Koirien käyttäytyminen ja hyvinvointi: perimä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste perimä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Koiran resilienssi – mikä siihen vaikuttaa?

Koiran resilienssiin vaikuttavat tekijät - luentoyhteenveto

Mikä on resilienssi?

”Resilienssi on kyky selviytyä ja toipua ikävistä kokemuksista”, kuvasi Katriina Tiira (FT, dosentti, SmartDog Oy perustaja) Sporttirakilla huhtikuun alussa pitämänsä nettiluennon ”Resilienssi koiralla – suojaavat ja altistavat tekijät” alussa. Resilienssiä ei ole juurikaan koirilla tai muilla eläimillä tutkittu, sitä vastoin ihmisillä enemmän. Tiira kertoi soveltavansa ihmisillä tehdyn tutkimuksen tuloksia koiraan. Hän on myös julkaissut aiheeseen liittyvän artikkelin, johon luento perustui. Nettiluento on katsottavissa Sporttirakissa 10.5.2020 asti, joten kannattaa pitää kiirettä!

Tiira kuvaa resilienssiä tavallaan sitkeytenä. Se määritellään myös selviytymis- ja sopeutumiskykynä. Ihmistutkimuksissa on selvitetty miksi toiset ihmiset toipuvat rankoistakin kokemuksista, kun toisilla pienempikin trauma riittää siihen, ettei elämänhalu palaa ollenkaan tai samanlaisena. Tutkimus onkin paneutunut siihen, mitkä ovat suojaavia ja altistavia tekijöitä tälle.

Tiira kävi luennolla läpi useita eri tekijöitä ihmisiin ja koiriin liittyvään tutkimukseen pohjautuen, joilla on vaikutusta resilienssiin: ympäristötekijät, liikunta, sosiaaliset suhteet ihmisiin ja muihin koiriin, kasvatus, mikrobiota ja ravinto, persoonallisuus, kognitiivinen bias (optimismi/pessimismi), perimä, koiran rotu, sekä jalostus ja kasvattajan arvostukset ja prioriteetit.

Tiira lyhykäisesti veti yhteen mitkä asiat koirilla tukevat koiran resilienssiä:

hyvä emän hoiva, positiiviset kokemukset, sekä virikkeet kasvattajan luona ja ensimmäisen vuoden aikana
liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikkiminen
rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus
luonteen ja persoonallisuuden huomioonottava jalostus

Seuraavassa käydään läpi tarkemmin resilienssiin vaikuttavia eri tekijöitä luentoon pohjaten.

Ympäristötekijät

Emänhoiva on aihe, jota on tutkittu mm. rotilla. Hyvin poikasiaan hoitavien rottaemojen jälkeläiset ovat rohkeampia kuin huonosti poikasiaan hoitavien emojen jälkeläiset. Ihmisillä tutkimukset ovat osoittanee, että kaltoinkohtelu lapsena alentaa stressinsietokykyä aikuisena. Myös koirista on samansuuntaisia tutkimustuloksia. Pennuilla, joilla on ollut hyvä emänhoiva, tulee rohkeampia sosiaalisempia ja niillä on vähemmän stressireaktioita uudessa tilanteessa.

Myös kasvuajan virikkeet vaikuttavat resilienssiin. Rotilla virikkeellisessä ympäristössä kasvaminen lisäsi aivojen painoa, neuroplastisuutta jne ja se suojaa stressiä vastaan ja voi vaikuttaa myös eroahdistuksen ilmenemiseen. Tiira painotti tässä kasvattajan vastuuta tarjota virikkeitä jo pentulaatikossa ja viittasi julkaistuun virikkeellistämisohjelmaan (Vaterlaws-Whiteside jne, 2017), jossa syntymästä lähtien luodaan moniasitisesti ärsykkeitä pennuille (kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisen kanssa, vuorovaikutus ympäristön kanssa). Ohjelmasta on ollut tiivistelmä aiemmin myös tässä blogissa (löytyy myös: https://helivaataja.blogspot.com/2018/04/). Tiira mainitsi myös vastasyntyneiden pentujen ensiviikkojen ns. BioSensor ohjelman, jota myös muutamat kultaistennoutajien kasvattajat käyttävät pikkupennuilla. Pieni stressialtistus pikkupentuna lisää aikuisen koiran stressinsietokykyä.

Ympäristötekijöissä vaikuttaa myös koiran tausta. Rescue -koirilla jopa 68% käytösongelmia, yleisemmin pelokkuutta ja aggressiota kuin muilla koirilla. Jos koiran elämässä on paljon traumaattisia tapahtumia, esim. koira ollut karkuteillä pitkään, omistaja on vaihtunut, koira on ollut pitkään kennelissä, koiralla ilmenee enemmän terveysongelmia vanhempana. Psyykkiset traumaattiset tapahtumat voivat Tiiran mukaan siis alentaa fysiologista resilienssiä. Myös pennun luovutusiällä on vaikutusta – 8 viikkoisena luovuteteuilla on vähiten pelokkuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Myös koiran sosiaalistaminen vähentää pelokkuutta ja vaikutukset ovat siis merkittävät.

