeseen liittyvän artikkelin, johon luento perustui. Nettiluento on katsottavissa Sporttirakissa 10.5.2020 asti, joten kannattaa pitää kiirettä! 

Tiira kuvaa resilienssiä tavallaan sitkeytenä. Se määritellään myös selviytymis- ja sopeutumiskykynä. Ihmistutkimuksissa on selvitetty miksi toiset ihmiset toipuvat rankoistakin kokemuksista, kun toisilla pienempikin trauma riittää siihen, ettei elämänhalu palaa ollenkaan tai samanlaisena. Tutkimus onkin paneutunut siihen, mitkä ovat suojaavia ja altistavia tekijöitä tälle.

Tiira kävi luennolla läpi useita eri tekijöitä ihmisiin ja koiriin liittyvään tutkimukseen pohjautuen, joilla on vaikutusta resilienssiin: ympäristötekijät, liikunta, sosiaaliset suhteet ihmisiin ja muihin koiriin, kasvatus, mikrobiota ja ravinto, persoonallisuus, kognitiivinen bias (optimismi/pessimismi), perimä, koiran rotu, sekä jalostus ja kasvattajan arvostukset ja prioriteetit.

Tiira lyhykäisesti veti yhteen mitkä asiat koirilla tukevat koiran resilienssiä:

• hyvä emän hoiva, positiiviset kokemukset, sekä virikkeet kasvattajan luona ja ensimmäisen vuoden aikana
• liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikkiminen
• rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus
• luonteen ja persoonallisuuden huomioonottava jalostus

Seuraavassa käydään läpi tarkemmin resilienssiin vaikuttavia eri tekijöitä luentoon pohjaten.

Ympäristötekijät

Emänhoiva on aihe, jota on tutkittu mm. rotilla. Hyvin poikasiaan hoitavien rottaemojen jälkeläiset ovat rohkeampia kuin huonosti poikasiaan hoitavien emojen jälkeläiset. Ihmisillä tutkimukset ovat osoittanee, että kaltoinkohtelu lapsena alentaa stressinsietokykyä aikuisena. Myös koirista on samansuuntaisia tutkimustuloksia. Pennuilla, joilla on ollut hyvä emänhoiva, tulee rohkeampia sosiaalisempia ja niillä on vähemmän stressireaktioita uudessa tilanteessa.

Myös kasvuajan virikkeet vaikuttavat resilienssiin. Rotilla virikkeellisessä ympäristössä kasvaminen lisäsi aivojen painoa, neuroplastisuutta jne ja se suojaa stressiä vastaan ja voi vaikuttaa myös eroahdistuksen ilmenemiseen. Tiira painotti tässä kasvattajan vastuuta tarjota virikkeitä jo pentulaatikossa ja viittasi julkaistuun virikkeellistämisohjelmaan (Vaterlaws-Whiteside jne, 2017), jossa syntymästä lähtien luodaan moniasitisesti ärsykkeitä pennuille (kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisen kanssa, vuorovaikutus ympäristön kanssa). Ohjelmasta on ollut tiivistelmä aiemmin myös tässä blogissa (löytyy myös: https://helivaataja.blogspot.com/2018/04/). Tiira mainitsi myös vastasyntyneiden pentujen ensiviikkojen ns. BioSensor ohjelman, jota myös muutamat kultaistennoutajien kasvattajat käyttävät pikkupennuilla. Pieni stressialtistus pikkupentuna lisää aikuisen koiran stressinsietokykyä.

Ympäristötekijöissä vaikuttaa myös koiran tausta. Rescue -koirilla jopa 68% käytösongelmia, yleisemmin pelokkuutta ja aggressiota kuin muilla koirilla. Jos koiran elämässä on paljon traumaattisia tapahtumia, esim. koira ollut karkuteillä pitkään, omistaja on vaihtunut, koira on ollut pitkään kennelissä, koiralla ilmenee enemmän terveysongelmia vanhempana. Psyykkiset traumaattiset tapahtumat voivat Tiiran mukaan siis alentaa fysiologista resilienssiä. Myös pennun luovutusiällä on vaikutusta – 8 viikkoisena luovuteteuilla on vähiten pelokkuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Myös koiran sosiaalistaminen vähentää pelokkuutta ja vaikutukset ovat siis merkittävät.

Liikunta

Ihmisillä tiedetään, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus mielenterveyteen. Rotilla fyysinen aktiivisuus lisäsi tutkimuksessa aivojen neuroplastisuutta ja niillä oli parempi kyky selviytyä stressaavista tilanteista. Suomalaisessa Tiiran jne julkaisemassa tutkimuksessa myös havaittiin, että rohkeat, äänivarmat ja ei-eroahdistuneet koirat saivat enemmän liikuntaa ja samansuuntaisia tuloksia on julkaistu muidenkin tutkimuksista myöhemmin. Labradorinnoutajilla myös havaittiin, että paljon liikkuvat yksilöt ovat rohkeampia, vähemmän aggressivisia ja eroahdistuneita kuin vähän liikkuvat. Edellä mainitut tutkimukset ovat kuitenkin korrelaatiotutkimuksia, joten syy-seuraussuhde ei ole näiden tutkimusten pohjalta selvä. Näyttää kuitenkin siltä, että kunnollinen fyysinen rasitus saattaa lievittää koiran eroahdistusta, kuten ihmisellä on todettu. Pidemmät kävelylenkit on yhdistetty myös koiran rohkeuteen liittyväksi, eli rohkeammilla koirilla lenkit ovat pidempiä. Tiira painotti näiden tulosten pohjalta, että liikunta on hyväksi koiran mielenterveydelle!

Sosiaaliset suhteet

Tiira käsitteli sosiaalisia suhteita koira-ihminen vuorovaikutuksessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä vuorovaikutuksessa muiden koirien kanssa. Tässäkin Tiira aloitti kuvaamalla mitä tiedetään sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta resilienssiin. Tiira kuvasi, miten ihmisellä lapsen ja vanhemman välillä voidaan määritellä erilaisia kiintymyssuhteita. Kiintymyssuhteen laadulla on iso merkitys lapsen resilienssiin. Kun kiintymyssuhde on turvallinen, resilienssi vahvistuu. Myöhemmin perheen tuki ja läheiset sosiaaliset  suhteet ovat suojaavia tekijöitä.

Koirilla ollaan tutkimuksissa havaittu seuraavaa.  Jos kiintymyssuhde ihmiseen on turvaton, on tutkimuksessa havaittu, että koiralla on huonompi kyky selviytyä stressistä. Myös omistajan persoonallisuuden on todettu vaikuttavan. Jos omistaja on neuroottinen, koiralla on huonompi stressistä selviytymiskyky. Myös koirakokemus vaikuttaa – mitä kokeneempi omistaja on, sitä vähemmän koiralla on pelkoja.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla fyysinen rankaisu vaikuttaa negatiivisesti (laskee) resilienssiin. Myös koirilla rangaistukseen perustuvan koulutuksen on todettu aiheuttavan koiralle stressiä, pelokkuutta, liiallista aktiivisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä sekä olevan yhteydessä koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen. Koirat, joiden omistajat käyttävät enemmän rankaisua koulutuksessa, oppivat huonommin uusia tehtäviä, kun taas positiivisesti kouluttavien koirat oppivat nopeammin uudet tehtävät. Nämäkin tutkimukset ovat olleet korrelaatiotutkimuksia, eli näissä on kysytty millainen koira on ja mitä koulutuskeinoja käyttää koiran kouluttamisessa. Syy-seuraussuhdetta nämä eivät kuitenkaan osoita. Selitys voisi myös olla, että haastavasti käyttäytyvän koiran kanssa ajaudutaan käyttämään rangaistuksia.

