Koiran resilienssi – mikä siihen vaikuttaa?

Koiran resilienssiin vaikuttavat tekijät - luentoyhteenveto

Mikä on resilienssi?

”Resilienssi on kyky selviytyä ja toipua ikävistä kokemuksista”, kuvasi Katriina Tiira (FT, dosentti, SmartDog Oy perustaja) Sporttirakilla huhtikuun alussa pitämänsä nettiluennon ”Resilienssi koiralla – suojaavat ja altistavat tekijät” alussa. Resilienssiä ei ole juurikaan koirilla tai muilla eläimillä tutkittu, sitä vastoin ihmisillä enemmän. Tiira kertoi soveltavansa ihmisillä tehdyn tutkimuksen tuloksia koiraan. Hän on myös julkaissut aiheeseen liittyvän artikkelin, johon luento perustui. Nettiluento on katsottavissa Sporttirakissa 10.5.2020 asti, joten kannattaa pitää kiirettä! 

Tiira kuvaa resilienssiä tavallaan sitkeytenä. Se määritellään myös selviytymis- ja sopeutumiskykynä. Ihmistutkimuksissa on selvitetty miksi toiset ihmiset toipuvat rankoistakin kokemuksista, kun toisilla pienempikin trauma riittää siihen, ettei elämänhalu palaa ollenkaan tai samanlaisena. Tutkimus onkin paneutunut siihen, mitkä ovat suojaavia ja altistavia tekijöitä tälle.

Tiira kävi luennolla läpi useita eri tekijöitä ihmisiin ja koiriin liittyvään tutkimukseen pohjautuen, joilla on vaikutusta resilienssiin: ympäristötekijät, liikunta, sosiaaliset suhteet ihmisiin ja muihin koiriin, kasvatus, mikrobiota ja ravinto, persoonallisuus, kognitiivinen bias (optimismi/pessimismi), perimä, koiran rotu, sekä jalostus ja kasvattajan arvostukset ja prioriteetit.

Tiira lyhykäisesti veti yhteen mitkä asiat koirilla tukevat koiran resilienssiä:

• hyvä emän hoiva, positiiviset kokemukset, sekä virikkeet kasvattajan luona ja ensimmäisen vuoden aikana
• liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikkiminen
• rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus
• luonteen ja persoonallisuuden huomioonottava jalostus

Seuraavassa käydään läpi tarkemmin resilienssiin vaikuttavia eri tekijöitä luentoon pohjaten.

Ympäristötekijät

Emänhoiva on aihe, jota on tutkittu mm. rotilla. Hyvin poikasiaan hoitavien rottaemojen jälkeläiset ovat rohkeampia kuin huonosti poikasiaan hoitavien emojen jälkeläiset. Ihmisillä tutkimukset ovat osoittanee, että kaltoinkohtelu lapsena alentaa stressinsietokykyä aikuisena. Myös koirista on samansuuntaisia tutkimustuloksia. Pennuilla, joilla on ollut hyvä emänhoiva, tulee rohkeampia sosiaalisempia ja niillä on vähemmän stressireaktioita uudessa tilanteessa.

Myös kasvuajan virikkeet vaikuttavat resilienssiin. Rotilla virikkeellisessä ympäristössä kasvaminen lisäsi aivojen painoa, neuroplastisuutta jne ja se suojaa stressiä vastaan ja voi vaikuttaa myös eroahdistuksen ilmenemiseen. Tiira painotti tässä kasvattajan vastuuta tarjota virikkeitä jo pentulaatikossa ja viittasi julkaistuun virikkeellistämisohjelmaan (Vaterlaws-Whiteside jne, 2017), jossa syntymästä lähtien luodaan moniasitisesti ärsykkeitä pennuille (kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisen kanssa, vuorovaikutus ympäristön kanssa). Ohjelmasta on ollut tiivistelmä aiemmin myös tässä blogissa (löytyy myös: https://helivaataja.blogspot.com/2018/04/). Tiira mainitsi myös vastasyntyneiden pentujen ensiviikkojen ns. BioSensor ohjelman, jota myös muutamat kultaistennoutajien kasvattajat käyttävät pikkupennuilla. Pieni stressialtistus pikkupentuna lisää aikuisen koiran stressinsietokykyä.