Liikunta

Ihmisillä tiedetään, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus mielenterveyteen. Rotilla fyysinen aktiivisuus lisäsi tutkimuksessa aivojen neuroplastisuutta ja niillä oli parempi kyky selviytyä stressaavista tilanteista. Suomalaisessa Tiiran jne julkaisemassa tutkimuksessa myös havaittiin, että rohkeat, äänivarmat ja ei-eroahdistuneet koirat saivat enemmän liikuntaa ja samansuuntaisia tuloksia on julkaistu muidenkin tutkimuksista myöhemmin. Labradorinnoutajilla myös havaittiin, että paljon liikkuvat yksilöt ovat rohkeampia, vähemmän aggressivisia ja eroahdistuneita kuin vähän liikkuvat. Edellä mainitut tutkimukset ovat kuitenkin korrelaatiotutkimuksia, joten syy-seuraussuhde ei ole näiden tutkimusten pohjalta selvä. Näyttää kuitenkin siltä, että kunnollinen fyysinen rasitus saattaa lievittää koiran eroahdistusta, kuten ihmisellä on todettu. Pidemmät kävelylenkit on yhdistetty myös koiran rohkeuteen liittyväksi, eli rohkeammilla koirilla lenkit ovat pidempiä. Tiira painotti näiden tulosten pohjalta, että liikunta on hyväksi koiran mielenterveydelle!

Sosiaaliset suhteet

Tiira käsitteli sosiaalisia suhteita koira-ihminen vuorovaikutuksessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä vuorovaikutuksessa muiden koirien kanssa. Tässäkin Tiira aloitti kuvaamalla mitä tiedetään sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta resilienssiin. Tiira kuvasi, miten ihmisellä lapsen ja vanhemman välillä voidaan määritellä erilaisia kiintymyssuhteita. Kiintymyssuhteen laadulla on iso merkitys lapsen resilienssiin. Kun kiintymyssuhde on turvallinen, resilienssi vahvistuu. Myöhemmin perheen tuki ja läheiset sosiaaliset suhteet ovat suojaavia tekijöitä.

Koirilla ollaan tutkimuksissa havaittu seuraavaa. Jos kiintymyssuhde ihmiseen on turvaton, on tutkimuksessa havaittu, että koiralla on huonompi kyky selviytyä stressistä. Myös omistajan persoonallisuuden on todettu vaikuttavan. Jos omistaja on neuroottinen, koiralla on huonompi stressistä selviytymiskyky. Myös koirakokemus vaikuttaa – mitä kokeneempi omistaja on, sitä vähemmän koiralla on pelkoja.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla fyysinen rankaisu vaikuttaa negatiivisesti (laskee) resilienssiin. Myös koirilla rangaistukseen perustuvan koulutuksen on todettu aiheuttavan koiralle stressiä, pelokkuutta, liiallista aktiivisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä sekä olevan yhteydessä koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen. Koirat, joiden omistajat käyttävät enemmän rankaisua koulutuksessa, oppivat huonommin uusia tehtäviä, kun taas positiivisesti kouluttavien koirat oppivat nopeammin uudet tehtävät. Nämäkin tutkimukset ovat olleet korrelaatiotutkimuksia, eli näissä on kysytty millainen koira on ja mitä koulutuskeinoja käyttää koiran kouluttamisessa. Syy-seuraussuhdetta nämä eivät kuitenkaan osoita. Selitys voisi myös olla, että haastavasti käyttäytyvän koiran kanssa ajaudutaan käyttämään rangaistuksia.

Lapsella etuaivolohkon koossa näkyy eroa normaalilla ja fyysisesti pahoinpidellyllä lapsella. Tällä on todettu olevan vaikutusta koulumenestykseen. On myös havaittu, että lapsen haastava käytös saattaa saada aikaan vanhemmilla kovempien kasvatusmetodien käyttöä. Tiira totesi, että koirilla todennäköisesti molempia syy-seurausyhteyksiä löytyy ja esitti esimerkkinä malinoisin. Malinoiseilla on yksi tietty geenivariantti ja jos koiralla on tietty geenimuoto, joka vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, niillä esiintyy enemmän yliaktiivisuutta ja yhtäkkistä aggressiivisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että niillä koirayksilöillä, joilla oli haastavan koiran genotyyppi, ohjaajat käyttivät enemmän pakkokeinoja kuin niillä, joilla ei ollut tätä genotyyppiä. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on myös raportoitu, että omistajan ja koiran stressitaso korreloi pitkällä aikavälillä, ts. koiran hormonitaso seuraa omistajan hormonitasoa. On myös havaittu, että leikki koiran kanssa alentaa molempien – sekä ihmisen, että koiran - stressitasoja.

