Tieteellinen näkökulma koirien dominanssiin nykytiedon valossa - Yhteenveto

Yhteenveto FT Katriina Tiiran luennosta 29.4.2016

 

”Onko sana dominanssi tarpeeton koirilla vai onko se tarpeellinen?” Tällä kysymyksellä eläintenkäyttäytymistutkija FT Katriina Tiira SmartDOG ky:stä avasi esitelmänsä huhtikuun 2016 lopussa Koirakoutsilla Ylöjärvellä. Esitelmän teemana oli avata käytävää dominanssikeskustelua ja käydä läpi mitä dominanssista tiedetään vuonna 2016 eläinkunnassa ja koirilla tutkimusten pohjalta. 

 

Dominanssi termiä käytetään usein väärin kuvaamaan yksittäisen koiran ominaisuutta, kun dominanssi tarkoittaa kahden yksilön suhdetta. Tiira totesi, että dominanssi ei siis välttämättä ole koiran ominaisuus, vaikka toisilla yksilöillä on suurempi taipumus tulla johtajaksi. Ei ole kuitenkaan todistettu tämän hetkisen tutkimuksen valossa, että dominanssihierarkiaa ei olisi koirien välillä.

Tässä artikkelissa puhutaan siis yksilöiden (tarkalleen ottaen kahden yksilön) välisistä toistuvista käytösmalleista, kun käytetään sanaa dominanssi. Hierarkiasta on monia näkemyksiä, mutta näyttää siltä, että hierarkiarakenne ei ole niin suoraviivainen, kuin mitä aiemmin oletettiin tarhasusilla tehtyjen varhaisten tutkimusten perusteella. Tarhasusiin pohjautuvat löydökset on myöhemmin kumottu luonnossa elävistä susista tehdyissä tutkimuksissa, joissa perhelauma on keskeinen sosiaalinen yksikkö. 

Iso dominanssikeskustelu

Ensimmäisenä teemana käytiin läpi koirien välistä hierarkiaa ja dominanssia yleisesti. Aiheesta käytävästä keskustelusta käytetään nimeä ”The big dominance debate”.  Muutama tutkija (etenkin John Bradshaw, vuodelta 2009 julkaisu dominanssista) ja monet koirien kouluttajat ovat sillä kannalla, ettei koirien välillä ole selkeää ja pysyvää dominanssia tai hierarkiaa. Tutkimuksessaan Bradshaw jne (2009) analysoivat villiintyneistä koiralaumoista (Pal jne 1988 keräämää) 19 vakiintuneessa elävän kastroidun uroksen aineistoa. He tarkastelivat sosiaalisia suhteita itsevarmuutta ja alistumista osoittavien eleiden avulla. Koirayksilöiden kahdenvälisistä kanssakäymistilanteista he laskivat, onko näissä villikoirissa hierarkiaa, mutta eivät löytänee tukea hierarkian olemassaololle.  Aaineisto ei tukenut lauman hierarkiaa, vaikka useimpien yksilöiden välillä oli epätasa-arvoinen suhde. Tutkimuksen julkaisu käynnisti julkisen keskustelun ja aktivoi aiheeseen liittyvää tutkimusta. Bradshaw on myöhemmin todennut, että kastroituihin koiriin pohjautuva aineisto ei ole luotettava (Canine Science forum 2010 Wien).

Mitä dominanssista ja hierarkiasta tiedetään vuonna 2016?

Dominanssia esiintyy kahden yksilön välisissä sosiaalisissa suhteissa, joissa toinen voittaa toistuvasti yhteenotot, ja toinen häviää tai vetäytyy niistä (alisteinen). Sosiaalinen hierarkia on hyvin dokumentoitu kaikissa ryhmissä/laumoissa elävissä eläinlajeissa. Dominanssi on siten epäsymmetristä käyttäytymistä kahdenvälisissä suhteissa, toiseen suuntaan enemmän alistuvaa ja toiseen suuntaan enemmän alistavaa käytöstä. Dominanssihierarkia vähentää aggressiota ja haavoittumisen mahdollisuutta eli se lisää yhteiselon rauhallisuuttaa, koska kilpailutilanteessa on selvää ilman tappelua, kumpi väistää.

Korkean sosiaalisen statuksen eli dominanssin hyödyt eläinkunnassa ovat Tiiran mukaan hyvin dokumentoituja. Korkean statuksen omaavat saavat enemmän ruokaa, juomaa, parittelukumppaneita ja niillä on myös parempi lisääntymismenestys (Chichinadze jne 2014). Tämä pätee, vaikka ruokaa on rajattomasti. Sosiaalinen status määräytyy esimerkiksi iän, koon tai emon sosiaalisen aseman kautta (eräät apinat). Myös geneettisiä eroja on havaittu, mm. geneettisen muuntelun määrässä taimenilla liittyen dominanttiin käytökseen (Tiira jne 2005).

Dominantin persoonallisuuden omaavat yksilöt ovat rohkeita. Se liittyy aggressiivisuuteen, miten yksilöt ympäristöään tutkivat (uteliaisuus), ja näillä yksilöillä on alhainen pelokkuus. Dominantin ja alisteisen yksilön neurokemiallinen koostumus eroaa myös toisistaan. Ei kuitenkaan vielä tiedetä, onko ero sosiaalisen suhteen seuraus vai syy, eli ovatko toiset synnynnäisiä johtajia.

Hierarkian käsitettä tarkasteltiin luennolla eläinkunnassa ja kädellisten osalta. Lineaarinen hierarkia viittaa siihen, että ryhmässä jokaisen kahden yksilön välille voidaan muodostaa dominanssi-alisteinen suhde. Luonnossa esiintyy harvoin lineaarista hierarkiaa. Pyramidihierarkiassa ryhmä jakaantuu muutaman dominanttiin ja alisteisiin yksilöihin, ja alisteisten välillä ei ole selkää hierarkiaa. Hierarkiaa esiintyy myös silloinkin, kun yksilöiden välillä voimakas tunneside. Kädellisten tutkimuksessa päädyttiin käsitteisiin formaali dominanssi ja muodollinen dominanssi. Kädellisillä tärkeää on alistuseleiden esiintyminen ja suunta. Tämä sama on havaittu myös susilla.