Ympäristötekijöissä vaikuttaa myös koiran tausta. Rescue -koirilla jopa 68% käytösongelmia, yleisemmin pelokkuutta ja aggressiota kuin muilla koirilla. Jos koiran elämässä on paljon traumaattisia tapahtumia, esim. koira ollut karkuteillä pitkään, omistaja on vaihtunut, koira on ollut pitkään kennelissä, koiralla ilmenee enemmän terveysongelmia vanhempana. Psyykkiset traumaattiset tapahtumat voivat Tiiran mukaan siis alentaa fysiologista resilienssiä. Myös pennun luovutusiällä on vaikutusta – 8 viikkoisena luovuteteuilla on vähiten pelokkuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Myös koiran sosiaalistaminen vähentää pelokkuutta ja vaikutukset ovat siis merkittävät.

Liikunta

Ihmisillä tiedetään, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus mielenterveyteen. Rotilla fyysinen aktiivisuus lisäsi tutkimuksessa aivojen neuroplastisuutta ja niillä oli parempi kyky selviytyä stressaavista tilanteista. Suomalaisessa Tiiran jne julkaisemassa tutkimuksessa myös havaittiin, että rohkeat, äänivarmat ja ei-eroahdistuneet koirat saivat enemmän liikuntaa ja samansuuntaisia tuloksia on julkaistu muidenkin tutkimuksista myöhemmin. Labradorinnoutajilla myös havaittiin, että paljon liikkuvat yksilöt ovat rohkeampia, vähemmän aggressivisia ja eroahdistuneita kuin vähän liikkuvat. Edellä mainitut tutkimukset ovat kuitenkin korrelaatiotutkimuksia, joten syy-seuraussuhde ei ole näiden tutkimusten pohjalta selvä. Näyttää kuitenkin siltä, että kunnollinen fyysinen rasitus saattaa lievittää koiran eroahdistusta, kuten ihmisellä on todettu. Pidemmät kävelylenkit on yhdistetty myös koiran rohkeuteen liittyväksi, eli rohkeammilla koirilla lenkit ovat pidempiä. Tiira painotti näiden tulosten pohjalta, että liikunta on hyväksi koiran mielenterveydelle!

Sosiaaliset suhteet

Tiira käsitteli sosiaalisia suhteita koira-ihminen vuorovaikutuksessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä vuorovaikutuksessa muiden koirien kanssa. Tässäkin Tiira aloitti kuvaamalla mitä tiedetään sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta resilienssiin. Tiira kuvasi, miten ihmisellä lapsen ja vanhemman välillä voidaan määritellä erilaisia kiintymyssuhteita. Kiintymyssuhteen laadulla on iso merkitys lapsen resilienssiin. Kun kiintymyssuhde on turvallinen, resilienssi vahvistuu. Myöhemmin perheen tuki ja läheiset sosiaaliset  suhteet ovat suojaavia tekijöitä.

