Koirien käyttäytymisestä, luonteesta, persoonallisuudesta, testaamisesta, hyvinvoinnista, teknologiasta ja vähän muustakin.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Koiran resilienssi – mikä siihen vaikuttaa?

Koiran resilienssiin vaikuttavat tekijät - luentoyhteenveto

Mikä on resilienssi?

”Resilienssi on kyky selviytyä ja toipua ikävistä kokemuksista”, kuvasi Katriina Tiira (FT, dosentti, SmartDog Oy perustaja) Sporttirakilla huhtikuun alussa pitämänsä nettiluennon ”Resilienssi koiralla – suojaavat ja altistavat tekijät” alussa. Resilienssiä ei ole juurikaan koirilla tai muilla eläimillä tutkittu, sitä vastoin ihmisillä enemmän. Tiira kertoi soveltavansa ihmisillä tehdyn tutkimuksen tuloksia koiraan. Hän on myös julkaissut aiheeseen liittyvän artikkelin, johon luento perustui. Nettiluento on katsottavissa Sporttirakissa 10.5.2020 asti, joten kannattaa pitää kiirettä! 

Tiira kuvaa resilienssiä tavallaan sitkeytenä. Se määritellään myös selviytymis- ja sopeutumiskykynä. Ihmistutkimuksissa on selvitetty miksi toiset ihmiset toipuvat rankoistakin kokemuksista, kun toisilla pienempikin trauma riittää siihen, ettei elämänhalu palaa ollenkaan tai samanlaisena. Tutkimus onkin paneutunut siihen, mitkä ovat suojaavia ja altistavia tekijöitä tälle.
Tiira kävi luennolla läpi useita eri tekijöitä ihmisiin ja koiriin liittyvään tutkimukseen pohjautuen, joilla on vaikutusta resilienssiin: ympäristötekijät, liikunta, sosiaaliset suhteet ihmisiin ja muihin koiriin, kasvatus, mikrobiota ja ravinto, persoonallisuus, kognitiivinen bias (optimismi/pessimismi), perimä, koiran rotu, sekä jalostus ja kasvattajan arvostukset ja prioriteetit.

Tiira lyhykäisesti veti yhteen mitkä asiat koirilla tukevat koiran resilienssiä:

  • hyvä emän hoiva, positiiviset kokemukset, sekä virikkeet kasvattajan luona ja ensimmäisen vuoden aikana
  • liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikkiminen
  • rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus
  • luonteen ja persoonallisuuden huomioonottava jalostus

Seuraavassa käydään läpi tarkemmin resilienssiin vaikuttavia eri tekijöitä luentoon pohjaten.

Ympäristötekijät

Emänhoiva on aihe, jota on tutkittu mm. rotilla. Hyvin poikasiaan hoitavien rottaemojen jälkeläiset ovat rohkeampia kuin huonosti poikasiaan hoitavien emojen jälkeläiset. Ihmisillä tutkimukset ovat osoittanee, että kaltoinkohtelu lapsena alentaa stressinsietokykyä aikuisena. Myös koirista on samansuuntaisia tutkimustuloksia. Pennuilla, joilla on ollut hyvä emänhoiva, tulee rohkeampia sosiaalisempia ja niillä on vähemmän stressireaktioita uudessa tilanteessa.

Myös kasvuajan virikkeet vaikuttavat resilienssiin. Rotilla virikkeellisessä ympäristössä kasvaminen lisäsi aivojen painoa, neuroplastisuutta jne ja se suojaa stressiä vastaan ja voi vaikuttaa myös eroahdistuksen ilmenemiseen. Tiira painotti tässä kasvattajan vastuuta tarjota virikkeitä jo pentulaatikossa ja viittasi julkaistuun virikkeellistämisohjelmaan (Vaterlaws-Whiteside jne, 2017), jossa syntymästä lähtien luodaan moniasitisesti ärsykkeitä pennuille (kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisen kanssa, vuorovaikutus ympäristön kanssa). Ohjelmasta on ollut tiivistelmä aiemmin myös tässä blogissa (löytyy myös: https://helivaataja.blogspot.com/2018/04/). Tiira mainitsi myös vastasyntyneiden pentujen ensiviikkojen ns. BioSensor ohjelman, jota myös muutamat kultaistennoutajien kasvattajat käyttävät pikkupennuilla. Pieni stressialtistus pikkupentuna lisää aikuisen koiran stressinsietokykyä.