Hierarkian ja dominanssin esiintyminen susilla

Aikaisemmin tutkittiin vangittuja susilaumoja ja havaittiin jatkuvaa aggressiivista käytöstä ja taistelua dominantin asemasta. Nykytutkimuksen mukaan sudet muodostavat perhelauman, jossa on vanhemmat ja poikasia yhdeltä tai useammalta vuodelta. Hierarkiassa vanhemmat ovat arvoasteikossa jälkeläisiä ylempänä. Hierarkia ja sosiaalinen asema suden perhelaumassa määritetään alistuvien ja dominanssiin liittyvien eleiden perusteella ja hierarkia liittyy ikään. Lisääntyvä pari on dominantteja suhteessa pentuihin ja pentujen sosiaalinen asema liittyy ikään. Nuoremmat ovat alisteisessa suhteessa vanhempiin sisaruksiin. Tullessaan sukukypsäksi, ne jättävät lauman.

Aggressiivisuus ja muodollinen dominanssi ei ole sama asia.  Esimerkiksi susilla ja villikoirilla korkeassa asemassa olevat yksilöt eivät välttämättä ole aggressiivisempia, joskus jopa päin vastoin. Aggressio sosiaalisen aseman mittarina ei ole luotettava. Sen sijaan alisteiset (pakenevat ja tyynnyttelevät) eleet ovat. Susilla esiintyy lauman ulkopuolisia kohtaan aggressiivisuutta, ja se on susien yleisin kuolinsyy.

Hierarkia villiintyneillä koirilla

Villiintyneillä koirilla (feral dog) tarkoitetaan koiria, joilla ei ole omistajaa. Ne asuvat monesti kauempana ihmisasutuksesta. Villiintyneitä koiria löytyy mm. Intiasta ja Italiasta. Tutkimusta villiintyneiden koirien hierarkiasta on tehty Italiassa Roomassa elävistä neljästä villiintyneestä koiralaumasta vuosina 2005-2011. Ne elivät pääasiassa kaukana asutuksesta, eivätkä olleen ns. kyläkoiria. Laumojen koirista ei enää erottanut rotuja, vaan ne olivat sekarotuisia. Koirilla havaittiin sosiaalinen hierarkia, joka yhdessä laumassa oli jopa selkeästi lineaarinen (27 yksilöä, Cafazzo jne 2010). Hierarkia havaittiin useissa eri tilanteissa: kilpailussa ruoasta ja parittelukumppaneista, mutta myös muissa kuin kilpailutilanteissa. Parhaiten hierarkian havaitsee tässäkin alisteisista eleistä. Hierarkia liittyi ikään ja sukupuoleen, vanhemmat yksilöt dominoivat nuorempia samassa ikäluokassa, sekä urokset narttuja samoin kuten susilla (Cafazzo jne 2010).

Tiira puhui myös toiminnan johtajuudesta. Sosiaalisilla eläimillä on tapana tehdä samoin kuin muut ryhmän eläimet. Susilla ja koirilla esiintyy tätä myös. Susilla dominantissa asemassa olevat lisääntyvät yksilöt pääasiassa johtavat toimintaa, toisinaan susilaumassa alisteisemmassa asemassa oleva johtaa toimintaa eli tekee aloitteen. Johtajuus vaihtelee, mutta yleensä korkeammassa asemassa olevat johtavat. Villiintyneillä koirilla johtajuus jakaantui usean yksilön kesken (Bonanni jne 2014). Myös muut kuin dominantit yksilöt lisääntyvät, mutta lisääntymismenestys (aikuiseksi asti selvinneitä jälkeläisiä) on parempi hierarkiassa korkealla olevilla yksilöillä. Villiintyneillä koirilla ei esiinny yhteismetsästystä, tai pentujen hoitoa yhdessä, mutta ne puolustavat yhdessä. Joidenkin tutkijoiden mielestä laumojen käyttäytyminen riippuu geneettisestä taustausta. Esimerkiksi mikäli taustalla on vartioivia rotuja, esiintyy enemmän reviirinpuolustusta.

Hierarkia ja dominanssi kyläkoirilla 

Kyläkoirilla tarkoitetaan koiria, joista osalla on omistaja, osalla ei. Ne kuitenkin saavat ruokansa monesti ihmisiltä. Ne eivät muodosta kiinteitä sosiaalisia laumoja, osalla on ihmislauma. Ruokaa saalistetaan tai etsitään yleensä yksin. 

Hierarkia ja dominanssi koirilla koira-koira suhteissa

Aineisto villiintyneistä koirista, josta oli havaittu, että dominanssia ja hierarkiaa ei esiinny aineiston viillityneissä koirissa (Bradshaw jne), käsiteltiin uudestaan toisen tutkijaryhmän toimesta (Schilder jne 2014). Aineisto käsiteltiin uudelleen käyttäen eri mittaria, joka on erityisesti kehitetty mittaamaan hierarkiaa (de Vries 1995). Hierarkia löydettiin tällöin Intiankin koiralaumasta (Bonanni & Cafazzo). Aineistoa ei ole saatu pyynnöistä huolimatta uudelleen käsiteltäväksi. Tulosten yleistämiselle ei ole tämän aineiston pohjalta  tarpeeksi todisteita. 

Hierarkian ja arvojärjestyksen olemassa olosta on käyty ja käydään jatkuvaa keskustelua koiratutkimuksessa.  Dominanssi ja johtajuus sanaa ei ole hylätty tiedekeskustelussa.

Virginia Morell toteaa tutkimusten pohjalta, että sudet toimivat yhteistyössä, mutta koirat alistuvat. Range & Virani tutkivat Italiassa susikeskuksessa koirien ja susien dominanssia ja hierarkiaa. Tavoitteena oli selvittää ovatko koirat vähemmän aggressiivisia ja suvaitsevaisempia lajikumppaneitaan kohtaan kuin sudet ja onko molemmilla hierarkia olemassa, kun koira-koira tai susi-susi laumoja verrataan keskenään?

Range jne (2015) tarkkailivat ruokintatilanteessa koira-koira ja susi-susi pareja, jotka olivat tuttuja toisilleen (elivät samassa laumassa). Susilla dominantti antoi alisteisen syödä, mutta koirilla dominantimpi ei antanut alisteisen syödä. Sama tiukka koira-koira hierarkia on havaittu aikaisemminkin, mutta havaittu aggression määrä ja hierarkia vaihteli paljon roduittain (Scott & Fuller 1965). Cockerspanielilla ja beaglella on aikuisena dominanssihierarkiaa vaikea havaita, eikä selkeää narttu-uros hierarkiaa ole havaittavissa beaglella. Beagle ei myöskään omaa kykyä käyttäytyä aggressiivisesti. Kettuterrierillä ja basenjilla puolestaan on selkeä uros dominantimpi kuin narttu asetelma, mutta basenjilla se alkaa myöhemmin. Onko koirilla siten puutteita koira-koira elekielessä tai sen ymmärtämisessä?