Koirilla ollaan tutkimuksissa havaittu seuraavaa.  Jos kiintymyssuhde ihmiseen on turvaton, on tutkimuksessa havaittu, että koiralla on huonompi kyky selviytyä stressistä. Myös omistajan persoonallisuuden on todettu vaikuttavan. Jos omistaja on neuroottinen, koiralla on huonompi stressistä selviytymiskyky. Myös koirakokemus vaikuttaa – mitä kokeneempi omistaja on, sitä vähemmän koiralla on pelkoja.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla fyysinen rankaisu vaikuttaa negatiivisesti (laskee) resilienssiin. Myös koirilla rangaistukseen perustuvan koulutuksen on todettu aiheuttavan koiralle stressiä, pelokkuutta, liiallista aktiivisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä sekä olevan yhteydessä koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen. Koirat, joiden omistajat käyttävät enemmän rankaisua koulutuksessa, oppivat huonommin uusia tehtäviä, kun taas positiivisesti kouluttavien koirat oppivat nopeammin uudet tehtävät. Nämäkin tutkimukset ovat olleet korrelaatiotutkimuksia, eli näissä on kysytty millainen koira on ja mitä koulutuskeinoja käyttää koiran kouluttamisessa. Syy-seuraussuhdetta nämä eivät kuitenkaan osoita. Selitys voisi myös olla, että haastavasti käyttäytyvän koiran kanssa ajaudutaan käyttämään rangaistuksia.

Lapsella etuaivolohkon koossa näkyy eroa normaalilla ja fyysisesti pahoinpidellyllä lapsella. Tällä on todettu olevan vaikutusta koulumenestykseen. On myös havaittu, että lapsen haastava käytös saattaa saada aikaan vanhemmilla kovempien kasvatusmetodien käyttöä. Tiira totesi, että koirilla todennäköisesti molempia syy-seurausyhteyksiä löytyy ja esitti esimerkkinä malinoisin. Malinoiseilla on yksi tietty geenivariantti ja jos koiralla on tietty geenimuoto, joka vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, niillä esiintyy enemmän yliaktiivisuutta ja yhtäkkistä aggressiivisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että niillä koirayksilöillä, joilla oli haastavan koiran genotyyppi, ohjaajat käyttivät enemmän pakkokeinoja kuin niillä, joilla ei ollut tätä genotyyppiä. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on myös raportoitu, että omistajan ja koiran stressitaso korreloi pitkällä aikavälillä, ts. koiran hormonitaso seuraa omistajan hormonitasoa. On myös havaittu, että leikki koiran kanssa alentaa molempien – sekä ihmisen, että koiran - stressitasoja.

Koira on lauamaeläin ja kaipaa myös sosiaalisia suhteita oman lajinsa kanssa. Koirien välisistä suhteista on myös tutkimusta. Mm. tutkimuksessa, jossa Tiira on ollut mukana, on havaittu, että koirilla, joilla on kotona koirakavereita on vähemmän pelokkuuksia. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että pelkäävät koirat toipuivat nopeammin pelottavasta kokemuksesta, jos saivat toipua tuttujen koirakaverien kanssa. Muut koirat siis voivat toimia resilienssiä tukevana tekijänä, mikäli laumadynamiikka on kunnossa. Hiirillä tehdyssä social stress -kokeessa samaan häkkiin asetettiin toinen hiiri, jota toinen pelkäsi. Tämän jälkeen hiiri, jota pelättiin, asetettiin niin, että se näkyi häkistä. Tällä havaittiin pelkäävällä hiirellä laajoja vaikutuksia, mm. lisäten pelokkuutta ja aiheutti solutumuutoksia pelkäävässä hiiressä. Jatkuva kiusatuksi tuleminen siis näyttää huonontavan resilienssiä ja laumadynamiikan merkitys on tämän vuoksi erittäin tärkeä myös yleisesti hyvinvoinnin kannalta.