Ympäristötekijöissä vaikuttaa myös koiran tausta. Rescue -koirilla jopa 68% käytösongelmia, yleisemmin pelokkuutta ja aggressiota kuin muilla koirilla. Jos koiran elämässä on paljon traumaattisia tapahtumia, esim. koira ollut karkuteillä pitkään, omistaja on vaihtunut, koira on ollut pitkään kennelissä, koiralla ilmenee enemmän terveysongelmia vanhempana. Psyykkiset traumaattiset tapahtumat voivat Tiiran mukaan siis alentaa fysiologista resilienssiä. Myös pennun luovutusiällä on vaikutusta – 8 viikkoisena luovuteteuilla on vähiten pelokkuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Myös koiran sosiaalistaminen vähentää pelokkuutta ja vaikutukset ovat siis merkittävät.

Liikunta

Ihmisillä tiedetään, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus mielenterveyteen. Rotilla fyysinen aktiivisuus lisäsi tutkimuksessa aivojen neuroplastisuutta ja niillä oli parempi kyky selviytyä stressaavista tilanteista. Suomalaisessa Tiiran jne julkaisemassa tutkimuksessa myös havaittiin, että rohkeat, äänivarmat ja ei-eroahdistuneet koirat saivat enemmän liikuntaa ja samansuuntaisia tuloksia on julkaistu muidenkin tutkimuksista myöhemmin. Labradorinnoutajilla myös havaittiin, että paljon liikkuvat yksilöt ovat rohkeampia, vähemmän aggressivisia ja eroahdistuneita kuin vähän liikkuvat. Edellä mainitut tutkimukset ovat kuitenkin korrelaatiotutkimuksia, joten syy-seuraussuhde ei ole näiden tutkimusten pohjalta selvä. Näyttää kuitenkin siltä, että kunnollinen fyysinen rasitus saattaa lievittää koiran eroahdistusta, kuten ihmisellä on todettu. Pidemmät kävelylenkit on yhdistetty myös koiran rohkeuteen liittyväksi, eli rohkeammilla koirilla lenkit ovat pidempiä. Tiira painotti näiden tulosten pohjalta, että liikunta on hyväksi koiran mielenterveydelle!

Sosiaaliset suhteet

Tiira käsitteli sosiaalisia suhteita koira-ihminen vuorovaikutuksessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä vuorovaikutuksessa muiden koirien kanssa. Tässäkin Tiira aloitti kuvaamalla mitä tiedetään sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta resilienssiin. Tiira kuvasi, miten ihmisellä lapsen ja vanhemman välillä voidaan määritellä erilaisia kiintymyssuhteita. Kiintymyssuhteen laadulla on iso merkitys lapsen resilienssiin. Kun kiintymyssuhde on turvallinen, resilienssi vahvistuu. Myöhemmin perheen tuki ja läheiset sosiaaliset  suhteet ovat suojaavia tekijöitä.

Koirilla ollaan tutkimuksissa havaittu seuraavaa.  Jos kiintymyssuhde ihmiseen on turvaton, on tutkimuksessa havaittu, että koiralla on huonompi kyky selviytyä stressistä. Myös omistajan persoonallisuuden on todettu vaikuttavan. Jos omistaja on neuroottinen, koiralla on huonompi stressistä selviytymiskyky. Myös koirakokemus vaikuttaa – mitä kokeneempi omistaja on, sitä vähemmän koiralla on pelkoja.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla fyysinen rankaisu vaikuttaa negatiivisesti (laskee) resilienssiin. Myös koirilla rangaistukseen perustuvan koulutuksen on todettu aiheuttavan koiralle stressiä, pelokkuutta, liiallista aktiivisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä sekä olevan yhteydessä koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen. Koirat, joiden omistajat käyttävät enemmän rankaisua koulutuksessa, oppivat huonommin uusia tehtäviä, kun taas positiivisesti kouluttavien koirat oppivat nopeammin uudet tehtävät. Nämäkin tutkimukset ovat olleet korrelaatiotutkimuksia, eli näissä on kysytty millainen koira on ja mitä koulutuskeinoja käyttää koiran kouluttamisessa. Syy-seuraussuhdetta nämä eivät kuitenkaan osoita. Selitys voisi myös olla, että haastavasti käyttäytyvän koiran kanssa ajaudutaan käyttämään rangaistuksia.