Lapsella etuaivolohkon koossa näkyy eroa normaalilla ja fyysisesti pahoinpidellyllä lapsella. Tällä on todettu olevan vaikutusta koulumenestykseen. On myös havaittu, että lapsen haastava käytös saattaa saada aikaan vanhemmilla kovempien kasvatusmetodien käyttöä. Tiira totesi, että koirilla todennäköisesti molempia syy-seurausyhteyksiä löytyy ja esitti esimerkkinä malinoisin. Malinoiseilla on yksi tietty geenivariantti ja jos koiralla on tietty geenimuoto, joka vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, niillä esiintyy enemmän yliaktiivisuutta ja yhtäkkistä aggressiivisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että niillä koirayksilöillä, joilla oli haastavan koiran genotyyppi, ohjaajat käyttivät enemmän pakkokeinoja kuin niillä, joilla ei ollut tätä genotyyppiä. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on myös raportoitu, että omistajan ja koiran stressitaso korreloi pitkällä aikavälillä, ts. koiran hormonitaso seuraa omistajan hormonitasoa. On myös havaittu, että leikki koiran kanssa alentaa molempien – sekä ihmisen, että koiran - stressitasoja.

Koira on lauamaeläin ja kaipaa myös sosiaalisia suhteita oman lajinsa kanssa. Koirien välisistä suhteista on myös tutkimusta. Mm. tutkimuksessa, jossa Tiira on ollut mukana, on havaittu, että koirilla, joilla on kotona koirakavereita on vähemmän pelokkuuksia. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että pelkäävät koirat toipuivat nopeammin pelottavasta kokemuksesta, jos saivat toipua tuttujen koirakaverien kanssa. Muut koirat siis voivat toimia resilienssiä tukevana tekijänä, mikäli laumadynamiikka on kunnossa. Hiirillä tehdyssä social stress -kokeessa samaan häkkiin asetettiin toinen hiiri, jota toinen pelkäsi. Tämän jälkeen hiiri, jota pelättiin, asetettiin niin, että se näkyi häkistä. Tällä havaittiin pelkäävällä hiirellä laajoja vaikutuksia, mm. lisäten pelokkuutta ja aiheutti solutumuutoksia pelkäävässä hiiressä. Jatkuva kiusatuksi tuleminen siis näyttää huonontavan resilienssiä ja laumadynamiikan merkitys on tämän vuoksi erittäin tärkeä myös yleisesti hyvinvoinnin kannalta.

Mikrobiota ja ravinto

Tiira nosti esiin myös suoliston mikrobiotan. Suolistolla ja sen bakteeristolla on löydetty merkittävä vaikutus mielenterveyteen ihmisillä. Ihmisillä ja hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että mikrobiota vaikuttaa mm. sosiaalisuuteen ja pelokkuuteen. Ihmislapset altistuvat äidin bakteeristolle heti synnytyksessä ja bakteeristoon vaikuttaa synnytystapa (alatiesynnytys/sektio) sekä ruokinta. Koirilla on myös sektioita, mutta niiden vaikutus suolen mikrobistoon ja persoonallisuuteen ei ole koirilla tutkittu. Mikrobiotaan kohdistuvat häiriöt varhaisena kautena (esim stressi tai antibiootit) lisää tutkimusten mukaan riskiä neurologisiin kehityshäiriöihin. Koirilla ei ole vielä tehty tutkimuksia, joissa käytöshäiriöitä ja mikrobiotan yhteyttä olisi tutkittu. Kuitenkin saksanpaimenkoirilla tehdyssä metabolomiikkatutkimuksessa, jossa tutkittiin tuotetta, jota tuotetaan suoliston mikrobiston toimesta, mikrobiota erosi rauhallisilla ja yliaktiivisilla koirilla eli tällä voi olla tekemistä persoonallisuuden kanssa. 

Tiira mainitsi, että jyrsijöillä ja ihmisillä tehdyissä tutkimukset antavat viitteitä siitä, että prebiootit ja probiootit saattavat alentaa stressiä, mutta vahva näyttö puuttuu vielä. Vähäkalorinen ruokavalio on yhdistetty vähentyneeseen stressiin rotilla. Sioilla tryptofaanin on havaittu auttavan toipumaan stressistä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan.

Persoonallisuus ja tunnetila

”Miksi jotkut siis selviävät, toipuvat ja ponnahtavat kahta vahvempana vaikeuksista?”, kysyi Tiira luennossaan. Onko toisten persoonallisuus vahvempi, ovatko he sinnikkäämpiä?

Ihmisillä on havaittu, että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat resilienssiä ennustava tekijä. Persoonallisuuden on ehdotettu olevan jopa tärkeämpi tekijä kuin esim. kaltoikohtelu tai ympäristötekijät. Jos ihmisellä on paljon neuroottisuutta eli tunne-elämän epätasainoisuutta ja taipumusta kokea kielteisiä tunteita, hänellä on huono resilienssi. Positiivisten tunteidein, emotionaalisuuden sekä hyvän itsehillinnän on havaittu vahvistavan resilienssiä ihmisellä.

Pelokkuus-rohkeus persoonallisuuskategoria on löydetty kaikilla eläinlajeilla ja ihmisillä neuroottisuus vastaa tätä ominaisuutta. Koirilla tehdyissä tutkimuksissa pelokkuus-rohkeus ulottuvuuteen liittyy sosiaalisuus (ihmisiä kohtaan), yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus, fyysinen aktiivisuus, impulsiivisuus eli taipumus reagoida ja toimia miettimättä, leikkisyys, kiinnostus riistaan, dominanssi. Tiira pohti onko koirilla jotka rohkeita, parempi resilienssi ja mitä asiasta tiedetään. Tiira pohti mm. altistaako pelokkuus muille käytösongelmille, sillä samat geenialueet määrittää ääniarkuutta ja pelokkuutta. Puuttuuko pelokkailta koirilta kyky selviytyä huonoista kokemuksista?

Koirien persoonallisuustutkimuksissa on havaittu, että kennelissä asuvilla rohkeilla koirilla (kennel on stressaava ja tautirunsas paikka) on vähemmän sairauksia. Voisiko rohkeus olla siis suojaava tekijä ja ollisiko sillä yhteys vastustuskykyyn. Näyttää siltä, että koirilla todennäköisesti rohkeus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia resilienssin kannalta. Tutkimuksissa ihmisillä, joilla on enemmän positiivisia tunteita, on parempi resilienssi. Koiratkin voivat tuntea erilaisia tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia.

Miksi eläin sitten käyttäytyy kuten käyttäytyy –  siihen vaikuttavat mm. tilanne, aiemmat kokemukset, tunnetila, ja persoonallisuus. Tunnetila vaikuttaa kaikkiin kognitiivisiin prosesseihin ja päätöksentekoon. Ihmisillä tästä on hyvä konkreettinen esimerkki, miten meidän tunnetilaan pyritään vaikuttamaan mainoksilla, musiikilla, tuoksuilla jne.