Feddersen-Petersen (1991, 2007) tutkimuksen mukaan koirat ovat aggressiivisempia laumassa kuin sudet, aggressio alkaa aikaisemmin ja pienikin kiista äityy nopeasti tappeluksi. Osa susien hienovaraisista eleistä jää huomiotta tai puuttuu koirilta kokonaan (lepyttely, inhibition). Koirilla on siis puutteita morfologiassa eli ne eivät osaa tulkita eleitä ja niiltä puuttuu kyky hienovaraisiin eleisiin, joita on susilla. Onko koira siis sopeutunut enemmän elämään ihmisen kanssa? Onko roduilla eroa?

Uusin Bradshaw’n vastaus dominanssikeskusteluun on seuraava: Dominanssi ehkä on hyödyllinen käsite kuvaamaan kahden yksilön suhdetta, jossa koirilla on eriarvoinen asema. He kuitenkin ehdottavat, että koira eivät tiedosta sitä eikä se ole tärkeää koirilla. Koirilla ei siten olisi halukkuutta kilpailla keskenään (lelu ym). Lisäksi he ehdottavat, että dominanssi ei ole persoonallispiirre.

Onko dominanssi persoonallisuuspiirre? 

Jones ja Gosling (2005) tutkimuksessa koiran luonteesta alistuneisuus-dominanssi jatkumo tuli esiin tukien tätä asiaa. Trisko ja Smuts (2015) tutkivat puolestaan koirien päiväkodissa päivittäin viettävää 24 kastroidun koiran ryhmää. Tavoitteena oli tutkia, onko kastroiduilla ihmisen kanssa elävillä lemmikeillä susien ja villiintyneiden koirien tapaista dominanssihierarkiaa. He löysivät tutkimuksessaan hierarkian, jonka pystyi parhaiten päättelemään alisteisista eleistä. Aggressio oli vähäistä ryhmässä. Korkealla hierarkiassa olivat vanhemmat yksilöt. Painolla ei ollut vaikutusta eikä selkeitä eroja havaittu sukupuolten välillä. 

Koirien välisessä vuorovaikutuksessa eniten esiintyy alisteisia eleitä, ja niistä eniten suupielten nuolemista. Koirilla todennäköisesti toiset koirat osoittavan enemmän alistuvia eleitä muita koiria kohtaan ja toiset enemmän dominantteja eleitä. Voidaan periaatteessa löytää alisteisia ja dominantteja persoonallisuuksia, joskin parempi nimitys on alistuva – itsevarma (shy – bold).

Van der Borg (2015) tutki mitkä eleet kuvaavat parhaiten hierarkiaa koiralaumassa. Näitä olivat mm. dominantti asento (tuijotus, itsevarma asento), ja kuonon puruote (muzzle bite). Matala asento ja hännän heilutus alhaalla, suupielin nuoleminen ja meneminen toisen kaulan alta ovat alisteisen yksilön käytöstä. Formaalin dominanssin havaitsi parhaiten alistumisesta, ei aggressiivisuudesta. 

Hierakia ja dominanssi – koira – ihminen

Ihmisillä ja koirilla on yhteinen evolutiivinen historia. Koira on vanhin kesytetty eläin. Koirilla on erityinen kyky lukea ihmisen eleitä. Ne ovat parempia ymmärtämään ihmisen vihjeitä kuin susi tai apina. Koira osaa myös pyytää apua ihmiseltä katseen avulla, mitä susi ei osaa tehdä. Katse on tärkeä sosiaalinen kommunikointiväline ihmisillä ja tunnesiteen perusta. Koiralla on hyvin joustava käyttäytyminen ja toleranssi samaan tapaan kuin ihmisellä. Jos koiranpennun täytyy valita joko koira tai ihminen, se valitsee ihmisen (Gacsi et al 2005), kun sudenpentu valitsee koiran. 

Koira kykenee rakentamaan intensiivisen ja elämänpituisen suhteen ihmiseen. Koiralla on tapahtunut paljon neurologisia muutoksia kesyyntymisen myötä, jotka edesauttavat lajien välisen kiintymyssuhteen muodostumista. Koiran silittämisen ja pelkän katseen on todettu nostavan ihmisen oksitosiinitasoa, b-endorfiineja ja prolaktiinitasoja (Odendaal& Meintjes 2003, Nagasawa et al 2015). Myös koiralla oksitosiinitaso nousee positiivisen ihmiskontanktin jälkeen (Nagasawa 2015).

Millainen on koiran suhde ihmiseen? Ei ole oikeita vastauksia, mutta vastausyrityksiä on useita. Topalin (2015) mukaan koiralla pyrkimys elää ihmisen kanssa ilman konfliktia synkronissa ja toimia yhteisymmärryksessä. Bradshaw jne (2009) toteavat, että koiralla ei ole pyrkimystä muodostaa hierarkiaa ihmisen kanssa. Range & Viranyi (2015) sekä Serpell väittävät, että koiran ja ihmisen suhde on hierarkinen.  Yksiselitteistä vastausta suhteesta ei siis ole.

Onko koiralla kiinnostus päästä valta-asemaan? Ei ole tutkimusta, että näin on tai ei ole. Monet tutkijat kuitenkin spekuloivat, että joissakin roduissa ja joillakin yksilöillä olisi kiinnostus pyrkiä ylemmäs ihmis-koira laumassa (Schilder et al 2014). Suurimmalla osalla koirista tätä tuskin löytyy ja rodut eroavat paljon.

Millainen on koiran ja ihmisen suhde?

 

Onko koiran ja ihmisen suhde johtaja – alisteinen? Vanhempi – lapsi? Ystävyyssuhde?

Kesytetty susi kotieläimenä on vaarallinen. Se kyseenalaistaa ihmisen johtaja-aseman ja ne saattavat hyökätä ihmisen kimppuun (Klinghammer & Goodman, 1987). Koirilla on todettu joitakin samantyyppisiä tapauksia, mutta huomattavasti lievempänä (Podberseck 2006). Koiran hyökkäykset ihmistä kohtaan selittyvät monesti pelolla tms., mutta pyrkimys johtaja-asemaan saattaa olla joskus syynä itsevarman koiran hyökkäykselle (Schilder et al 2014). Dominanssin hyväksyminen käsitteenä koiran sosiaaliseen elämään kuluvanan asiana EI tarkoita, että koiran väkivaltainen alistaminen (esimerkiksi selälleen heittäminen) on sallittua tai eettistä (Schilder et al 2014). Alistamisella väkivaltaisesti ei ole myöskään ole osoitettu olevan positiivista vaikutusta koira-ihmissuhteen muotoutumisessa tai koulutuksellisesti, vaan päinvastoin sen on todettu lisäävän aggressiivista käytöstä, kuten muunkin koulutuksessa käytettävän väkivallan.