Lapsella etuaivolohkon koossa näkyy eroa normaalilla ja fyysisesti pahoinpidellyllä lapsella. Tällä on todettu olevan vaikutusta koulumenestykseen. On myös havaittu, että lapsen haastava käytös saattaa saada aikaan vanhemmilla kovempien kasvatusmetodien käyttöä. Tiira totesi, että koirilla todennäköisesti molempia syy-seurausyhteyksiä löytyy ja esitti esimerkkinä malinoisin. Malinoiseilla on yksi tietty geenivariantti ja jos koiralla on tietty geenimuoto, joka vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, niillä esiintyy enemmän yliaktiivisuutta ja yhtäkkistä aggressiivisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että niillä koirayksilöillä, joilla oli haastavan koiran genotyyppi, ohjaajat käyttivät enemmän pakkokeinoja kuin niillä, joilla ei ollut tätä genotyyppiä. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on myös raportoitu, että omistajan ja koiran stressitaso korreloi pitkällä aikavälillä, ts. koiran hormonitaso seuraa omistajan hormonitasoa. On myös havaittu, että leikki koiran kanssa alentaa molempien – sekä ihmisen, että koiran - stressitasoja.

Koira on lauamaeläin ja kaipaa myös sosiaalisia suhteita oman lajinsa kanssa. Koirien välisistä suhteista on myös tutkimusta. Mm. tutkimuksessa, jossa Tiira on ollut mukana, on havaittu, että koirilla, joilla on kotona koirakavereita on vähemmän pelokkuuksia. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että pelkäävät koirat toipuivat nopeammin pelottavasta kokemuksesta, jos saivat toipua tuttujen koirakaverien kanssa. Muut koirat siis voivat toimia resilienssiä tukevana tekijänä, mikäli laumadynamiikka on kunnossa. Hiirillä tehdyssä social stress -kokeessa samaan häkkiin asetettiin toinen hiiri, jota toinen pelkäsi. Tämän jälkeen hiiri, jota pelättiin, asetettiin niin, että se näkyi häkistä. Tällä havaittiin pelkäävällä hiirellä laajoja vaikutuksia, mm. lisäten pelokkuutta ja aiheutti solutumuutoksia pelkäävässä hiiressä. Jatkuva kiusatuksi tuleminen siis näyttää huonontavan resilienssiä ja laumadynamiikan merkitys on tämän vuoksi erittäin tärkeä myös yleisesti hyvinvoinnin kannalta.

Mikrobiota ja ravinto

Tiira nosti esiin myös suoliston mikrobiotan. Suolistolla ja sen bakteeristolla on löydetty merkittävä vaikutus mielenterveyteen ihmisillä. Ihmisillä ja hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että mikrobiota vaikuttaa mm. sosiaalisuuteen ja pelokkuuteen. Ihmislapset altistuvat äidin bakteeristolle heti synnytyksessä ja bakteeristoon vaikuttaa synnytystapa (alatiesynnytys/sektio) sekä ruokinta. Koirilla on myös sektioita, mutta niiden vaikutus suolen mikrobistoon ja persoonallisuuteen ei ole koirilla tutkittu. Mikrobiotaan kohdistuvat häiriöt varhaisena kautena (esim stressi tai antibiootit) lisää tutkimusten mukaan riskiä neurologisiin kehityshäiriöihin. Koirilla ei ole vielä tehty tutkimuksia, joissa käytöshäiriöitä ja mikrobiotan yhteyttä olisi tutkittu. Kuitenkin saksanpaimenkoirilla tehdyssä metabolomiikkatutkimuksessa, jossa tutkittiin tuotetta, jota tuotetaan suoliston mikrobiston toimesta, mikrobiota erosi rauhallisilla ja yliaktiivisilla koirilla eli tällä voi olla tekemistä persoonallisuuden kanssa. 


Tiira mainitsi, että jyrsijöillä ja ihmisillä tehdyissä tutkimukset antavat viitteitä siitä, että prebiootit ja probiootit saattavat alentaa stressiä, mutta vahva näyttö puuttuu vielä. Vähäkalorinen ruokavalio on yhdistetty vähentyneeseen stressiin rotilla. Sioilla tryptofaanin on havaittu auttavan toipumaan stressistä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan.

Persoonallisuus ja tunnetila

”Miksi jotkut siis selviävät, toipuvat ja ponnahtavat kahta vahvempana vaikeuksista?”, kysyi Tiira luennossaan. Onko toisten persoonallisuus vahvempi, ovatko he sinnikkäämpiä?

Ihmisillä on havaittu, että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat resilienssiä ennustava tekijä. Persoonallisuuden on ehdotettu olevan jopa tärkeämpi tekijä kuin esim. kaltoikohtelu tai ympäristötekijät. Jos ihmisellä on paljon neuroottisuutta eli tunne-elämän epätasainoisuutta ja taipumusta kokea kielteisiä tunteita, hänellä on huono resilienssi. Positiivisten tunteidein, emotionaalisuuden sekä hyvän itsehillinnän on havaittu vahvistavan resilienssiä ihmisellä.