Kognitiivinen bias (vinouma) tarkoittaa taipumusta hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota tietyllä tavalla.  Sekä ihmisten että eläinten kognitiivisiin prosesseihin, kuten keskittymiseen, päätöksentekoon ja muistiin vaikuttaa aina tunnetila. Voisiko koira olla pessimisti, pohti Tiira luennollaan ja kertoi, että tunnetilaa voidaan mitata myös eläimillä. Jos tunnetila on testihetkellä negatiivinen, eläin kiinnittää enemmän huomiota pelottaviin ja negatiivisiin ärsykkeisiin, muistaa paremmin negatiivisia muistoja sekä arvioi neutraalin tai epäselvän ärsykkeen helpommin negatiiviseksi.

Eroahdistuneet ja arat ovat olleet tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä eli niillä on negatiivisempi maailmankuva. Kun tutkimuksessa eroahdistuneille koirille annettiin mielialalääkistystä, muuttui koirien tunnetila testissä optmistisempaan suuntaan. Cavaliereit, joilla on syringomyelia ovat tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä ja Tiira esitti kysymyksen, voisiko syynä olla kipu. SmartDOG testissä, jossa mitataan myös tunnetilaa, yksittäisellä koiralla ollaan uusintatestissä havaittu ero testitulosten välillä liittyen korvakipuun. Tutkimusten mukaan siis paitsi ihmisillä, myös koirilla on eroja optimistisyydessä ja pessimistisyydessä. Näyttää myös siltä, että optimiset koirat ovat resilientimpiä – uuden tutkimuksen mukaan sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet koirat näyttävät olevan optimistisempia.

Perimän vaikutus

Seuraavaksi Tiira nosti perimän vaikutuksen ja vaikuttaako pelokkuuteen koiran perimä.  Myös uusimpien geenitutkimustulosten mukaan löytyy perinnöllinen alttius ääniarkuuteen ja siihen vaikuttavan geenialueen suhteen on eroa pelokkailla ja ei-pelokkailla koirilla. Pelokuuus heikentää yksilön resilienssiä ja koska pelokkuus on perinnöllistä, voidaan jalostaa resilientimpiä tai vähemmän resilienttejä ykilöitä.  Ihmisillä persoonallisuus vaikuttaa siihen miten toipuu stressistä, ja jos tämä myös koirilla pitää paikkansa, tekemämme jalostuspäätökset vaikuttavat siihen, kuinka resilienttejä koiria syntyy.

Ihmisillä resilienssin perinnöllisyysaste h² on 0.3. Ihmisten persoonallisuuspiirteiden periytyvyys vaihtelee 0.17-0.65 välillä. Perimä vaikuttaa myös koiran persoonallisuuteen. Koirilla noin 20-50% rodun sisällä olevasta persoonallisuuden vaihtelusta johtuu geeneistä. Rodun sisällä vaihtelu on pienempää, mutta se ei tarkoita, etteivätkö piirteet olisi vahvastikin perinnöllisiä – rodun sisällähän vaihtelua on pyritty jalostamaan pienemmäksi. Jos koiraa tarkastellaan lajina (rotujen yli), persoonallisuuden vaihtelua selittää paljon isompi osuus perimästä ja rotujen välillä suurempi osuus persoonallisuudesta selittyy geeneillä. Verrattaessa labradorinnoutajan ja collien taipumusta tuntea pelkoa, havaittiin tutkimuksessa, että labradorinnoutaja taipumus tuntea pelkoa on alhainen, kun sitä vastoin colliella kynnys tuntea pelkoa on alhaisempi.

Voiko roduilla olla siis erilainen resilienssi? Useissa tutkimuksissa pienet koirat on aggressiivisempia kuin suuret ja niillä esiintyy enemmän kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä (mm. omistajaa kohtaa aggressiivisuutta, eroahdistusta). Osalla pienistä koirista myös löytyy aggressiolle ja pelolle altistava geenimuoto. Onko isokokoisemmilla roduilla kenties parempi resilienssi?

Jalostuvalinnat

Tiira esittikin kysymyksen, suosimmeko resilienssiä koiran jalostuksessa. Verrattaessa australian working kelpieiden ja australian kelpieiden (lemmikkipopulaatio) ns. selective sweep analyysissä löydettiin työkoirapopulaatiossa alueella geenejä, jotka liittyvät mm. pelkomuistiin ja kivun sietoon ja näyttää, että tätä geenialuetta suoritaan jalostusvalinnoissa. Aktiivinen työkoirapopulaatio näyttäisi siis olevan jalostettu pyrkien lisäämään koirien resilienssiä, sillä niiden täytyy suoriutua rankasta työstä. Samaa löydöstä ei tehty lemmikkipopulaatiossa, jossa merkittävämpänä jalostuskriteerinä käytetään ulkonäkö.

Ruotsissa tehdyssä isossa yli 13000 koiran MH-luonnekuvauksen tuloksiin pohjautuvassa aineistossa selvitettin vaikuttaako aikaisempi käyttötarkoitus vai nykyisen jalostuskriteerit koiran luonteeseen ja kumpi on merkittävämpi.  Tutkimus paljasti, että nykyiset jalostuskriteerit määräävät pääsääntöisesti tavallisessa koirapopulaatiossa koiran luonteen sekä miten hyvin koira menestyy koiranäyttelyssä. Näyttelymenestyksen perusteella jalostaminen lisää pelokkuutta, ja vähentää sosiaalisuutta, leikkihalukkuutta, aggressiivisuutta, ja uteliaisuutta. Käyttötulosten perusteella jalostaminen lisää puolestaan leikkisyyttä ja aggressiivisuutta. Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa MH-luonnekuvaustuloksia (N=4900 koiraa) vertailtiin eri kasvattajien (N=203 kasvattajaa) kesken. Kasvattajilta kysyttiin myös miten tärkeää on kasvattajalle, että koira menestyy käyttökoirakokeissa ja koiranäyttelyissä. Jos koiran käyttötulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, näiden kasvattajien koirat olivat rohkeampia, sosiaalisempia ja leikkisämpiä kuin niiden kasvattajien koira, joille käyttötuloksilla ei ollut merkitystä. Vastaavasti, jos näyttelytulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, kasvatit olivat pelokkaampia, ja ne olivat vähemmän sosiaalisia ja leikkisiä. Tiira totesikin jälleen, että kasvattajan prioriteetit ja arvostukset vaikuttavat pentujen luonteeseen.

Mikä tukee koiran resilienssiä?

Koiran resilienssiä tukevia asioita ovat siis jo alussa todetut:

o   hyvä emon hoito, positiiviset kokemukset, virikkeet

o   liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikki

o   rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus

o   luonteen ja persoonallisuuden huomioon ottava jalostus

Yhteenvetona voi todeta, että jalostusvalinnat ovat kokonaisuudessaan merkittävässä roolissa koiran resilienssin kannalta, mutta myös koulutuksella, kasvatuksella, virikkeistämisellä, ravinnolla, liikunnalla, positiivisilla kokemuksilla, optimismistisella asenteella ja koiran sosiaalisilla suhteilla ja niiden laadulla on vaikutusta koiran resilienssiin.