Onko ihmis-koira laumassa hierarkiaa? Mitkä ovat huonon tai kelpaamattoman johtajan ominaisuudet? Ihmiset muodostavat keskenään arvioita toistensa sosiaalisesta statuksesta intuition pohjalta (eleet, asennot, paljon samankaltaisuutta koiran astumiseleiden kanssa). Päätteleekö koira näistä eleistä myös meidän asemamme? Mitkä olisivat rotuja, joissa dominantteja yksilöitä syntyy todennäköisimmin? Onko dominantilla yksilöllä todennäköisemmin tietty alleeli (DRD4 geenistä (havaittu muilla lajeilla))?

Avoimia tutkittavia kysymyksiä on paljon. Dominanssikeskustelu tulee jatkumaan vielä pitkään, ennen kuin tiede pystyy antamaan selkeitä, yksiselitteisiä ja luotettavia vastauksia. Mutta sitä ei suinkaan ole ratkaistu, kuten yleisesti kuvitellaan.

Erityiskiitokset Katriina Tiiralle yhteenvedon tarkistamisesta!

Viitteet:

Bonanni, R., Cafazzo, S., Valsecchi, P., & Natoli, E. (2010). Effect of affiliative and agonistic relationships on leadership behaviour in free-ranging dogs. Animal Behaviour, 79(5), 981-991.

Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J., & Casey, R. A. (2009). Dominance in domestic dogs—useful construct or bad habit?. Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research, 4(3), 135-144.

Cafazzo, S., Valsecchi, P., Bonanni, R., & Natoli, E. (2010). Dominance in relation to age, sex, and competitive contexts in a group of free-ranging domestic dogs. Behavioral Ecology, 21(3), 443-455.

Cafazzo, S., Bonanni, R., Valsecchi, P., & Natoli, E. (2014). Social variables affecting mate preferences, copulation and reproductive outcome in a pack of free-ranging dogs. PloS one, 9(6), e98594

Chichinadze, K., Chichinadze, N., Gachechiladze, L., Lazarashvili, A., & Nikolaishvili, M. (2014). Physical predictors, behavioural/emotional attributes and neurochemical determinants of dominant behaviour. Biological Reviews, 89(4), 1005-1020.

Feddersen-Petersen, D. (1991). The ontogeny of social play and agonistic behaviour in selected canid species. Bonn. Zool. Beitr, 42(2), 97-114.

Gácsi, M., Győri, B., Miklósi, Á., Virányi, Z., Kubinyi, E., Topál, J., & Csányi, V. (2005). Species‐specific differences and similarities in the behavior of hand‐raised dog and wolf pups in social situations with humans. Developmental psychobiology, 47(2), 111-122.

Nagasawa, M., Mitsui, S., En, S., Ohtani, N., Ohta, M., Sakuma, Y., ... & Kikusui, T. (2015). Oxytocin-gaze positive loop and the coevolution of human-dog bonds. Science, 348(6232), 333-336.

Odendaal, J. S., & Meintjes, R. A. (2003). Neurophysiological correlates of affiliative behaviour between humans and dogs. The Veterinary Journal, 165(3), 296-301.

Range, F., & Virányi, Z. (2015). Tracking the evolutionary origins of dog-human cooperation: the “Canine Cooperation Hypothesis”. Frontiers in psychology, 5, 1582.

Schilder, M. B., Vinke, C. M., & van der Borg, J. A. (2014). Dominance in domestic dogs revisited: Useful habit and useful construct?. Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research, 9(4), 184-191.

Topál, J., Kis, A., & Oláh, K. (2014). Dogs’ sensitivity to human ostensive cues: a unique adaptation. The Social Dog: Behavior and Cognition. Elsevier, San Diego, 319-346.

MH-luonnekuvaus ja kultaistennoutajien tulosten tarkastelua 2009-2013

MH-luonnekuvaus on Kennelliiton virallinen luonteen testaamiseen tarkoitettu testi. MH-luonnekuvauksessa kuvataan koiran reaktioita ja niiden voimakkuutta kuvauksen eri osioissa. Persoonallisuuspiirteitä, joita eri kuvausosioiden tuloksia yhdistämällä voidaan tarkastella, ovat muun muassa pelottomuus-uteliaisuus, leikkisyys ja sosiaalisuus. Ne kuvaavat koiran arkuutta tai rohkeutta eli yleistä alttiutta lähestyä uusia asioita ja ottaa riskejä. Lisäksi kuvataan koiran aggressiivisuutta (uhkaeleiden esittämistä) ja saalistushalukkuutta sekä reagointia laukauksiin. Kun luonnetesteissä esimerkiksi arvioidaan suoraan koiran palautumiskykyä, toimintakykyä tai hermorakennetta, yhdistelemällä tai vertailemalla MH-luonnekuvauksen kuvaustuloksia koiran käyttäytymisestä eri osioissa voidaan tehdä samansuuntaisia päätelmiä.

Tässä postauksessa tarkastellaan kultaistennoutajien MH-luonnekuvaustulosten pohjalta kuvaustulosten tarkastelua ja tulkintaa. Rotuvalinta postauksessa johtuu omasta rodun harrastustaustasta ja sitä kautta aiheeseen paneutumisesta. Postaus mukailee vuosille 2015-2019 tehtyä kultaistennoutajien JTO ehdotusta (kultaistennoutajien JTO ehdotus 2015-2019) tältä osin. Käytän tätä materiaalia ainoastaan siksi tässä postauksessa, että olen itse kirjoittanut tekstin JTO:hon tältä osin ja analysoinut tulokset eli käytän omakätisesti tehtyjä työn tuloksia. Samalla olen korjaillut muutamia virheitä teksteissä ja koettanut yksinkertaistaa ja selkeyttää lauseita. Tämä juttu päätynee myös Golden Ring lehteen vuoden 2014 numeroon 4.

Kuvassa 1 on havainnollistettu kultaistennoutajien MH-luonnekuvauskäynnit vuosina 2009-2013. Postauksessa esitetyt tulokset perustuvat näiden vuosien kuvaustuloksiin.

Kuva 1. Kultaistennoutajien MH-luonnekuvauskäynnit vuosina 2009-2013.