Mikrobiota ja ravinto

Tiira nosti esiin myös suoliston mikrobiotan. Suolistolla ja sen bakteeristolla on löydetty merkittävä vaikutus mielenterveyteen ihmisillä. Ihmisillä ja hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että mikrobiota vaikuttaa mm. sosiaalisuuteen ja pelokkuuteen. Ihmislapset altistuvat äidin bakteeristolle heti synnytyksessä ja bakteeristoon vaikuttaa synnytystapa (alatiesynnytys/sektio) sekä ruokinta. Koirilla on myös sektioita, mutta niiden vaikutus suolen mikrobistoon ja persoonallisuuteen ei ole koirilla tutkittu. Mikrobiotaan kohdistuvat häiriöt varhaisena kautena (esim stressi tai antibiootit) lisää tutkimusten mukaan riskiä neurologisiin kehityshäiriöihin. Koirilla ei ole vielä tehty tutkimuksia, joissa käytöshäiriöitä ja mikrobiotan yhteyttä olisi tutkittu. Kuitenkin saksanpaimenkoirilla tehdyssä metabolomiikkatutkimuksessa, jossa tutkittiin tuotetta, jota tuotetaan suoliston mikrobiston toimesta, mikrobiota erosi rauhallisilla ja yliaktiivisilla koirilla eli tällä voi olla tekemistä persoonallisuuden kanssa. 

Tiira mainitsi, että jyrsijöillä ja ihmisillä tehdyissä tutkimukset antavat viitteitä siitä, että prebiootit ja probiootit saattavat alentaa stressiä, mutta vahva näyttö puuttuu vielä. Vähäkalorinen ruokavalio on yhdistetty vähentyneeseen stressiin rotilla. Sioilla tryptofaanin on havaittu auttavan toipumaan stressistä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan.

Persoonallisuus ja tunnetila

”Miksi jotkut siis selviävät, toipuvat ja ponnahtavat kahta vahvempana vaikeuksista?”, kysyi Tiira luennossaan. Onko toisten persoonallisuus vahvempi, ovatko he sinnikkäämpiä?

Ihmisillä on havaittu, että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat resilienssiä ennustava tekijä. Persoonallisuuden on ehdotettu olevan jopa tärkeämpi tekijä kuin esim. kaltoikohtelu tai ympäristötekijät. Jos ihmisellä on paljon neuroottisuutta eli tunne-elämän epätasainoisuutta ja taipumusta kokea kielteisiä tunteita, hänellä on huono resilienssi. Positiivisten tunteidein, emotionaalisuuden sekä hyvän itsehillinnän on havaittu vahvistavan resilienssiä ihmisellä.

Pelokkuus-rohkeus persoonallisuuskategoria on löydetty kaikilla eläinlajeilla ja ihmisillä neuroottisuus vastaa tätä ominaisuutta. Koirilla tehdyissä tutkimuksissa pelokkuus-rohkeus ulottuvuuteen liittyy sosiaalisuus (ihmisiä kohtaan), yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus, fyysinen aktiivisuus, impulsiivisuus eli taipumus reagoida ja toimia miettimättä, leikkisyys, kiinnostus riistaan, dominanssi. Tiira pohti onko koirilla jotka rohkeita, parempi resilienssi ja mitä asiasta tiedetään. Tiira pohti mm. altistaako pelokkuus muille käytösongelmille, sillä samat geenialueet määrittää ääniarkuutta ja pelokkuutta. Puuttuuko pelokkailta koirilta kyky selviytyä huonoista kokemuksista?

Koirien persoonallisuustutkimuksissa on havaittu, että kennelissä asuvilla rohkeilla koirilla (kennel on stressaava ja tautirunsas paikka) on vähemmän sairauksia. Voisiko rohkeus olla siis suojaava tekijä ja ollisiko sillä yhteys vastustuskykyyn. Näyttää siltä, että koirilla todennäköisesti rohkeus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia resilienssin kannalta. Tutkimuksissa ihmisillä, joilla on enemmän positiivisia tunteita, on parempi resilienssi. Koiratkin voivat tuntea erilaisia tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia.

Miksi eläin sitten käyttäytyy kuten käyttäytyy –  siihen vaikuttavat mm. tilanne, aiemmat kokemukset, tunnetila, ja persoonallisuus. Tunnetila vaikuttaa kaikkiin kognitiivisiin prosesseihin ja päätöksentekoon. Ihmisillä tästä on hyvä konkreettinen esimerkki, miten meidän tunnetilaan pyritään vaikuttamaan mainoksilla, musiikilla, tuoksuilla jne.