Lähteet:

Tiira, K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary Medicine: Research and Reports, 10, 159. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863117/

Synnynnäinen käyttäytyminen ja käyttäytymisen evoluutio

Taustaa

Charles Darwin seilasi Beagle nimisellä aluksella 1800-luvulla eri puolilla maailmaa. Matkoillaan hän keräsi kasvi- ja eläinnäytteitä, ja samalla hän alkoi pohtia myös käyttäytymisen perinnöllisyyttä ja luonnon valintaa. Palatessaan Englantiin hän paneutui eläinten jalostamiseen ja hoksasi, että kuten kotieläinjalostuksessa, myös luonnossa voi tapahtua valintaa. Darwinin mukaan luonnollinen valinta auttaa lajeja sopeutumaan ympäristön muutoksiin sukupolvien myötä. Luonnollinen valinta muuttaa tiettyjä käyttäytymisiä fyysisten ominaisuuksien ohella. Muutokset luonnossa tapahtuvat kuitenkin ihmisen tekemään jalostukseen verrattuna hitaasti, useiden sukupolvien aikana.

Luonnonvalinta tuottaa synnynnäisiä ja mukautuvia käyttäytymisen muotoja. Ne auttavat organismeja (eliöitä) sopeutumaan tiettyyn ympäristöön.

Synnynnäinen käyttäytyminen jakautuu Chancen (2014) kolmeen kategoriaan:
- refleksit eli heijasteet (ehdollistumaton refleksi, on olemassa myös ehdollistuneita refleksejä),
- samana pysyvät käyttäytymismallit (fixed/modal action pattern) ja
- yleiset käyttäytymisominaisuudet (general behavior traits).

Kirjoitan muutamia postauksia itseäni kiinnostavista aiheista käyttäytymisanalyysin opintoihin liittyen ja syvennän aiheita oman kiinnostukseni mukaan erillisissä postauksissa.

Refleksi eli heijaste

Refleksi (heijaste) on tietyn tapahtuman ja yksinkertaisen vasteen suhde (Chance, 2014). Se toistuu lähes samanlaisena kerrasta toiseen. Se on suora, tahdosta riippumaton ja automaattinen, eikä synnynnäiseen refleksiin liity operanttia tai säännönohjaamaa käyttäytymistä (Tuomisto jne. 2015).

Esimerkkinä refleksistä Paul Chance antaa silmän räpäytyksen, kun silmään osuu hiekkaa. Refleksi on hiekan silmään osumisen ja silmäluomen liikahduksen välinen suhde. Monet reflekseistä suojaavat yksilöä vahingoittumiselta, kuten ihmisellä koskeminen kuumaan tai kipua aiheuttavaan kohteeseen aiheuttaa raajan vetäytymisen (koukistusheijaste). Chance mainitsee myös pupillireaktion (-heijasteen), jossa mustuainen supistuu valon osuessa siihen, aivastuksen, ja oksennusreaktion.

Reflekseihin vaikuttaa luonnonvalinta. Ne, jotka edistävät selviytymistä, esiintyvät myös jälkeläispolvissa, kun taas ne refleksit, jotka estävät selviytymistä häviävät. Chance kuvaa refleksejä stereotyyppisinä, erittäin pysyvinä muodoltaan, esiintymistaajudeltaan, voimakkuudeltaan ja miten ne ilmenevät kehityksen aikana. Refleksit kuitenkin vaihtelevat miten ne ilmenevät eri yksilöissä esimerkiksi voimakkuudeltaan ja ne voivat myös muuttua elinaikana. Esimerkiksi motoriset refleksit voivat hidastua iän myötä, esim. tasapainoon liittyen.

Samana pysyvät käyttäytymismallit - Fixed tai Modal action pattern (FAP tai MAP)

Samana pysyvät (toistuvat) käyttäytymismallit (Fixed tai Modal action pattern, FAP tai  MAP) viittaavat Chancen synnynnäisiin vasteiden (reaktioiden, käyttäytymisten) sarjoihin, jotka esiintyvät kaikilla tai lähes kaikilla lajin edustajilla ja jotka esiintyvät samanlaisena. Aiemmin näitä kutsuttiin vaistoiksi. MAPeilla on vahva geneettinen tausta - yksilöiden välillä on vain vähän vaihtelua ja ne toistuvat lähes samankaltaisena samalla yksilöllä eri päivinä. Yleensä sarjan käynnistymiseen tarvitaan joku laukaisija (vaikute, releaser), mutta ei aina. Koirilla esimerkki on metsästyskäyttäytyminen. Siinä missä susilla on kokonainen ketju, koiraroduilla on rodusta riippuen ketjusta eri pätkiä. Esimerkki vaikutteesta voisi koirilla olla vaikka jäniksen haju käynnistämässä jäljen ajoa, tai lentävän perhosen tai tuulen mukana lentävän lehden käynnistämä takaa-ajo.

MAPit ovat kompleksisempia kuin refleksit ja ne koostuvat pitkistä käyttäytymisketjuista. Koko organismi (eliö) on mukana, poiketen reflekseistä, jossa vain muutama lihas tai rauhanen on mukana. Ne ovat myös vaihtelevampia kuin refleksit. Chance antaa esimerkin miten ympäristö voi vaikuttaa MAPien valintaan lohiin liittyen. Lohien kutupaikoille pääsyn muuttuessa vaativammaksi, vain ne lohet saavat poikasia, jotka pystyvät ylittämään korkeammat esteet matkan varrella eli joiden käyttäytymisessä on tarvittavat piirteet.


MAPit kehittyvät luonnollisen valinnan tuloksena, koska ne vaikuttavat lajin selviytymiseen. MAPit tyypillisesti liittyvät ruoan hankintaan, turvallisuuden takaamiseen mahdollisilta ympäristöstä tulevilta uhilta kuten saalistajilta, tai lisääntymiseen - eli geenien jättämiseen jälkeläisiin sekä jälkeläisistä huolehtimiseen ja niiden kasvattamiseen. Koirilla on käyttötarkoitukseen liittyen eri roduilla valittu pitkälti ruoan hankintaan - metsästyskäyttäytymiseen - liittyviä käyttäytymisiä jalostuksessa. Joillakin metsästyskoiraroduilla, kuten suomenpystykorva, lasketaan perinnöllisyysindeksejä metsästyskäyttäytymisketjuihin liittyen koetuloksista.

Yleiset käyttäytymisominaisuudet

Yleiset käyttäytymisominaisuudet kuvaavat taipumusta toimia tietyllä tavalla, esimerkkejä ovat pelokkuus, kiihtyminen, aggressiivisuus, aktiivisuustaso, ja riskinotto (Chance, 2014). Käyttäytymisominaisuudet voivat esiintyä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytymisominaisuudet ovat vaihtelevampia kuin MAPit. Niissä on vahva geneettinen komponentti. Ihmisillä ja useilla eläinlajeilla on tutkittu yleisten käyttäytymisominaisuuksien perinnöllisyyttä. Koirien osalta näitä ominaisuuksia testataan erilaisilla käyttäytymistesteillä - Suomessa mm. MH-luonnekuvauksella ja luonnetestillä. Monilla muillakin testeillä ja kokeilla ja niistä saaduilla tuloksilla saadaan tietoa käyttäytymisominaisuuksista.  Geenitestejä on toistaiseksi vähän, mutta perinnöllisyyttä voidaan laskea testituloksista.