MH-luonnekuvausaineistosta, vertailusta ja kuvausasteikosta

Suomen MH-kuvaustuloksia voi verrata Ruotsin MH-luonnekuvaustuloksiin kuten tässä postauksessa on tehty. Yhtä hyvin voisi verrata yksilön tuloksia Suomen ja/tai Ruotsin keskiarvoon. Ruotsissa on MH-kuvastuloksia kultaisillenoutajille huomattavasti pidemmältä ajalta ja suuremmalla otoksella kuin Suomesta. Kultaistennoutajien MH-luonnekuvausten tulosten vertailu tehtiin helmikuussa 2014 (ks. Kuva 2), eli Suomen vuosien 2009-2013 tulosten perusteella. Aineisto on kerätty KoiraNet-jalostustietokannasta ja siirretty Excel -taulukkolaskentaohjelmaan tulosten analyysiä ja havainnollistamista varten. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että Suomessa testattujen koirien määrä on varsin pieni  analyysiä tehdessä (78 kultaistanoutajaa, 2009-2013). Tulos ei siten ole luotettava vielä koko rodun populaatiota kuvaavana, vaan pikemminkin testattuja yksilöitä kuvaava tässä vaiheessa. Kun MH-luonnekuvattujen kultaistennoutajien määrä kasvaa, saadaan luotettavampi kuva myös koko rodun tilanteesta.

MH-kuvauksessa kuvataan testin määrittelemissä tilanteissa koiran reaktioiden voimakkuutta (intensiteetti) asteikolla 1-5. Pienin reaktion voimakkuus on 1, ja suurin 5 (ks. MH-luonnekuvauslomake Kennelliiton sivuilla). Osiosta riippuen, reaktion hyväksyttävä voimakkuus tai voimakkuudet rodulla vaihtelevat. Näiden ihanteessa voi olla eroa joiltain osin myös koiran käyttötarkoituksesta riippuen – työkäytössä tai aktiivisessa harrastuskäytössä olevalta koiralta ihanne saattaa vaatia joko vahvempaa tai heikompaa reaktion voimakkuutta tiettyjen mitattavien reaktioiden osalta. 

Lehtinen & Mäki (2005) ovat havainnollistaneet kuvan 2 mukaisesti MH-luonnekuvaksessa mitattavia persoonallisuuspiirteitä suhteessa reaktion voimakkuuteen. Persoonallisuuspiirteet muodostetaan ryhminä mitatuista reaktioista eri osioissa. Persoonallisuuspiirteisiin liittyviä osioita ja keskiarvotettuja tuloksia on havainnollistettu myöhemmin tässä postauksessa.

Reaktion intensiteetti (1-5)	Leikkisyys	Uteliaisuus/ pelottomuus	Sosiaalisuus	Aggressiivisuus
Pienin (1)	Ei innostu leikkimään ihmisen kanssa  (rättileikki tai heittoleikki)	Hyvin pelokas (välttelee, yrittää paeta); matala taipumus tutkia tai tunnustella mahdollisesti uhkaavissa ei-sosiaalisissa tilanteissa	Pelokkuus ja vihamielisyys vieraita kohtaan	Ei taipumusta käyttäytyä uhkaavasti ja aggressiivisesti vieraissa ja mahdollisesti uhkaavissa tilanteissa
Suurin (5)	Erittäin innostunut leikkimään	Ei pelokas; vahva taipumus tutkia ja tunnustella	Positiivinen asenne vieraita kohtaan (tervehtii iloisesti)	Korkea taipumus uhata ja käyttäytyä aggressiivisesti (karvat pystyssä; haukkuu, jne)

 Kuva 2. Persoonallisuuspiirteiden ääripäät MH-luonnekuvauksessa (Lehtinen & Mäki, 2005).

Suomen ja Ruotsin MH-luonnekuvaustulosten keskiarvot kultaisillanoutajilla

Kuvassa 4 on havainnollistettu Suomen ja Ruotsin MH-luonnekuvattujen kultaistennoutajien keskiarvot kuvausosioittain. 

Yleisesti ottaen suurimmat erot Ruotsin tulosten keskiarvoihin löytyvät Suomessa leikkiosioista testin alussa (osio 2: Leikki 1) ja lopussa (osio 9: Leikki 2), etäleikissä (osio 5: Etäleikki), sekä liikkuvan saaliin (kuvauksessa viehe) takaa-ajossa (osio 3: Takaa-ajo) ja tarttumisesta saaliiseen (vieheosio, osio 3: Takaa-ajo). 

Kuva 3. Suomen ja Ruotsin MH-luonnekuvausten tulosten keskiarvot (ks. Taulukko 1 tarkat arvot ja arvioitavien reaktioiden nimet). 

Muutamilla suomalaisilla MH-kuvatuilla kultaisistanoutajilla erot keskiarvoihin ja määriteltävään ihanneprofiiliin voivat selittyä Suomessa MH-luonnekuvaukseen osallistuneiden koirien taustalla aktiivisina metsästyskoirina, metsästyslajien harrastuskoirina tai muina harrastuskoirina, joissa koira saa vain luvan saatuaan liikkua ohjaajan sivulta. Näitä koiria on Suomessa MH-luonnekuvatuista koirista kuitenkin pieni osa. MH-kuvattujen kultaistennoutajien määrän kasvaessa näiden koirien mahdollinen vaikutus laskettuun keskiarvoon oletettavasti pienenee. Samalle tarkentuu, onko ero Ruotsin keskiarvoihin minkäsuuntainen ja minkä ominaisuuksien osalta. 

Koiran muut harrastuskoetulokset kertovat omalta osaltaan koiran käyttäytymisestä näiden koirien osalta. Myös koiran kuvausikä voi vaikuttaa tulokseen ja suositeltavaa olisi tämän vuoksi tuoda koira kuvaukseen melko nuorena, noin 1,5-3 vuotiaana. 

Tulkinta koulutuksen tai metsästyskäytön vaikutuksesta kuvaustulokseen tietyissä osioissa on kuitenkin toistaiseksi hypoteettinen. Sen tarkastelu ja varmistus vaatii tarkempaa muiden koetulosten tarkastelua suhteessa tiettyjen MH-kuvauksen testiosioiden kuvaustuloksiin. Tällaisen tarkastelun ja muiden taustamuuttujien käytön analyysissä (ikä, sukupuoli jne) mahdollistamiseksi tarvitaan aineisto kuvaustuloksista ja koirien koetuloksista KoiraNetistä isojen aineistojen syvällisempään analyysiin soveltuvassa muodossa. 