Koira on lauamaeläin ja kaipaa myös sosiaalisia suhteita oman lajinsa kanssa. Koirien välisistä suhteista on myös tutkimusta. Mm. tutkimuksessa, jossa Tiira on ollut mukana, on havaittu, että koirilla, joilla on kotona koirakavereita on vähemmän pelokkuuksia. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että pelkäävät koirat toipuivat nopeammin pelottavasta kokemuksesta, jos saivat toipua tuttujen koirakaverien kanssa. Muut koirat siis voivat toimia resilienssiä tukevana tekijänä, mikäli laumadynamiikka on kunnossa. Hiirillä tehdyssä social stress -kokeessa samaan häkkiin asetettiin toinen hiiri, jota toinen pelkäsi. Tämän jälkeen hiiri, jota pelättiin, asetettiin niin, että se näkyi häkistä. Tällä havaittiin pelkäävällä hiirellä laajoja vaikutuksia, mm. lisäten pelokkuutta ja aiheutti solutumuutoksia pelkäävässä hiiressä. Jatkuva kiusatuksi tuleminen siis näyttää huonontavan resilienssiä ja laumadynamiikan merkitys on tämän vuoksi erittäin tärkeä myös yleisesti hyvinvoinnin kannalta.

Mikrobiota ja ravinto

Tiira nosti esiin myös suoliston mikrobiotan. Suolistolla ja sen bakteeristolla on löydetty merkittävä vaikutus mielenterveyteen ihmisillä. Ihmisillä ja hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että mikrobiota vaikuttaa mm. sosiaalisuuteen ja pelokkuuteen. Ihmislapset altistuvat äidin bakteeristolle heti synnytyksessä ja bakteeristoon vaikuttaa synnytystapa (alatiesynnytys/sektio) sekä ruokinta. Koirilla on myös sektioita, mutta niiden vaikutus suolen mikrobistoon ja persoonallisuuteen ei ole koirilla tutkittu. Mikrobiotaan kohdistuvat häiriöt varhaisena kautena (esim stressi tai antibiootit) lisää tutkimusten mukaan riskiä neurologisiin kehityshäiriöihin. Koirilla ei ole vielä tehty tutkimuksia, joissa käytöshäiriöitä ja mikrobiotan yhteyttä olisi tutkittu. Kuitenkin saksanpaimenkoirilla tehdyssä metabolomiikkatutkimuksessa, jossa tutkittiin tuotetta, jota tuotetaan suoliston mikrobiston toimesta, mikrobiota erosi rauhallisilla ja yliaktiivisilla koirilla eli tällä voi olla tekemistä persoonallisuuden kanssa.

Tiira mainitsi, että jyrsijöillä ja ihmisillä tehdyissä tutkimukset antavat viitteitä siitä, että prebiootit ja probiootit saattavat alentaa stressiä, mutta vahva näyttö puuttuu vielä. Vähäkalorinen ruokavalio on yhdistetty vähentyneeseen stressiin rotilla. Sioilla tryptofaanin on havaittu auttavan toipumaan stressistä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan.

Persoonallisuus ja tunnetila

”Miksi jotkut siis selviävät, toipuvat ja ponnahtavat kahta vahvempana vaikeuksista?”, kysyi Tiira luennossaan. Onko toisten persoonallisuus vahvempi, ovatko he sinnikkäämpiä?

Ihmisillä on havaittu, että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat resilienssiä ennustava tekijä. Persoonallisuuden on ehdotettu olevan jopa tärkeämpi tekijä kuin esim. kaltoikohtelu tai ympäristötekijät. Jos ihmisellä on paljon neuroottisuutta eli tunne-elämän epätasainoisuutta ja taipumusta kokea kielteisiä tunteita, hänellä on huono resilienssi. Positiivisten tunteidein, emotionaalisuuden sekä hyvän itsehillinnän on havaittu vahvistavan resilienssiä ihmisellä.

Pelokkuus-rohkeus persoonallisuuskategoria on löydetty kaikilla eläinlajeilla ja ihmisillä neuroottisuus vastaa tätä ominaisuutta. Koirilla tehdyissä tutkimuksissa pelokkuus-rohkeus ulottuvuuteen liittyy sosiaalisuus (ihmisiä kohtaan), yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus, fyysinen aktiivisuus, impulsiivisuus eli taipumus reagoida ja toimia miettimättä, leikkisyys, kiinnostus riistaan, dominanssi. Tiira pohti onko koirilla jotka rohkeita, parempi resilienssi ja mitä asiasta tiedetään. Tiira pohti mm. altistaako pelokkuus muille käytösongelmille, sillä samat geenialueet määrittää ääniarkuutta ja pelokkuutta. Puuttuuko pelokkailta koirilta kyky selviytyä huonoista kokemuksista?