Lähteet


Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere

MH-luonnekuvaus ja kultaistennoutajien tulosten tarkastelua 2009-2013

MH-luonnekuvaus on Kennelliiton virallinen luonteen testaamiseen tarkoitettu testi. MH-luonnekuvauksessa kuvataan koiran reaktioita ja niiden voimakkuutta kuvauksen eri osioissa. Persoonallisuuspiirteitä, joita eri kuvausosioiden tuloksia yhdistämällä voidaan tarkastella, ovat muun muassa pelottomuus-uteliaisuus, leikkisyys ja sosiaalisuus. Ne kuvaavat koiran arkuutta tai rohkeutta eli yleistä alttiutta lähestyä uusia asioita ja ottaa riskejä. Lisäksi kuvataan koiran aggressiivisuutta (uhkaeleiden esittämistä) ja saalistushalukkuutta sekä reagointia laukauksiin. Kun luonnetesteissä esimerkiksi arvioidaan suoraan koiran palautumiskykyä, toimintakykyä tai hermorakennetta, yhdistelemällä tai vertailemalla MH-luonnekuvauksen kuvaustuloksia koiran käyttäytymisestä eri osioissa voidaan tehdä samansuuntaisia päätelmiä.

Tässä postauksessa tarkastellaan kultaistennoutajien MH-luonnekuvaustulosten pohjalta kuvaustulosten tarkastelua ja tulkintaa. Rotuvalinta postauksessa johtuu omasta rodun harrastustaustasta ja sitä kautta aiheeseen paneutumisesta. Postaus mukailee vuosille 2015-2019 tehtyä kultaistennoutajien JTO ehdotusta (kultaistennoutajien JTO ehdotus 2015-2019) tältä osin. Käytän tätä materiaalia ainoastaan siksi tässä postauksessa, että olen itse kirjoittanut tekstin JTO:hon tältä osin ja analysoinut tulokset eli käytän omakätisesti tehtyjä työn tuloksia. Samalla olen korjaillut muutamia virheitä teksteissä ja koettanut yksinkertaistaa ja selkeyttää lauseita. Tämä juttu päätynee myös Golden Ring lehteen vuoden 2014 numeroon 4.

Kuvassa 1 on havainnollistettu kultaistennoutajien MH-luonnekuvauskäynnit vuosina 2009-2013. Postauksessa esitetyt tulokset perustuvat näiden vuosien kuvaustuloksiin.

Kuva 1. Kultaistennoutajien MH-luonnekuvauskäynnit vuosina 2009-2013.

MH-luonnekuvausaineistosta, vertailusta ja kuvausasteikosta

Suomen MH-kuvaustuloksia voi verrata Ruotsin MH-luonnekuvaustuloksiin kuten tässä postauksessa on tehty. Yhtä hyvin voisi verrata yksilön tuloksia Suomen ja/tai Ruotsin keskiarvoon. Ruotsissa on MH-kuvastuloksia kultaisillenoutajille huomattavasti pidemmältä ajalta ja suuremmalla otoksella kuin Suomesta. Kultaistennoutajien MH-luonnekuvausten tulosten vertailu tehtiin helmikuussa 2014 (ks. Kuva 2), eli Suomen vuosien 2009-2013 tulosten perusteella. Aineisto on kerätty KoiraNet-jalostustietokannasta ja siirretty Excel -taulukkolaskentaohjelmaan tulosten analyysiä ja havainnollistamista varten. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että Suomessa testattujen koirien määrä on varsin pieni  analyysiä tehdessä (78 kultaistanoutajaa, 2009-2013). Tulos ei siten ole luotettava vielä koko rodun populaatiota kuvaavana, vaan pikemminkin testattuja yksilöitä kuvaava tässä vaiheessa. Kun MH-luonnekuvattujen kultaistennoutajien määrä kasvaa, saadaan luotettavampi kuva myös koko rodun tilanteesta.

MH-kuvauksessa kuvataan testin määrittelemissä tilanteissa koiran reaktioiden voimakkuutta (intensiteetti) asteikolla 1-5. Pienin reaktion voimakkuus on 1, ja suurin 5 (ks. MH-luonnekuvauslomake Kennelliiton sivuilla). Osiosta riippuen, reaktion hyväksyttävä voimakkuus tai voimakkuudet rodulla vaihtelevat. Näiden ihanteessa voi olla eroa joiltain osin myös koiran käyttötarkoituksesta riippuen – työkäytössä tai aktiivisessa harrastuskäytössä olevalta koiralta ihanne saattaa vaatia joko vahvempaa tai heikompaa reaktion voimakkuutta tiettyjen mitattavien reaktioiden osalta. 

Lehtinen & Mäki (2005) ovat havainnollistaneet kuvan 2 mukaisesti MH-luonnekuvaksessa mitattavia persoonallisuuspiirteitä suhteessa reaktion voimakkuuteen. Persoonallisuuspiirteet muodostetaan ryhminä mitatuista reaktioista eri osioissa. Persoonallisuuspiirteisiin liittyviä osioita ja keskiarvotettuja tuloksia on havainnollistettu myöhemmin tässä postauksessa.

Reaktion intensiteetti (1-5)	Leikkisyys	Uteliaisuus/ pelottomuus	Sosiaalisuus	Aggressiivisuus
Pienin (1)	Ei innostu leikkimään ihmisen kanssa  (rättileikki tai heittoleikki)	Hyvin pelokas (välttelee, yrittää paeta); matala taipumus tutkia tai tunnustella mahdollisesti uhkaavissa ei-sosiaalisissa tilanteissa	Pelokkuus ja vihamielisyys vieraita kohtaan	Ei taipumusta käyttäytyä uhkaavasti ja aggressiivisesti vieraissa ja mahdollisesti uhkaavissa tilanteissa
Suurin (5)	Erittäin innostunut leikkimään	Ei pelokas; vahva taipumus tutkia ja tunnustella	Positiivinen asenne vieraita kohtaan (tervehtii iloisesti)	Korkea taipumus uhata ja käyttäytyä aggressiivisesti (karvat pystyssä; haukkuu, jne)

 Kuva 2. Persoonallisuuspiirteiden ääripäät MH-luonnekuvauksessa (Lehtinen & Mäki, 2005).

Suomen ja Ruotsin MH-luonnekuvaustulosten keskiarvot kultaisillanoutajilla

Kuvassa 4 on havainnollistettu Suomen ja Ruotsin MH-luonnekuvattujen kultaistennoutajien keskiarvot kuvausosioittain. 

Yleisesti ottaen suurimmat erot Ruotsin tulosten keskiarvoihin löytyvät Suomessa leikkiosioista testin alussa (osio 2: Leikki 1) ja lopussa (osio 9: Leikki 2), etäleikissä (osio 5: Etäleikki), sekä liikkuvan saaliin (kuvauksessa viehe) takaa-ajossa (osio 3: Takaa-ajo) ja tarttumisesta saaliiseen (vieheosio, osio 3: Takaa-ajo). 

Kuva 3. Suomen ja Ruotsin MH-luonnekuvausten tulosten keskiarvot (ks. Taulukko 1 tarkat arvot ja arvioitavien reaktioiden nimet). 