Pelokkuus-rohkeus persoonallisuuskategoria on löydetty kaikilla eläinlajeilla ja ihmisillä neuroottisuus vastaa tätä ominaisuutta. Koirilla tehdyissä tutkimuksissa pelokkuus-rohkeus ulottuvuuteen liittyy sosiaalisuus (ihmisiä kohtaan), yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus, fyysinen aktiivisuus, impulsiivisuus eli taipumus reagoida ja toimia miettimättä, leikkisyys, kiinnostus riistaan, dominanssi. Tiira pohti onko koirilla jotka rohkeita, parempi resilienssi ja mitä asiasta tiedetään. Tiira pohti mm. altistaako pelokkuus muille käytösongelmille, sillä samat geenialueet määrittää ääniarkuutta ja pelokkuutta. Puuttuuko pelokkailta koirilta kyky selviytyä huonoista kokemuksista?

Koirien persoonallisuustutkimuksissa on havaittu, että kennelissä asuvilla rohkeilla koirilla (kennel on stressaava ja tautirunsas paikka) on vähemmän sairauksia. Voisiko rohkeus olla siis suojaava tekijä ja ollisiko sillä yhteys vastustuskykyyn. Näyttää siltä, että koirilla todennäköisesti rohkeus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia resilienssin kannalta. Tutkimuksissa ihmisillä, joilla on enemmän positiivisia tunteita, on parempi resilienssi. Koiratkin voivat tuntea erilaisia tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia.

Miksi eläin sitten käyttäytyy kuten käyttäytyy –  siihen vaikuttavat mm. tilanne, aiemmat kokemukset, tunnetila, ja persoonallisuus. Tunnetila vaikuttaa kaikkiin kognitiivisiin prosesseihin ja päätöksentekoon. Ihmisillä tästä on hyvä konkreettinen esimerkki, miten meidän tunnetilaan pyritään vaikuttamaan mainoksilla, musiikilla, tuoksuilla jne.

Kognitiivinen bias (vinouma) tarkoittaa taipumusta hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota tietyllä tavalla.  Sekä ihmisten että eläinten kognitiivisiin prosesseihin, kuten keskittymiseen, päätöksentekoon ja muistiin vaikuttaa aina tunnetila. Voisiko koira olla pessimisti, pohti Tiira luennollaan ja kertoi, että tunnetilaa voidaan mitata myös eläimillä. Jos tunnetila on testihetkellä negatiivinen, eläin kiinnittää enemmän huomiota pelottaviin ja negatiivisiin ärsykkeisiin, muistaa paremmin negatiivisia muistoja sekä arvioi neutraalin tai epäselvän ärsykkeen helpommin negatiiviseksi.

Eroahdistuneet ja arat ovat olleet tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä eli niillä on negatiivisempi maailmankuva. Kun tutkimuksessa eroahdistuneille koirille annettiin mielialalääkistystä, muuttui koirien tunnetila testissä optmistisempaan suuntaan. Cavaliereit, joilla on syringomyelia ovat tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä ja Tiira esitti kysymyksen, voisiko syynä olla kipu. SmartDOG testissä, jossa mitataan myös tunnetilaa, yksittäisellä koiralla ollaan uusintatestissä havaittu ero testitulosten välillä liittyen korvakipuun. Tutkimusten mukaan siis paitsi ihmisillä, myös koirilla on eroja optimistisyydessä ja pessimistisyydessä. Näyttää myös siltä, että optimiset koirat ovat resilientimpiä – uuden tutkimuksen mukaan sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet koirat näyttävät olevan optimistisempia.

Perimän vaikutus

Seuraavaksi Tiira nosti perimän vaikutuksen ja vaikuttaako pelokkuuteen koiran perimä.  Myös uusimpien geenitutkimustulosten mukaan löytyy perinnöllinen alttius ääniarkuuteen ja siihen vaikuttavan geenialueen suhteen on eroa pelokkailla ja ei-pelokkailla koirilla. Pelokuuus heikentää yksilön resilienssiä ja koska pelokkuus on perinnöllistä, voidaan jalostaa resilientimpiä tai vähemmän resilienttejä ykilöitä.  Ihmisillä persoonallisuus vaikuttaa siihen miten toipuu stressistä, ja jos tämä myös koirilla pitää paikkansa, tekemämme jalostuspäätökset vaikuttavat siihen, kuinka resilienttejä koiria syntyy.