Koirien persoonallisuustutkimuksissa on havaittu, että kennelissä asuvilla rohkeilla koirilla (kennel on stressaava ja tautirunsas paikka) on vähemmän sairauksia. Voisiko rohkeus olla siis suojaava tekijä ja ollisiko sillä yhteys vastustuskykyyn. Näyttää siltä, että koirilla todennäköisesti rohkeus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia resilienssin kannalta. Tutkimuksissa ihmisillä, joilla on enemmän positiivisia tunteita, on parempi resilienssi. Koiratkin voivat tuntea erilaisia tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia.

Miksi eläin sitten käyttäytyy kuten käyttäytyy – siihen vaikuttavat mm. tilanne, aiemmat kokemukset, tunnetila, ja persoonallisuus. Tunnetila vaikuttaa kaikkiin kognitiivisiin prosesseihin ja päätöksentekoon. Ihmisillä tästä on hyvä konkreettinen esimerkki, miten meidän tunnetilaan pyritään vaikuttamaan mainoksilla, musiikilla, tuoksuilla jne.

Kognitiivinen bias (vinouma) tarkoittaa taipumusta hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota tietyllä tavalla. Sekä ihmisten että eläinten kognitiivisiin prosesseihin, kuten keskittymiseen, päätöksentekoon ja muistiin vaikuttaa aina tunnetila. Voisiko koira olla pessimisti, pohti Tiira luennollaan ja kertoi, että tunnetilaa voidaan mitata myös eläimillä. Jos tunnetila on testihetkellä negatiivinen, eläin kiinnittää enemmän huomiota pelottaviin ja negatiivisiin ärsykkeisiin, muistaa paremmin negatiivisia muistoja sekä arvioi neutraalin tai epäselvän ärsykkeen helpommin negatiiviseksi.

Eroahdistuneet ja arat ovat olleet tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä eli niillä on negatiivisempi maailmankuva. Kun tutkimuksessa eroahdistuneille koirille annettiin mielialalääkistystä, muuttui koirien tunnetila testissä optmistisempaan suuntaan. Cavaliereit, joilla on syringomyelia ovat tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä ja Tiira esitti kysymyksen, voisiko syynä olla kipu. SmartDOG testissä, jossa mitataan myös tunnetilaa, yksittäisellä koiralla ollaan uusintatestissä havaittu ero testitulosten välillä liittyen korvakipuun. Tutkimusten mukaan siis paitsi ihmisillä, myös koirilla on eroja optimistisyydessä ja pessimistisyydessä. Näyttää myös siltä, että optimiset koirat ovat resilientimpiä – uuden tutkimuksen mukaan sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet koirat näyttävät olevan optimistisempia.

Perimän vaikutus

Seuraavaksi Tiira nosti perimän vaikutuksen ja vaikuttaako pelokkuuteen koiran perimä. Myös uusimpien geenitutkimustulosten mukaan löytyy perinnöllinen alttius ääniarkuuteen ja siihen vaikuttavan geenialueen suhteen on eroa pelokkailla ja ei-pelokkailla koirilla. Pelokuuus heikentää yksilön resilienssiä ja koska pelokkuus on perinnöllistä, voidaan jalostaa resilientimpiä tai vähemmän resilienttejä ykilöitä. Ihmisillä persoonallisuus vaikuttaa siihen miten toipuu stressistä, ja jos tämä myös koirilla pitää paikkansa, tekemämme jalostuspäätökset vaikuttavat siihen, kuinka resilienttejä koiria syntyy.

Ihmisillä resilienssin perinnöllisyysaste h² on 0.3. Ihmisten persoonallisuuspiirteiden periytyvyys vaihtelee 0.17-0.65 välillä. Perimä vaikuttaa myös koiran persoonallisuuteen. Koirilla noin 20-50% rodun sisällä olevasta persoonallisuuden vaihtelusta johtuu geeneistä. Rodun sisällä vaihtelu on pienempää, mutta se ei tarkoita, etteivätkö piirteet olisi vahvastikin perinnöllisiä – rodun sisällähän vaihtelua on pyritty jalostamaan pienemmäksi. Jos koiraa tarkastellaan lajina (rotujen yli), persoonallisuuden vaihtelua selittää paljon isompi osuus perimästä ja rotujen välillä suurempi osuus persoonallisuudesta selittyy geeneillä. Verrattaessa labradorinnoutajan ja collien taipumusta tuntea pelkoa, havaittiin tutkimuksessa, että labradorinnoutaja taipumus tuntea pelkoa on alhainen, kun sitä vastoin colliella kynnys tuntea pelkoa on alhaisempi.