Muutamilla suomalaisilla MH-kuvatuilla kultaisistanoutajilla erot keskiarvoihin ja määriteltävään ihanneprofiiliin voivat selittyä Suomessa MH-luonnekuvaukseen osallistuneiden koirien taustalla aktiivisina metsästyskoirina, metsästyslajien harrastuskoirina tai muina harrastuskoirina, joissa koira saa vain luvan saatuaan liikkua ohjaajan sivulta. Näitä koiria on Suomessa MH-luonnekuvatuista koirista kuitenkin pieni osa. MH-kuvattujen kultaistennoutajien määrän kasvaessa näiden koirien mahdollinen vaikutus laskettuun keskiarvoon oletettavasti pienenee. Samalle tarkentuu, onko ero Ruotsin keskiarvoihin minkäsuuntainen ja minkä ominaisuuksien osalta. 

Koiran muut harrastuskoetulokset kertovat omalta osaltaan koiran käyttäytymisestä näiden koirien osalta. Myös koiran kuvausikä voi vaikuttaa tulokseen ja suositeltavaa olisi tämän vuoksi tuoda koira kuvaukseen melko nuorena, noin 1,5-3 vuotiaana. 

Tulkinta koulutuksen tai metsästyskäytön vaikutuksesta kuvaustulokseen tietyissä osioissa on kuitenkin toistaiseksi hypoteettinen. Sen tarkastelu ja varmistus vaatii tarkempaa muiden koetulosten tarkastelua suhteessa tiettyjen MH-kuvauksen testiosioiden kuvaustuloksiin. Tällaisen tarkastelun ja muiden taustamuuttujien käytön analyysissä (ikä, sukupuoli jne) mahdollistamiseksi tarvitaan aineisto kuvaustuloksista ja koirien koetuloksista KoiraNetistä isojen aineistojen syvällisempään analyysiin soveltuvassa muodossa. 

Lisäksi on hyvä siis huomata, että keskiarvo ei kerro sitä, mikä on rodun ihanne, vaan se kertoo lasketulta ajanjaksolta testattujen koirien tilanteen keskimäärin. Yksilön eroa keskiarvoon tai ihanteeseen voidaan käyttää apuna jalostuksessa. Lisäksi rodun keskiarvon ero rodun ihanteeseen kertoo rotuyhdistykselle mihin suuntaan rodun jalostuksessa olisi luonteen osalta hyvä kiinnittää huomiota ja mihin suuntaan jalostusvalintoja ohjata.

Kultaistennoutajien MH-tulosten tulkinnasta

Yleisesti ottaen MH-tulosten tulkinnasta voidaan todeta, että vaikka ihanneprofiilia ei olekaan määritetty kultaistennoutajien JTO ehdotuksen valmistumiseen mennessä (eikä vielä tänäänkään) kultaisellenoutajalle, kultaisennoutajan toivotaan olevan sosiaalinen (kontakti), sillä olisi vähän jäljellejääviä pelkoja (luonnetestissä hermorakenne, toimintakyky ja palautumiskyky/kovuus), ja se ei juurikaan osoittaisi aggressiivisuutta (uhkaeleitä). Leikkisyyttä ja uteliaisuutta toivotaan mm. erilaisia harrastuslajeja, kuten TOKOa, PK-lajeja, agilityä ajatellen. 

Leikkisyyteen,  sosiaalisuuteen, uteliaisuuteen, ja pelottomuuteen liittyvät MH-kuvaustulokset kertovat koiran arkuudesta tai rohkeudesta (Svartberg & Forkman, 2002, Strandberg et al. 2005, Svartberg 2006). Reagointi laukauksiin MH-kuvauksen asteikolla 5 on kultaisellanoutajalla ei-toivottava arvio, koska se kertoo selvästä pelkoreaktiosta ampumiseen tai ohjaajan kieltäytymisestä ampumisesta. Lisäksi toivottavaa on, että Leikki 1 ja Leikki 2 välillä ei ole suurta eroa arviossa leikin intensiteetissä ja tarttumisessa, koska kuvauksen lopussa olevassa leikkiosuudessa (Leikki 2) merkittävästi pienempi reaktio voi kertoa kuvauksen kuormittaneen koiraa. Tämä liittyy muun muassa luonnetestissä arvioitaviin ominaisuuksiin: hermorakenne, toimintakyky ja palautumiskyky. Tarkempi tulosten tarkastelu esitetään seuraavaksi.

Kultaistennoutajien MH-kuvaustulosten tarkastelusta

Kultaistennoutajien vuosien 2009-2013MH-luonnekuvausten tulokset analysoitiin Strandberg et al. (2005) esittämän persoonallisuuspiirteiden ryhmäjaon perusteella. Tarkastelu perustuu arkuus-rohkeus akseliin liittyviin persoonallisuuspiirteisiin. Arkuus/rohkeus kuvaa persoonallisuuspiirteenä yksilön yleistä alttiutta lähestyä uusia asioita/kohteita ja ottaa riskejä. Arkuus/rohkeus akseliin liittyviä persoonallisuuspiirteitä ovat leikkisyys, uteliaisuus/pelottomuus, ja sosiaalisuus (Svartberg & Forkman 2002, Strandberg et al. 2005, Svartberg 2006). 

Kaikki seuraavat tarkastelut ja ryhmittelyt tuloksille perustuvat siis tähän taustaan. Kun kultaisillenoutajille saadaan lisää MH-luonnekuvaustuloksia, voidaan ryhmittely tehdä halutessa tilastollisen analyysin avulla aineiston pohjalta. Tilastollista merkittävyyttä Suomen ja Ruotsin tulosten erolle ei ole analyysin tekijän ja teon kiireen vuoksi laskettu, eli ”merkittävä” tässä analyysissä ei tarkoita tilastollisesti laskettua merkittävyyttä.

Seuraavassa siis tarkastellaan kultaistennoutajien persoonallisuuspiirteitä vuosien 2009-2013 MH-kuvausaineiston pohjalta keskiarvojen avulla. Vastaavanlaisen tarkastelun voi tehdä vertaamalla koirayksilöä rodun keskiarvoon, tai luotavaan rodun ihanneprofiiliin. Koirayksilön tulosten tarkastelu suhteessa rodun keskiarvoon tai ihanneprofiiliin antaa omalta osaltaan viitteitä koiran jalostusarvosta koiran luonteeseen ja käyttäytymiseen liittyen. Lisäksi suunniteltaessa pentuetta, voidaan tarkastella pentueen vanhempien tuloksia ja löytää sopiva yhdistelmä täydentämään toisiaan jalostuksen tavoitteiden mukaisesti kohti rodun ihannetta tai erityisen vaativan käyttötarkoituksen sanelemaa ihannetta kohti.

Yksittäisten persoonallisuuspiirteiden tarkastelun lisäksi tulosten tarkastelussa on myös tärkeää huomioida kokonaisuus, joka ominaispiirteistä muodostuu koiran persoonallisuutta kuvaavana. Yksittäisen testissä mitatun osion reaktion korostamista tarkastelussa tulee välttää. Lisäksi tulee huomioida, että mikä tahansa testi testaa vain niitä asioita, jotka siihen sisältyvät. Mikään testi ei ole kaikenkattava, ja esimerkiksi koiran suhtautumista toisiin koiriin ja ihmisiin arkitilanteissa, erilaisiin alustoihin ja paikkoihin, kosketukseen, yksinoloon jne tulisi myös tarkastella.