Ihmisillä resilienssin perinnöllisyysaste h2 on 0.3. Ihmisten persoonallisuuspiirteiden periytyvyys vaihtelee 0.17-0.65 välillä. Perimä vaikuttaa myös koiran persoonallisuuteen. Koirilla noin 20-50% rodun sisällä olevasta persoonallisuuden vaihtelusta johtuu geeneistä. Rodun sisällä vaihtelu on pienempää, mutta se ei tarkoita, etteivätkö piirteet olisi vahvastikin perinnöllisiä – rodun sisällähän vaihtelua on pyritty jalostamaan pienemmäksi. Jos koiraa tarkastellaan lajina (rotujen yli), persoonallisuuden vaihtelua selittää paljon isompi osuus perimästä ja rotujen välillä suurempi osuus persoonallisuudesta selittyy geeneillä. Verrattaessa labradorinnoutajan ja collien taipumusta tuntea pelkoa, havaittiin tutkimuksessa, että labradorinnoutaja taipumus tuntea pelkoa on alhainen, kun sitä vastoin colliella kynnys tuntea pelkoa on alhaisempi.

Voiko roduilla olla siis erilainen resilienssi? Useissa tutkimuksissa pienet koirat on aggressiivisempia kuin suuret ja niillä esiintyy enemmän kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä (mm. omistajaa kohtaa aggressiivisuutta, eroahdistusta). Osalla pienistä koirista myös löytyy aggressiolle ja pelolle altistava geenimuoto. Onko isokokoisemmilla roduilla kenties parempi resilienssi?

Jalostuvalinnat

Tiira esittikin kysymyksen, suosimmeko resilienssiä koiran jalostuksessa. Verrattaessa australian working kelpieiden ja australian kelpieiden (lemmikkipopulaatio) ns. selective sweep analyysissä löydettiin työkoirapopulaatiossa alueella geenejä, jotka liittyvät mm. pelkomuistiin ja kivun sietoon ja näyttää, että tätä geenialuetta suoritaan jalostusvalinnoissa. Aktiivinen työkoirapopulaatio näyttäisi siis olevan jalostettu pyrkien lisäämään koirien resilienssiä, sillä niiden täytyy suoriutua rankasta työstä. Samaa löydöstä ei tehty lemmikkipopulaatiossa, jossa merkittävämpänä jalostuskriteerinä käytetään ulkonäkö.


Ruotsissa tehdyssä isossa yli 13000 koiran MH-luonnekuvauksen tuloksiin pohjautuvassa aineistossa selvitettin vaikuttaako aikaisempi käyttötarkoitus vai nykyisen jalostuskriteerit koiran luonteeseen ja kumpi on merkittävämpi.  Tutkimus paljasti, että nykyiset jalostuskriteerit määräävät pääsääntöisesti tavallisessa koirapopulaatiossa koiran luonteen sekä miten hyvin koira menestyy koiranäyttelyssä. Näyttelymenestyksen perusteella jalostaminen lisää pelokkuutta, ja vähentää sosiaalisuutta, leikkihalukkuutta, aggressiivisuutta, ja uteliaisuutta. Käyttötulosten perusteella jalostaminen lisää puolestaan leikkisyyttä ja aggressiivisuutta. Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa MH-luonnekuvaustuloksia (N=4900 koiraa) vertailtiin eri kasvattajien (N=203 kasvattajaa) kesken. Kasvattajilta kysyttiin myös miten tärkeää on kasvattajalle, että koira menestyy käyttökoirakokeissa ja koiranäyttelyissä. Jos koiran käyttötulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, näiden kasvattajien koirat olivat rohkeampia, sosiaalisempia ja leikkisämpiä kuin niiden kasvattajien koira, joille käyttötuloksilla ei ollut merkitystä. Vastaavasti, jos näyttelytulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, kasvatit olivat pelokkaampia, ja ne olivat vähemmän sosiaalisia ja leikkisiä. Tiira totesikin jälleen, että kasvattajan prioriteetit ja arvostukset vaikuttavat pentujen luonteeseen.

Mikä tukee koiran resilienssiä?

Koiran resilienssiä tukevia asioita ovat siis jo alussa todetut:
o   hyvä emon hoito, positiiviset kokemukset, virikkeet
o   liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikki
o   rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus
o   luonteen ja persoonallisuuden huomioon ottava jalostus

Yhteenvetona voi todeta, että jalostusvalinnat ovat kokonaisuudessaan merkittävässä roolissa koiran resilienssin kannalta, mutta myös koulutuksella, kasvatuksella, virikkeistämisellä, ravinnolla, liikunnalla, positiivisilla kokemuksilla, optimismistisella asenteella ja koiran sosiaalisilla suhteilla ja niiden laadulla on vaikutusta koiran resilienssiin.

Lähteet:
Tiira, K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary Medicine: Research and Reports10, 159. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863117/