Voiko roduilla olla siis erilainen resilienssi? Useissa tutkimuksissa pienet koirat on aggressiivisempia kuin suuret ja niillä esiintyy enemmän kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä (mm. omistajaa kohtaa aggressiivisuutta, eroahdistusta). Osalla pienistä koirista myös löytyy aggressiolle ja pelolle altistava geenimuoto. Onko isokokoisemmilla roduilla kenties parempi resilienssi?

Jalostuvalinnat

Tiira esittikin kysymyksen, suosimmeko resilienssiä koiran jalostuksessa. Verrattaessa australian working kelpieiden ja australian kelpieiden (lemmikkipopulaatio) ns. selective sweep analyysissä löydettiin työkoirapopulaatiossa alueella geenejä, jotka liittyvät mm. pelkomuistiin ja kivun sietoon ja näyttää, että tätä geenialuetta suoritaan jalostusvalinnoissa. Aktiivinen työkoirapopulaatio näyttäisi siis olevan jalostettu pyrkien lisäämään koirien resilienssiä, sillä niiden täytyy suoriutua rankasta työstä. Samaa löydöstä ei tehty lemmikkipopulaatiossa, jossa merkittävämpänä jalostuskriteerinä käytetään ulkonäkö.

Ruotsissa tehdyssä isossa yli 13000 koiran MH-luonnekuvauksen tuloksiin pohjautuvassa aineistossa selvitettin vaikuttaako aikaisempi käyttötarkoitus vai nykyisen jalostuskriteerit koiran luonteeseen ja kumpi on merkittävämpi. Tutkimus paljasti, että nykyiset jalostuskriteerit määräävät pääsääntöisesti tavallisessa koirapopulaatiossa koiran luonteen sekä miten hyvin koira menestyy koiranäyttelyssä. Näyttelymenestyksen perusteella jalostaminen lisää pelokkuutta, ja vähentää sosiaalisuutta, leikkihalukkuutta, aggressiivisuutta, ja uteliaisuutta. Käyttötulosten perusteella jalostaminen lisää puolestaan leikkisyyttä ja aggressiivisuutta. Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa MH-luonnekuvaustuloksia (N=4900 koiraa) vertailtiin eri kasvattajien (N=203 kasvattajaa) kesken. Kasvattajilta kysyttiin myös miten tärkeää on kasvattajalle, että koira menestyy käyttökoirakokeissa ja koiranäyttelyissä. Jos koiran käyttötulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, näiden kasvattajien koirat olivat rohkeampia, sosiaalisempia ja leikkisämpiä kuin niiden kasvattajien koira, joille käyttötuloksilla ei ollut merkitystä. Vastaavasti, jos näyttelytulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, kasvatit olivat pelokkaampia, ja ne olivat vähemmän sosiaalisia ja leikkisiä. Tiira totesikin jälleen, että kasvattajan prioriteetit ja arvostukset vaikuttavat pentujen luonteeseen.

Mikä tukee koiran resilienssiä?

Koiran resilienssiä tukevia asioita ovat siis jo alussa todetut:

o hyvä emon hoito, positiiviset kokemukset, virikkeet

o liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikki

o rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus

o luonteen ja persoonallisuuden huomioon ottava jalostus

Yhteenvetona voi todeta, että jalostusvalinnat ovat kokonaisuudessaan merkittävässä roolissa koiran resilienssin kannalta, mutta myös koulutuksella, kasvatuksella, virikkeistämisellä, ravinnolla, liikunnalla, positiivisilla kokemuksilla, optimismistisella asenteella ja koiran sosiaalisilla suhteilla ja niiden laadulla on vaikutusta koiran resilienssiin.

Lähteet:

Tiira, K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary Medicine: Research and Reports, 10, 159. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863117/

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Pennun sosiaalistaminen alkaa jo pentulaatikosta

Pennun sosiaalistamisesta

Sosiaalistaminen on oppimisprosessi, jonka kaikki eläimet tarvitsevat saadakseen tarvittavat elämäntaidot ja varmistaakseen itsevarman käyttäytymisen eri ympäristöissä sekä tehokkaan kommunikaation sosiaalisessa ryhmässä (Manning & Dawkins 2012).