Leikkisyys

Ominaisuusryhmässä ”Leikkisyys” ovat mukana seuraavat osa-aluetulokset MH-kuvaustuloksista: 2a, 2b, 2c, 5d, 5e, 9a, 9b ja -10 (-10 tarkoittaa käänteistä arvoa eli alkuperäinen arvo korvataan luvulla 6-reaktion voimakkuus). Osio 2 on Leikki 1, osio 5 on etäleikki, osio 9 on Leikki 2 ja osio 10 on ampuminen.  

Kuvassa 4 on havainnollistettu Suomen ja Ruotsin keskiarvoja reaktioiden voimakkuudesta leikkisyys –piirteeseen liittyen. Leikki 1:ssä ja Leikki 2:ssa a (leikkihalu) ja b (tarttuminen) osioissa nähdään selkeä ero Suomen tuloksissa  (ks. Myös kuva 5). Tulos voi liittyä koirien rasittumiseen (stressaantumiseen) testissä, jolloin koiran aktiivisuus ja kyky toimia alenee verrattuna testin alun (Leikki 1) tilannetta testin loppuun (Leikki 2).  Luonnetesteissä puhutaan tähän liittyen muun muassa palautumiskyvystä (kovuus) sekä hermorakenteesta. Lisäksi etäleikkiosiossa on merkittävä ero Ruotsin keskiarvoon sekä leikkihalussa, että yhteistyössä. 

Kuva 4. Leikkisyys arvioitujen osa-alueiden keskiarvojen mukaan kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

 

Kuva 5. Vertailu leikkihalun ja leikkiesineeseen tarttumisen keskiarvolle kultaisillanoutajilla testin alussa ja lopussa Suomessa ja Ruotsissa.

Pelot

Ryhmiteltäessä tuloksia tässä käytettävän jaottelun perusteella, pelkoa tarkastellaan MH-luonnekuvauksen osioissa 6a, 6d, 6e, 7a, 7c, 7d, -7b (-7b tarkoittaa jälleen tuloksen käänteistä arvoa eli 6-reaktion voimakkuus). Osio 6 on yllätys (haalari) ja osio 7 on ääniherkkyys (räminä). 

Tulokset keskiarvioille pelkoreaktioiden voimakkuudessa on havainnollistettu kuvassa 6.  Suomen tuloksissa nähdään, että ääniherkkyys -osiossa on vahvemmin yllätyspelkoa ja jäljellejääviä pelkoja kuin Ruotsissa keskiarvoja tarkasteltaessa. Yleisesti ottaen, voimakkaat jäljellejäävät pelot voivat vaikuttaa koiran kykyyn selviytyä erilaisista yllättävistä ja stressiä aiheuttavista tilanteista ja palautua niistä toimintaan. Jäljellejäävät pelot ovat ei-toivottuja kultaisellenoutajalle, onpa kyseessä kotikoira, tai työ- tai harrastuskoira. Äänien osalta olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota jäljellejäävien pelkojen vähentämiseen jalostusvalinnoilla.

Kuva 6. Pelkoihin liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla osioittain Suomessa ja Ruotsissa.

Uteliaisuus

Käytetyssä ominaisuusryhmäjaossa uteliaisuuteen ryhmitellään kuvaustulokset osioista 5a, 6c, 8d, -8c (-8c tarkoittaa tuloksen käänteistä arvoa eli 6-reaktion voimakkuus). Osio 5 on etäleikki, osio 6 on yllätys (haalari), ja osio 8 on aaveet. 

Kuvasta 7 nähdään, että uteliaisuudessa Suomen ja Ruotsin keskiarvojen välillä ei ole suurta eroa. Työ-, metsästys-, ja harrastuskäytössä uteliaisuudesta on hyötyä ja se liittyy myös koiran pelottomuuteen ja siten rohkeuteen.

Kuva 7. Uteliaisuuteen liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla osioittain Suomessa ja Ruotsissa.

Aggressiivisuus

Aggressiivisuus viittaa MH-luonnekuvauksessa koiran esittämiin uhkauseleisiin ja niiden voimakkuuteen uhattuna ja puolustautuessa. Näitä käytösreaktioita arvioidaan osioissa 5b, 6b, 8a, ja 8b (Kuva 8). Osio 5 on etäleikki, osio 6 on yllätys (haalari) ja osio 8 on aaveet.

Kuvassa 8 esitettyjen keskiarvotettujen tulosten perusteella tilanne näyttää hyvältä Suomessa 2009-2013 testattujen koirien osalta. Uhkaan ja puolustukseen liittyvä aggressio (uhkauseleiden esittäminen) on hillittyä ja vähäistä, vaikka koirat ovat tarkkaavaisia kohdatessaan uhan.

Kuva 8. Uhkaan ja puolustukseen liittyvät reaktioiden keskiarvot kultaisillanoutajilla osioittain Suomessa ja Ruotsissa.

Kontakti

Kontakti liittyy koiran sosiaalisuuteen, jota kultaisiltanoutajilta toivotaan myös vieraita ihmisiä kohtaan. Kontaktia/sosiaalisuutta vieraita ihmisiä kohtaan mitataan kohdissa 1a, 1b, ja 1c (Kuva 9). 

Keskiarvojen perusteella Suomessa testatut koirat ovat keskimäärin sosiaalisia tervehtimisessä eli ottavat kontaktia tai vastaavat tarjottuun kontaktiin (1a), lähtevät vieraan ihmisen mukaan, mutta eivät hakeudu tällöin kontaktiin (3) – lähteen mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta (4) (1b), ja hyväksyvät käsittelyn (1c).

 

Kuva 9. Kontaktiin (sosiaalisuus) liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

Saalistushalukkuus

Saalistushalukkuutta ja siihen liittyvien reaktoiden voimakkuutta kuvataan osioissa 3a (takaa-ajo), ja 3b (tarttuminen) viehettä käyttäen (Kuva 10). Suomen kuvaustulosten keskiarvoissa on selkeä ero Ruotsin vastaaviin. Tässä osiossa voi vaikuttaa kuvaustulokseen muutamilla suomalaisilla testatuilla koirilla erityisesti metsästyskoirana ja/tai metsästyslajien tai muuna aktiivisena harrastuskoirana toimiminen, jossa edellytetään koiralta aina ehdotonta kuuliaisuutta ja luvansaamista saaliin perään lähtemiseen. Keskiarvoon näillä koirayksilöillä ei kuitenkaan oletettavasti ole suurta vaikutusta, kun testattujen koirien määrä kasvaa tulevaisuudessa – riippuen toki mitä koiria ja millaisin taustoin kuvaukseen tuodaan. 

Tämänhetkinen keskiarvo kertoo siitä, että verrattain monilla kultaisillanoutajilla on vähäinen kiinnostus tai ei ollenkaan kiinnostusta ja uteliaisuutta liikkuvan saaliin perään lähtemiseen ja siihen tarttumiseen.  Tässä en ota sen enempää kantaa siihen, mikä ihannetuloksen pitäisi olla. Lukija voi sen sijaan pohtia itse, jos koiraa ei ole erityisesti koulutettu luopumaan ilman lupaa saaliin perään lähtemisestä, mitä metsästyskäyttöön ja riistan noutamiseen tarkoitetun kultaisennoutajan luontaisen käytöksen pitäisi tällaisessa tilanteessa olla. 