Lisäksi on hyvä siis huomata, että keskiarvo ei kerro sitä, mikä on rodun ihanne, vaan se kertoo lasketulta ajanjaksolta testattujen koirien tilanteen keskimäärin. Yksilön eroa keskiarvoon tai ihanteeseen voidaan käyttää apuna jalostuksessa. Lisäksi rodun keskiarvon ero rodun ihanteeseen kertoo rotuyhdistykselle mihin suuntaan rodun jalostuksessa olisi luonteen osalta hyvä kiinnittää huomiota ja mihin suuntaan jalostusvalintoja ohjata.

Kultaistennoutajien MH-tulosten tulkinnasta

Yleisesti ottaen MH-tulosten tulkinnasta voidaan todeta, että vaikka ihanneprofiilia ei olekaan määritetty kultaistennoutajien JTO ehdotuksen valmistumiseen mennessä (eikä vielä tänäänkään) kultaisellenoutajalle, kultaisennoutajan toivotaan olevan sosiaalinen (kontakti), sillä olisi vähän jäljellejääviä pelkoja (luonnetestissä hermorakenne, toimintakyky ja palautumiskyky/kovuus), ja se ei juurikaan osoittaisi aggressiivisuutta (uhkaeleitä). Leikkisyyttä ja uteliaisuutta toivotaan mm. erilaisia harrastuslajeja, kuten TOKOa, PK-lajeja, agilityä ajatellen. 

Leikkisyyteen,  sosiaalisuuteen, uteliaisuuteen, ja pelottomuuteen liittyvät MH-kuvaustulokset kertovat koiran arkuudesta tai rohkeudesta (Svartberg & Forkman, 2002, Strandberg et al. 2005, Svartberg 2006). Reagointi laukauksiin MH-kuvauksen asteikolla 5 on kultaisellanoutajalla ei-toivottava arvio, koska se kertoo selvästä pelkoreaktiosta ampumiseen tai ohjaajan kieltäytymisestä ampumisesta. Lisäksi toivottavaa on, että Leikki 1 ja Leikki 2 välillä ei ole suurta eroa arviossa leikin intensiteetissä ja tarttumisessa, koska kuvauksen lopussa olevassa leikkiosuudessa (Leikki 2) merkittävästi pienempi reaktio voi kertoa kuvauksen kuormittaneen koiraa. Tämä liittyy muun muassa luonnetestissä arvioitaviin ominaisuuksiin: hermorakenne, toimintakyky ja palautumiskyky. Tarkempi tulosten tarkastelu esitetään seuraavaksi.

Kultaistennoutajien MH-kuvaustulosten tarkastelusta

Kultaistennoutajien vuosien 2009-2013MH-luonnekuvausten tulokset analysoitiin Strandberg et al. (2005) esittämän persoonallisuuspiirteiden ryhmäjaon perusteella. Tarkastelu perustuu arkuus-rohkeus akseliin liittyviin persoonallisuuspiirteisiin. Arkuus/rohkeus kuvaa persoonallisuuspiirteenä yksilön yleistä alttiutta lähestyä uusia asioita/kohteita ja ottaa riskejä. Arkuus/rohkeus akseliin liittyviä persoonallisuuspiirteitä ovat leikkisyys, uteliaisuus/pelottomuus, ja sosiaalisuus (Svartberg & Forkman 2002, Strandberg et al. 2005, Svartberg 2006). 

Kaikki seuraavat tarkastelut ja ryhmittelyt tuloksille perustuvat siis tähän taustaan. Kun kultaisillenoutajille saadaan lisää MH-luonnekuvaustuloksia, voidaan ryhmittely tehdä halutessa tilastollisen analyysin avulla aineiston pohjalta. Tilastollista merkittävyyttä Suomen ja Ruotsin tulosten erolle ei ole analyysin tekijän ja teon kiireen vuoksi laskettu, eli ”merkittävä” tässä analyysissä ei tarkoita tilastollisesti laskettua merkittävyyttä.

Seuraavassa siis tarkastellaan kultaistennoutajien persoonallisuuspiirteitä vuosien 2009-2013 MH-kuvausaineiston pohjalta keskiarvojen avulla. Vastaavanlaisen tarkastelun voi tehdä vertaamalla koirayksilöä rodun keskiarvoon, tai luotavaan rodun ihanneprofiiliin. Koirayksilön tulosten tarkastelu suhteessa rodun keskiarvoon tai ihanneprofiiliin antaa omalta osaltaan viitteitä koiran jalostusarvosta koiran luonteeseen ja käyttäytymiseen liittyen. Lisäksi suunniteltaessa pentuetta, voidaan tarkastella pentueen vanhempien tuloksia ja löytää sopiva yhdistelmä täydentämään toisiaan jalostuksen tavoitteiden mukaisesti kohti rodun ihannetta tai erityisen vaativan käyttötarkoituksen sanelemaa ihannetta kohti.

Yksittäisten persoonallisuuspiirteiden tarkastelun lisäksi tulosten tarkastelussa on myös tärkeää huomioida kokonaisuus, joka ominaispiirteistä muodostuu koiran persoonallisuutta kuvaavana. Yksittäisen testissä mitatun osion reaktion korostamista tarkastelussa tulee välttää. Lisäksi tulee huomioida, että mikä tahansa testi testaa vain niitä asioita, jotka siihen sisältyvät. Mikään testi ei ole kaikenkattava, ja esimerkiksi koiran suhtautumista toisiin koiriin ja ihmisiin arkitilanteissa, erilaisiin alustoihin ja paikkoihin, kosketukseen, yksinoloon jne tulisi myös tarkastella.

Leikkisyys

Ominaisuusryhmässä ”Leikkisyys” ovat mukana seuraavat osa-aluetulokset MH-kuvaustuloksista: 2a, 2b, 2c, 5d, 5e, 9a, 9b ja -10 (-10 tarkoittaa käänteistä arvoa eli alkuperäinen arvo korvataan luvulla 6-reaktion voimakkuus). Osio 2 on Leikki 1, osio 5 on etäleikki, osio 9 on Leikki 2 ja osio 10 on ampuminen.  

Kuvassa 4 on havainnollistettu Suomen ja Ruotsin keskiarvoja reaktioiden voimakkuudesta leikkisyys –piirteeseen liittyen. Leikki 1:ssä ja Leikki 2:ssa a (leikkihalu) ja b (tarttuminen) osioissa nähdään selkeä ero Suomen tuloksissa  (ks. Myös kuva 5). Tulos voi liittyä koirien rasittumiseen (stressaantumiseen) testissä, jolloin koiran aktiivisuus ja kyky toimia alenee verrattuna testin alun (Leikki 1) tilannetta testin loppuun (Leikki 2).  Luonnetesteissä puhutaan tähän liittyen muun muassa palautumiskyvystä (kovuus) sekä hermorakenteesta. Lisäksi etäleikkiosiossa on merkittävä ero Ruotsin keskiarvoon sekä leikkihalussa, että yhteistyössä. 