Ihminen vastaa pennun sosiaalistamisesta sosiaalisesti (ihmiset, koirat, muut eläimet) ja erilaisiin ympäristöihin ja ympäristössä oleviin ja tapahtuviin asioihin, kuten ääniin, alustoihin, muihin materiaaleihin, kulkuvälineisiin jne. Tutkimusten mukaan pentujen varhainen sosiaalistaminen vaikuttaa muun muassa koirien aikuistumisen nopeuteen, tutkivaan käyttäytymiseen, stressin sietoon ja ongelmanratkaisukykyyn (Vaterlaws-Whiteside & Hartmann, 2017). Pennun varhaiset negatiiviset kokemukset voivat puolestaan vaikuttaa pitkäkestoisesti aikuisiän käyttäytymiseen (ibid.). Tyypillisiä ongelmia ovat arkuus ja aggressiivisuus, mutta myös alentunut oppimiskyky, eroahdistus, hyperaktiivisuus ja stressikäyttäytyminen (ibid.). Koiran aikuiskäyttäytymiseen vaikuttaa sekä perimä, että ympäristö, eli pennun saamat kokemukset pentu- ja nuoruusaikana – ts. sosiaalistamisella on perimän lisäksi suuri merkitys aikuisiän käyttäytymiselle.

Tutkimusten uusi suunta varhaisen sosiaalistamisen vaikutuksissa ja kokemusten laadussa

Uusimmat tutkimukset keskittyvät kasvattajan luona pentulaatikossa tapahtuvaan ja siellä alkavaan sosiaalistamiseen, sillä sosiaalistamisen kausi on koirilla varsin lyhyt – alkaen kahdesta viikosta ja jatkuen rodusta riippuen noin 13 viikkoon. Käytännössä tästä noin puolet pentu asuu kasvattajan luona, ja puolet uuden pennun omistajan ja perheen luona. Sosiaalistamisessa on perinteisesti paljon painotettu pennun uudessa kodissa tapahtuvaa sosiaalistamista. Nyt on alettu tutkimuksessa paneutua myös kasvattajan luona tapahtuvaan sosiaalistamiseen ja tutkimaan sen pitkäaikaisia vaikutuksia koirien käyttäytymiseen.

Laatua määrän sijaan sosiaalistamiseen

Nykyään sosiaalistamisessa suositellaan keskittymään kokemusten laatuun määrän sijasta. Tärkeää ei siis ole kohtaako koira kaksi vai kymmenen uutta ihmistä tai koiraa päivän aikana tai käykö pentu päivän aikana kuinka monessa uudessa paikassa – vaan se, että kohtaamiset, paikat ja tapahtumat ovat pennun oppimisen kannalta positiivisia. Tämä ei tarkoita, etteikö pennulle tulisi tarjota monipuolisia kokemuksia, mutta pennun saamien kokemusten tulisi tukea pennun kehitystä ja tarjota ennen kaikkea positiivisia oppimismahdollisuuksia, jotka kasvattavat pennun itseluottamusta ja positiivisten kokemusten ”pankkia”.

Positiivisten oppimiskokemusten kautta pentu saa hallinnantunteen elämästä ja kokee asiat mahdollisuuksina ennemmin kuin uhkina tai pelotteina. Pentua ei tule kääriä pumpuliin, sillä väistämättä pienet ja sopivasti hieman stressaavatkin hetket ja virikkeet ovat tärkeitä pennun kehittymisen kannalta. Pennun joutumista pelottaviin tilanteisiin tulisi välttää eikä pentua saa pakottaa tai houkutella esim. makupaloilla kohtaamaan pelottavia asioita eikä jättää selviämään pelottavista asioista ja tilanteista yksin. Jokainen pentu on myös yksilö, jonka perimä määrittää sen käyttäytymistä ja kykyä selvitä erilaisissa tilanteissa, joten tämäkin tulee huomioida yksilöllisesti pennun sosiaalistamisessa.

Ideoita suomalaisiin kenneleihin avustajakoirapennuille kehitetystä sosiaalistamisohjelmasta

Tässä kirjoituksessa esitetään tutkimustuloksia pentulaatikon sosiaalistamisesta ja edullinen, nopea ja tehokas sosiaalistamisohjelma pentulaatikkoon sovellettavaksi kasvattajille (Vaterlaws-Whiteside & Hartmann, 2017). Pennunostajillekin kirjoitus antaa eväitä paitsi tarkastella kasvattajien toimintaa ja käytäntöjä sosiaalistamisen näkökulmasta myös mahdollisuuden hyödyntää ohjelmaa itsekin soveltuvin osin pennun uudessa kodissa tapahtuvassa sosiaalistamisessa. Tutkimus on tehty Englannissa avustajakoiria jalostavassa kennelissä, joten ohjelmaa voi soveltaa kotikenneleihin ja isompiin kasvattajakenneleihin soveltuvin osin myös Suomen olot huomioiden. Kannattaa huomioida, että sosiaalistamisohjelmasta puuttuvat mm. itse tärkeäksi kokemani pikkupentujen vuorovaikutustilanteet muiden hyvin käyttäytyvien aikuisten koirien kanssa tai muiden mahdollisten kotieläinlajien kanssa – esim. kissa.