Kuva 10. Saalistushalukkuuteen liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

Ampuminen

Reaktiot ampumiseen osiossa 10  on kuvattu keskiarvotettuna Suomessa ja Ruotsissa kuvassa 11. Riippuen koiran taustasta, kultaisennoutajan hyväksyttävä reaktio ampumiseen näyttää vaihtelevan välillä 1-4. Esimerkiksi noutajien metsästyskokeita harrastava koira voi saada reaktion voimakkuudeksi 4, koska se odottaa saaliin tippuvan ja sitä seuraavaa noutoa siihen keskittyen. Toisaalta kultainennoutaja, jolla ei ole kokemusta ampumisesta erityisesti eikä pelkää ääniä, voi saada reaktion voimakkuudeksi alemman luvun, kuten 1. Jos koira saa arvoksi 5, koira on häiriintynyt, pelokas tai yrittää paeta. Kaikki pelot, riippumatta niiden ilmenemismuodosta, kuvataan arvolle 5. Mikäli ohjaaja kieltäytyy ampumisosiosta, se kirjataan lomakkeeseen erikseen ja ampumisosioon merkitään arvo 5. Arvon 5 on Suomessa saanut 4 koiraa luonnekuvauksen suorittaneista 75 koirasta (2009-2013). 

Yleisesti ottaen, MH-luonnekuvattujen koirien keskiarvo Suomessa on hyväksyttävä ampumisen osalta, monien koirien kokemustaustan ampumisesta rodunomaisten harrastuslajien yhteydessä huomioiden.  Kuten jo alussa todettiin, arvo 5 on ei-toivottu kultaisellenoutajalle sen käyttötarkoituksen takia. Kultaisennoutajan tulee omasta mielestäni kestää myös kuormittuneena laukaukset ilman häiriintymistä, pelkoa tai pakoa. Laukaustulos liittyy osaltaan perinteisessä luonnetestissä annettaviin arvioihin hermorakenteesta ja palautumiskyvystä juuri kuormittuneisuuden mahdollisen vaikutuksen takia tulokseen. Toiveenahan on kuitenkin rotumääritelmänkin tulkinnan mukaan tilanteessa kuin tilanteessa toimintakykyinen työskentelevä koira, joka kestäisi myös erilaista painetta.

Kuva 11. Ampumiseen liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

Pohdintaa jatkosta

Kultaistennoutajien MH-luonnekuvaustuloksia on jälleen tullut tänä vuonna (2014) lisää noin 50 kappaletta, mikä on hieno saavutus. Tuloksia voi tarkastella uudestaan selvästi suuremmalla aineistomäärällä, eli noin 130 MH-luonnekuvauskäynnin perusteella talven aikana. Sitä varten toiveenani olisi, että KoiraNetistä saisi ketterämmin koirien tulokset käsiteltäväksi eikä tarvitsisi yksitellen jokaisen koiran tulosta käydä poimimassa käsin talteen. Tällaisten tulosmäärien käsin poiminta talteen on tuskallisen hidasta. Lisäksi olisi kiinnostavaa tehdä analyysejä urosten ja narttujen välisistä mahdollisista eroista ja muiden taustatekijöiden suhteen. 

Tuloksien hyödyntämistä tukemaan on kultaisillenoutajille tarkoitus tuottaa lisää pohjia jo olemassa olevien ns. hämispohjien lisäksi, joiden avulla voi vertailla oman koiran tuloksia rodun keskiarvoon, ihanneprofiiliin tai muihin sukulaisiin myös ominaisuusryhmittäin. Ensimmäiset pohjat on jaettu tässä blogissa (Materiaaleja välilehti) ja lisää tulee, kun ehdin muokata niitä sopivaan käytettävään muotoon. Pohjia voi muokata eri roduille, itse jaan ensisijaisesti kultaistennoutajien tiedoilla "esitäytettyjä" pohjia.

MH-luonnekuvauslomake, jossa on osioiden reaktioiden voimakkuuksien selitykset:

http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/mh_luonnekuvauksen_osiot.pdf

Lähteet:

Strandberg, E. Jacobsson, J., Saetre, P. Direct genetic, maternal and litter effects on behaviour in German shepherd dogs in Sweden, Livestock production science, 93 (2005), 33-42.

Svartberg, K. 2006. Breed-typical behaviour in dogs – Historical remnants or recent constructs? Applied Animal Behaviour Science 96, 293-313.

Svartberg, K. Personality in Dogs, Doctoral Dissertation, 2003.

Svartberg, K.  2002 Shyness-boldness predicts performance in working dogs, Applied Animal Behaviour Science, 79, 157-174

Svartberg, K, Forkman, B. 2002. Personality traits in the domestic dog (Canis familiaris), Applied Animal Behaviour Science 79, 133-155.

Taulukko 1. MH-luonnekuvaustulosten keskiarvot Suomessa (2009-2013, n=75 suoritettu) ja Ruotsissa vuoden 2013 loppuun mennessä kuvatuista koirista. 

		Suomi 2009-2013 Keskiarvo	Ruotsi Keskiarvo 20.2.2014
1a	Kontakti, tervehtiminen	4,1	3,9
1b	Kontakti, yhteistyö	3,4	3,5
1c	Kontakti, käsittely	3,0	3,5
2a	Leikki 1, leikkihalu	3,3	3,9
2b	Leikki 1, tarttuminen	3,1	3,3
2c	Leikki 1, puruote ja taisteluhalu	2,3	3,0
3a	Takaa-ajo 1	2,4	3,2
3a	Takaa-ajo 2	2,4	3,5
3b	Tarttuminen 1	1,7	2,3
3b	Tarttuminen 2	1,9	2,7
4	Aktiviteettitaso	2,8	3,0
5a	Etäleikki, kiinnostus	2,7	2,8
5b	Etäleikki, uhka/aggressio	1,1	1,1
5c	Etäleikki, uteliaisuus	2,4	3,3
5d	Etäleikki, leikkihalu	2,1	2,7
5e	Etäleikki, yhteistyö	1,8	2,2
6a	Yllätys, pelko	3,1	3,2
6b	Yllätys, puolustus/aggressio	1,5	1,8
6c	Yllätys, uteliaisuus	2,2	2,4
6d	Yllätys, jäljellejäävä pelko	2,4	2,3
6e	Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus	1,5	1,8
7a	Ääniherkkyys, pelko	3,2	2,8
7b	Ääniherkkyys, uteliaisuus	3,3	3,6
7c	Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko	2,1	1,6
7d	Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus	1,3	1,7
8a	Aaveet, puolustus/aggressio	1,8	2,2
8b	Aaveet, tarkkaavaisuus	3,5	3,8
8c	Aaveet, pelko	3,3	3,3
8d	Aaveet, uteliaisuus	2,5	2,6
8e	Aaveet, kontaktinotto aaveeseen	3,7	3,5
9a	Leikki 2, leikkihalu	2,4	3,5
9b	Leikki 2, tarttuminen	2,6	3,1
10	Ampuminen	2,8	1,9