Kuva 4. Leikkisyys arvioitujen osa-alueiden keskiarvojen mukaan kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

 

Kuva 5. Vertailu leikkihalun ja leikkiesineeseen tarttumisen keskiarvolle kultaisillanoutajilla testin alussa ja lopussa Suomessa ja Ruotsissa.

Pelot

Ryhmiteltäessä tuloksia tässä käytettävän jaottelun perusteella, pelkoa tarkastellaan MH-luonnekuvauksen osioissa 6a, 6d, 6e, 7a, 7c, 7d, -7b (-7b tarkoittaa jälleen tuloksen käänteistä arvoa eli 6-reaktion voimakkuus). Osio 6 on yllätys (haalari) ja osio 7 on ääniherkkyys (räminä). 

Tulokset keskiarvioille pelkoreaktioiden voimakkuudessa on havainnollistettu kuvassa 6.  Suomen tuloksissa nähdään, että ääniherkkyys -osiossa on vahvemmin yllätyspelkoa ja jäljellejääviä pelkoja kuin Ruotsissa keskiarvoja tarkasteltaessa. Yleisesti ottaen, voimakkaat jäljellejäävät pelot voivat vaikuttaa koiran kykyyn selviytyä erilaisista yllättävistä ja stressiä aiheuttavista tilanteista ja palautua niistä toimintaan. Jäljellejäävät pelot ovat ei-toivottuja kultaisellenoutajalle, onpa kyseessä kotikoira, tai työ- tai harrastuskoira. Äänien osalta olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota jäljellejäävien pelkojen vähentämiseen jalostusvalinnoilla.

Kuva 6. Pelkoihin liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla osioittain Suomessa ja Ruotsissa.

Uteliaisuus

Käytetyssä ominaisuusryhmäjaossa uteliaisuuteen ryhmitellään kuvaustulokset osioista 5a, 6c, 8d, -8c (-8c tarkoittaa tuloksen käänteistä arvoa eli 6-reaktion voimakkuus). Osio 5 on etäleikki, osio 6 on yllätys (haalari), ja osio 8 on aaveet. 

Kuvasta 7 nähdään, että uteliaisuudessa Suomen ja Ruotsin keskiarvojen välillä ei ole suurta eroa. Työ-, metsästys-, ja harrastuskäytössä uteliaisuudesta on hyötyä ja se liittyy myös koiran pelottomuuteen ja siten rohkeuteen.

Kuva 7. Uteliaisuuteen liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla osioittain Suomessa ja Ruotsissa.

Aggressiivisuus

Aggressiivisuus viittaa MH-luonnekuvauksessa koiran esittämiin uhkauseleisiin ja niiden voimakkuuteen uhattuna ja puolustautuessa. Näitä käytösreaktioita arvioidaan osioissa 5b, 6b, 8a, ja 8b (Kuva 8). Osio 5 on etäleikki, osio 6 on yllätys (haalari) ja osio 8 on aaveet.

Kuvassa 8 esitettyjen keskiarvotettujen tulosten perusteella tilanne näyttää hyvältä Suomessa 2009-2013 testattujen koirien osalta. Uhkaan ja puolustukseen liittyvä aggressio (uhkauseleiden esittäminen) on hillittyä ja vähäistä, vaikka koirat ovat tarkkaavaisia kohdatessaan uhan.

Kuva 8. Uhkaan ja puolustukseen liittyvät reaktioiden keskiarvot kultaisillanoutajilla osioittain Suomessa ja Ruotsissa.

Kontakti

Kontakti liittyy koiran sosiaalisuuteen, jota kultaisiltanoutajilta toivotaan myös vieraita ihmisiä kohtaan. Kontaktia/sosiaalisuutta vieraita ihmisiä kohtaan mitataan kohdissa 1a, 1b, ja 1c (Kuva 9). 

Keskiarvojen perusteella Suomessa testatut koirat ovat keskimäärin sosiaalisia tervehtimisessä eli ottavat kontaktia tai vastaavat tarjottuun kontaktiin (1a), lähtevät vieraan ihmisen mukaan, mutta eivät hakeudu tällöin kontaktiin (3) – lähteen mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta (4) (1b), ja hyväksyvät käsittelyn (1c).

 

Kuva 9. Kontaktiin (sosiaalisuus) liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

Saalistushalukkuus

Saalistushalukkuutta ja siihen liittyvien reaktoiden voimakkuutta kuvataan osioissa 3a (takaa-ajo), ja 3b (tarttuminen) viehettä käyttäen (Kuva 10). Suomen kuvaustulosten keskiarvoissa on selkeä ero Ruotsin vastaaviin. Tässä osiossa voi vaikuttaa kuvaustulokseen muutamilla suomalaisilla testatuilla koirilla erityisesti metsästyskoirana ja/tai metsästyslajien tai muuna aktiivisena harrastuskoirana toimiminen, jossa edellytetään koiralta aina ehdotonta kuuliaisuutta ja luvansaamista saaliin perään lähtemiseen. Keskiarvoon näillä koirayksilöillä ei kuitenkaan oletettavasti ole suurta vaikutusta, kun testattujen koirien määrä kasvaa tulevaisuudessa – riippuen toki mitä koiria ja millaisin taustoin kuvaukseen tuodaan. 

Tämänhetkinen keskiarvo kertoo siitä, että verrattain monilla kultaisillanoutajilla on vähäinen kiinnostus tai ei ollenkaan kiinnostusta ja uteliaisuutta liikkuvan saaliin perään lähtemiseen ja siihen tarttumiseen.  Tässä en ota sen enempää kantaa siihen, mikä ihannetuloksen pitäisi olla. Lukija voi sen sijaan pohtia itse, jos koiraa ei ole erityisesti koulutettu luopumaan ilman lupaa saaliin perään lähtemisestä, mitä metsästyskäyttöön ja riistan noutamiseen tarkoitetun kultaisennoutajan luontaisen käytöksen pitäisi tällaisessa tilanteessa olla. 