Kognitiivinen bias (vinouma) tarkoittaa taipumusta hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota tietyllä tavalla.  Sekä ihmisten että eläinten kognitiivisiin prosesseihin, kuten keskittymiseen, päätöksentekoon ja muistiin vaikuttaa aina tunnetila. Voisiko koira olla pessimisti, pohti Tiira luennollaan ja kertoi, että tunnetilaa voidaan mitata myös eläimillä. Jos tunnetila on testihetkellä negatiivinen, eläin kiinnittää enemmän huomiota pelottaviin ja negatiivisiin ärsykkeisiin, muistaa paremmin negatiivisia muistoja sekä arvioi neutraalin tai epäselvän ärsykkeen helpommin negatiiviseksi.

Eroahdistuneet ja arat ovat olleet tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä eli niillä on negatiivisempi maailmankuva. Kun tutkimuksessa eroahdistuneille koirille annettiin mielialalääkistystä, muuttui koirien tunnetila testissä optmistisempaan suuntaan. Cavaliereit, joilla on syringomyelia ovat tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä ja Tiira esitti kysymyksen, voisiko syynä olla kipu. SmartDOG testissä, jossa mitataan myös tunnetilaa, yksittäisellä koiralla ollaan uusintatestissä havaittu ero testitulosten välillä liittyen korvakipuun. Tutkimusten mukaan siis paitsi ihmisillä, myös koirilla on eroja optimistisyydessä ja pessimistisyydessä. Näyttää myös siltä, että optimiset koirat ovat resilientimpiä – uuden tutkimuksen mukaan sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet koirat näyttävät olevan optimistisempia.

Perimän vaikutus

Seuraavaksi Tiira nosti perimän vaikutuksen ja vaikuttaako pelokkuuteen koiran perimä.  Myös uusimpien geenitutkimustulosten mukaan löytyy perinnöllinen alttius ääniarkuuteen ja siihen vaikuttavan geenialueen suhteen on eroa pelokkailla ja ei-pelokkailla koirilla. Pelokuuus heikentää yksilön resilienssiä ja koska pelokkuus on perinnöllistä, voidaan jalostaa resilientimpiä tai vähemmän resilienttejä ykilöitä.  Ihmisillä persoonallisuus vaikuttaa siihen miten toipuu stressistä, ja jos tämä myös koirilla pitää paikkansa, tekemämme jalostuspäätökset vaikuttavat siihen, kuinka resilienttejä koiria syntyy.

Ihmisillä resilienssin perinnöllisyysaste h² on 0.3. Ihmisten persoonallisuuspiirteiden periytyvyys vaihtelee 0.17-0.65 välillä. Perimä vaikuttaa myös koiran persoonallisuuteen. Koirilla noin 20-50% rodun sisällä olevasta persoonallisuuden vaihtelusta johtuu geeneistä. Rodun sisällä vaihtelu on pienempää, mutta se ei tarkoita, etteivätkö piirteet olisi vahvastikin perinnöllisiä – rodun sisällähän vaihtelua on pyritty jalostamaan pienemmäksi. Jos koiraa tarkastellaan lajina (rotujen yli), persoonallisuuden vaihtelua selittää paljon isompi osuus perimästä ja rotujen välillä suurempi osuus persoonallisuudesta selittyy geeneillä. Verrattaessa labradorinnoutajan ja collien taipumusta tuntea pelkoa, havaittiin tutkimuksessa, että labradorinnoutaja taipumus tuntea pelkoa on alhainen, kun sitä vastoin colliella kynnys tuntea pelkoa on alhaisempi.

Voiko roduilla olla siis erilainen resilienssi? Useissa tutkimuksissa pienet koirat on aggressiivisempia kuin suuret ja niillä esiintyy enemmän kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä (mm. omistajaa kohtaa aggressiivisuutta, eroahdistusta). Osalla pienistä koirista myös löytyy aggressiolle ja pelolle altistava geenimuoto. Onko isokokoisemmilla roduilla kenties parempi resilienssi?