Uudella pentujen sosiaalistamisohjelmalla positiivisia vaikutuksia pentujen käyttäytymiseen

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käytännön työkalu aikuisten koirien ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen ja kehittymisen estämiseen. Sosiaalistamisohjelman kehittämisessä hyödynnettiin olemassa olevia pentulaatikkoajan stimulointiteorioita sekä vastasyntyneiden ja nuorten pentujen kehittymisvaiheita. Jokaisen virikkeen esittely ja voimakkuus suunniteltiin vastaamaan pentujen fysiologista ja käyttäytymisen kehittymistä.

Miten pentujen sosiaalistamisohjelma kehitettiin?

Aiemmista tutkimuksista löydettiin viisi keskeistä stimulointialuetta: kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisten kanssa sekä vuorovaikutus ympäristön kanssa. Sosiaalistamisohjelman aktiviteetit ja virikkeet näille osa-alueille kehitettiin yhteistyössä Iso-Britannian opaskoirajalostuksen henkilökunnan kanssa. Aktiviteetit ja virikkeet valittiin ohjelmaan niiden helppokäyttöisyyden, tavallisesta kodista löytyvien tarvikkeiden, edullisen hinnan ja nopean suorittamisen perusteella.

Miten kehitetty pentujen sosiaalistamisohjelma toteutettiin?

Tutkimukseen valittiin kuusi avustajakoirakoulun pentuetta (labradoreja, kultaisianoutajia ja risteytyksiä) vuoden 2014 keväällä ja kesällä(Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2017). Jokaisen pentueen pennut jaettiin kahteen ryhmään mahdollisimman tasaisella sukupuolijakaumalla. Ryhmä 1 (standardi sosiaalistaminen, SS) sai kennelin tavallisen sosiaalistamisohjelman. Ryhmä 2 (ekstra sosiaalistaminen, ES) sai standardiohjelman (taulukko 2) lisäksi uuden sosiaalistamisohjelman, joka on esitetty taulukossa 1.

Ekstra sosiaalistamisohjelma (ES) tehtiin päivittäin klo 12-2 välillä kahden tutkijan toimesta, joista toinen teki käsittelyn yhdelle pennulle kerrallaan ja toinen pysytteli muun pentueen kanssa antaen pennuille mahdollisuuden tavalliseen vuorovaikutukseen ihmisen kanssa ja käsittelyyn, pentujen oman valinnan mukaan. ES ohjelman pennut saivat käsittelyn viitenä päivänä viikossa syntymästä kuuden viikon ikään. ES ohjelman pennut saivat kaikki iän mukaan valitut virikkeet taulukon 1 järjestyksessä (ylhäältä alas viikon kohdalta). Viikoilla 1-2 sosiaalistaminen tehtiin pentulaatikon vieressä, ja erillisessä sosiaalistamiskennelissä (erillinen tila) viikoilla 3-6. Aikaa kului pentua kohti päivässä viisi minuuttia viikoilla 1-2, 10 minuuttia viikoilla 3-4 ja 15 minuuttia viikoilla 5-6. Kaikki muu sosiaalistaminen oli samaa molemmille penturyhmille.

Miten pentujen käyttäytymistä ja vaikutuksia mitattiin?

Sosiaalistamisohjelman vaikutuksia pennun kehitykseen mitattiin kahdessa eri iässä – kuusiviikkoisena ja kahdeksan kuukauden ikäisenä. Ensimmäisenä vaikutuksia arvioitiin kuuden viikon ikäisenä opaskoirapennuille kehitetyllä arviointitestillä (Puppy Profiling Assessment, PPA, Asher et al. 2013). Testissä arvioidaan pennun käyttäytymistä ja reaktioita kahdeksalla erilaisella virikkeellä, joista laskettiin PPA arvo, joka oli kaikkien virikkeiden reaktioiden mediaani (keskimmäinen arvo, 4 toivottava, pienimmät arvot ei toivottavia). Testit suoritti sama henkilö, joka ei tiennyt mihin sosiaalistamisryhmään pentu kuului.

Kahdeksan kuukauden ikäisiä pentuja ja niiden käytöstä arvioitiin pennun ohjaajille suunnatulla validoidulla kyselyllä (Puppy Walking Questionnaire, PWQ, Harvey et al. 2016). Kysely mittaa 9 ominaisuutta: eroon liittyvää käyttäytymistä, häiriöherkkyyttä, kiihtymisalttiutta, yleistä ahdistuneisuutta, koulutettavuutta, eläinten jahtaamista, kiintymystä, kosketusherkkyyttä ja energiatasoa. Koiranohjaaja täytti kyselyn kahden viikon sisällä siitä, kun pentu täytti 8kk. Kyselyssä kysyttiin 40 kysymyksellä viimeisen 3 kuukauden käyttäytymistä asteikolla, joka oli välillä ”ei koskaan” – ”melkein aina”. Ominaisuus laskettiin siihen liittyvien kysymysten keskiarvona. Kaikkiin muihin ominaisuuksiin paitsi koulutettavuuteen liittyvät keskiarvot toivotaan olevan alhaisia. Kyselyn täyttänyt koiranohjaaja ei tiennyt mihin ryhmään pentu kuului.