Kuva 10. Saalistushalukkuuteen liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

Ampuminen

Reaktiot ampumiseen osiossa 10  on kuvattu keskiarvotettuna Suomessa ja Ruotsissa kuvassa 11. Riippuen koiran taustasta, kultaisennoutajan hyväksyttävä reaktio ampumiseen näyttää vaihtelevan välillä 1-4. Esimerkiksi noutajien metsästyskokeita harrastava koira voi saada reaktion voimakkuudeksi 4, koska se odottaa saaliin tippuvan ja sitä seuraavaa noutoa siihen keskittyen. Toisaalta kultainennoutaja, jolla ei ole kokemusta ampumisesta erityisesti eikä pelkää ääniä, voi saada reaktion voimakkuudeksi alemman luvun, kuten 1. Jos koira saa arvoksi 5, koira on häiriintynyt, pelokas tai yrittää paeta. Kaikki pelot, riippumatta niiden ilmenemismuodosta, kuvataan arvolle 5. Mikäli ohjaaja kieltäytyy ampumisosiosta, se kirjataan lomakkeeseen erikseen ja ampumisosioon merkitään arvo 5. Arvon 5 on Suomessa saanut 4 koiraa luonnekuvauksen suorittaneista 75 koirasta (2009-2013). 

Yleisesti ottaen, MH-luonnekuvattujen koirien keskiarvo Suomessa on hyväksyttävä ampumisen osalta, monien koirien kokemustaustan ampumisesta rodunomaisten harrastuslajien yhteydessä huomioiden.  Kuten jo alussa todettiin, arvo 5 on ei-toivottu kultaisellenoutajalle sen käyttötarkoituksen takia. Kultaisennoutajan tulee omasta mielestäni kestää myös kuormittuneena laukaukset ilman häiriintymistä, pelkoa tai pakoa. Laukaustulos liittyy osaltaan perinteisessä luonnetestissä annettaviin arvioihin hermorakenteesta ja palautumiskyvystä juuri kuormittuneisuuden mahdollisen vaikutuksen takia tulokseen. Toiveenahan on kuitenkin rotumääritelmänkin tulkinnan mukaan tilanteessa kuin tilanteessa toimintakykyinen työskentelevä koira, joka kestäisi myös erilaista painetta.

Kuva 11. Ampumiseen liittyvät keskiarvot kultaisillanoutajilla Suomessa ja Ruotsissa.

Pohdintaa jatkosta

Kultaistennoutajien MH-luonnekuvaustuloksia on jälleen tullut tänä vuonna (2014) lisää noin 50 kappaletta, mikä on hieno saavutus. Tuloksia voi tarkastella uudestaan selvästi suuremmalla aineistomäärällä, eli noin 130 MH-luonnekuvauskäynnin perusteella talven aikana. Sitä varten toiveenani olisi, että KoiraNetistä saisi ketterämmin koirien tulokset käsiteltäväksi eikä tarvitsisi yksitellen jokaisen koiran tulosta käydä poimimassa käsin talteen. Tällaisten tulosmäärien käsin poiminta talteen on tuskallisen hidasta. Lisäksi olisi kiinnostavaa tehdä analyysejä urosten ja narttujen välisistä mahdollisista eroista ja muiden taustatekijöiden suhteen. 

Tuloksien hyödyntämistä tukemaan on kultaisillenoutajille tarkoitus tuottaa lisää pohjia jo olemassa olevien ns. hämispohjien lisäksi, joiden avulla voi vertailla oman koiran tuloksia rodun keskiarvoon, ihanneprofiiliin tai muihin sukulaisiin myös ominaisuusryhmittäin. Ensimmäiset pohjat on jaettu tässä blogissa (Materiaaleja välilehti) ja lisää tulee, kun ehdin muokata niitä sopivaan käytettävään muotoon. Pohjia voi muokata eri roduille, itse jaan ensisijaisesti kultaistennoutajien tiedoilla "esitäytettyjä" pohjia.

MH-luonnekuvauslomake, jossa on osioiden reaktioiden voimakkuuksien selitykset:

http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/mh_luonnekuvauksen_osiot.pdf

Lähteet:

Strandberg, E. Jacobsson, J., Saetre, P. Direct genetic, maternal and litter effects on behaviour in German shepherd dogs in Sweden, Livestock production science, 93 (2005), 33-42.

Svartberg, K. 2006. Breed-typical behaviour in dogs – Historical remnants or recent constructs? Applied Animal Behaviour Science 96, 293-313.

Svartberg, K. Personality in Dogs, Doctoral Dissertation, 2003.

Svartberg, K.  2002 Shyness-boldness predicts performance in working dogs, Applied Animal Behaviour Science, 79, 157-174

Svartberg, K, Forkman, B. 2002. Personality traits in the domestic dog (Canis familiaris), Applied Animal Behaviour Science 79, 133-155.

Taulukko 1. MH-luonnekuvaustulosten keskiarvot Suomessa (2009-2013, n=75 suoritettu) ja Ruotsissa vuoden 2013 loppuun mennessä kuvatuista koirista. 

		Suomi 2009-2013 Keskiarvo	Ruotsi Keskiarvo 20.2.2014
1a	Kontakti, tervehtiminen	4,1	3,9
1b	Kontakti, yhteistyö	3,4	3,5
1c	Kontakti, käsittely	3,0	3,5
2a	Leikki 1, leikkihalu	3,3	3,9
2b	Leikki 1, tarttuminen	3,1	3,3
2c	Leikki 1, puruote ja taisteluhalu	2,3	3,0
3a	Takaa-ajo 1	2,4	3,2
3a	Takaa-ajo 2	2,4	3,5
3b	Tarttuminen 1	1,7	2,3
3b	Tarttuminen 2	1,9	2,7
4	Aktiviteettitaso	2,8	3,0
5a	Etäleikki, kiinnostus	2,7	2,8
5b	Etäleikki, uhka/aggressio	1,1	1,1
5c	Etäleikki, uteliaisuus	2,4	3,3
5d	Etäleikki, leikkihalu	2,1	2,7
5e	Etäleikki, yhteistyö	1,8	2,2
6a	Yllätys, pelko	3,1	3,2
6b	Yllätys, puolustus/aggressio	1,5	1,8
6c	Yllätys, uteliaisuus	2,2	2,4
6d	Yllätys, jäljellejäävä pelko	2,4	2,3
6e	Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus	1,5	1,8
7a	Ääniherkkyys, pelko	3,2	2,8
7b	Ääniherkkyys, uteliaisuus	3,3	3,6
7c	Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko	2,1	1,6
7d	Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus	1,3	1,7
8a	Aaveet, puolustus/aggressio	1,8	2,2
8b	Aaveet, tarkkaavaisuus	3,5	3,8
8c	Aaveet, pelko	3,3	3,3
8d	Aaveet, uteliaisuus	2,5	2,6
8e	Aaveet, kontaktinotto aaveeseen	3,7	3,5
9a	Leikki 2, leikkihalu	2,4	3,5
9b	Leikki 2, tarttuminen	2,6	3,1
10	Ampuminen	2,8	1,9