Millaisia tulokset olivat?

Tutkimuksen tulokset kertoivat uuden sosiaalistamisohjelman merkittävästä pysyvästä vaikutuksesta pentujen käyttäytymiseen ensimmäisen elinvuoden aikana. Pennut, jotka olivat osallistuneet kehitettyyn ylimääräiseen sosiaalistamisohjelmaan (ES), saivat tilastollisesti merkittävästi parempia arviointeja sekä kuuden viikon että kahdeksan kuukauden ikäisenä liittyen erossaolokäyttäytymiseen, häiriöherkkyyteen, yleiseen ahdistuneisuuteen ja kosketusherkkyyteen. Lisäksi positiivista trendiä (toivottavaa käyttäytymistä) havaittiin liittyen toivottavaan kiintymykseen, kiihtymysalttiuteen ja eläinten jahtaamiseen liittyen. Koulutettavuuteen tai energiatasoon ohjelmalla ei ollut vaikutusta. Uroksilla oli korkeammat häiriöherkkyys- ja energiatasoarvot kuin nartuilla. Uroksilla löytyi myös narttuihin verrattuna trendi yleisestä ahdistuneisuudesta ja eläinten jahtaamiskäyttäytymisestä.

Mitä tulokset kertovat?

Tutkijat toteavat, että ihmisen kanssa vietetty aika vaikuttaa positiivisesti pennun vuorovaikutukseen ihmisten kanssa myös myöhemmällä iällä sekä kohonneeseen itseluottamukseen erilaisissa ympäristöissä. Pennut, joilla on ollut erilaisia aktiviteetteja ja virikkeitä ja ovat niihin tottuneet, pitävät niitä vaarattomina myös myöhemmällä iällä. Pentulaatikkoajan sosiaalistamisella näyttää olevan pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisikään asti. Pikkupentujen kokemuksilla syntymästä 13 viikkoon on suurempi vaikutus käyttäytymiseen kuin myöhemmin saaduilla kokemuksilla.

Tutkijat myös toteavat, että varhaisia lievästi stressaavia kokemuksia saaneilla eläimillä on parempi vastustuskyky fyysiselle stressille, ne ovat vähemmän alttiita tunteisiin liittyville häiriötekijöille ja ne sopeutuvat paremmin uusiin tilanteisiin. Aiemmat tutkimukset muilla nisäkkäillä ovat osoittaneet, että varhainen käsittely ja sosiaalistaminen liittyy aikuisten eläinten korkeaan stressinsietokykyyn. Aiempien tutkimusten mukaan varhaiset vaarattomat, mutta lievästi stressaavat virikkeet vaikuttavat myös kognitiivisten kykyjen kehittymiseen positiivisesti. Kehitetty sosiaalistamisohjelma tarjoaa pennuille aiempaa enemmän fyysistä kontaktia, mentaalisia haasteita ja paljon positiivista vuorovaikutusta ihmisten kanssa yksin ilman muuta pentuetta. Käytetyt aktiviteetit ja virikkeet ovat mietoja stressitekijöitä ja voivat siten vähentää ahdistuneisuutta ja häiriöherkkyyttä, jota arvioitiin 8kk iässä.

Tutkijat toteavat, että heidän kehittämänsä ohjelma on erityisesti suunnattu työkäyttöön koiria jalostavien kennelien käyttöön. Ohjelmassa on kuitenkin suunniteltu aktiviteetteja ja virikkeitä pikkupennun kehitysvaiheiden mukaisesti, joita voi ja kannattaa toteuttaa ja soveltaa myös kotikenneleissä. Tutkimuksen tulokset ovat niin selkeitä positiivisten vaikutusten suhteen, että jokaisen kasvattajan, kuten myös pennunomistajan kannattaa huolehtia pennun/pentujen sosiaalistamisesta ensimmäisten 13 elinviikon aikana.

Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että tässä tutkimuksessa jalostuksessa käytetyt pentueiden vanhemmat on huolellisesti ja harkiten valittu jalostukseen myös käyttäytymisen osalta. Ohjelman noudattaminen ei siten välttämättä takaa, että mistä tahansa pentueesta saisi samanlaisia vaikutuksia ohjelmaa noudattamalla – vaikka sillä todennäköisesti samansuuntaisia positiivisia vaikutuksia onkin. Perimällä (esim. sosiaalisen tai ääniarkuuden osalta) on aina vaikutusta käyttäytymiseen ympäristövaikutusten ja sosiaalistamisen ohella.

Artikkeli julkaistaan myös Kultainen Rengas - Golden Ring ry:n lehdessä 2/2018