Jalostuvalinnat

Tiira esittikin kysymyksen, suosimmeko resilienssiä koiran jalostuksessa. Verrattaessa australian working kelpieiden ja australian kelpieiden (lemmikkipopulaatio) ns. selective sweep analyysissä löydettiin työkoirapopulaatiossa alueella geenejä, jotka liittyvät mm. pelkomuistiin ja kivun sietoon ja näyttää, että tätä geenialuetta suoritaan jalostusvalinnoissa. Aktiivinen työkoirapopulaatio näyttäisi siis olevan jalostettu pyrkien lisäämään koirien resilienssiä, sillä niiden täytyy suoriutua rankasta työstä. Samaa löydöstä ei tehty lemmikkipopulaatiossa, jossa merkittävämpänä jalostuskriteerinä käytetään ulkonäkö.

Ruotsissa tehdyssä isossa yli 13000 koiran MH-luonnekuvauksen tuloksiin pohjautuvassa aineistossa selvitettin vaikuttaako aikaisempi käyttötarkoitus vai nykyisen jalostuskriteerit koiran luonteeseen ja kumpi on merkittävämpi.  Tutkimus paljasti, että nykyiset jalostuskriteerit määräävät pääsääntöisesti tavallisessa koirapopulaatiossa koiran luonteen sekä miten hyvin koira menestyy koiranäyttelyssä. Näyttelymenestyksen perusteella jalostaminen lisää pelokkuutta, ja vähentää sosiaalisuutta, leikkihalukkuutta, aggressiivisuutta, ja uteliaisuutta. Käyttötulosten perusteella jalostaminen lisää puolestaan leikkisyyttä ja aggressiivisuutta. Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa MH-luonnekuvaustuloksia (N=4900 koiraa) vertailtiin eri kasvattajien (N=203 kasvattajaa) kesken. Kasvattajilta kysyttiin myös miten tärkeää on kasvattajalle, että koira menestyy käyttökoirakokeissa ja koiranäyttelyissä. Jos koiran käyttötulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, näiden kasvattajien koirat olivat rohkeampia, sosiaalisempia ja leikkisämpiä kuin niiden kasvattajien koira, joille käyttötuloksilla ei ollut merkitystä. Vastaavasti, jos näyttelytulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, kasvatit olivat pelokkaampia, ja ne olivat vähemmän sosiaalisia ja leikkisiä. Tiira totesikin jälleen, että kasvattajan prioriteetit ja arvostukset vaikuttavat pentujen luonteeseen.

Mikä tukee koiran resilienssiä?

Koiran resilienssiä tukevia asioita ovat siis jo alussa todetut:

o   hyvä emon hoito, positiiviset kokemukset, virikkeet

o   liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikki

o   rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus

o   luonteen ja persoonallisuuden huomioon ottava jalostus

Yhteenvetona voi todeta, että jalostusvalinnat ovat kokonaisuudessaan merkittävässä roolissa koiran resilienssin kannalta, mutta myös koulutuksella, kasvatuksella, virikkeistämisellä, ravinnolla, liikunnalla, positiivisilla kokemuksilla, optimismistisella asenteella ja koiran sosiaalisilla suhteilla ja niiden laadulla on vaikutusta koiran resilienssiin.

Lähteet:

Tiira, K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary Medicine: Research and Reports, 10, 159. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863117/

Miten hyödyntää koirien persoonallisuustestituloksia jalostuksessa?

Koirien persoonallisuus- tai luonnetestituloksien hyödyntäminen jalostuksessa on kiinnostava haaste. Työ- ja virkakoirapuolella ja mm. opas- ja avustajakoirajalostuksessa tuloksia hyödynnetään, mutta muutoin kasvattajien oma aktiivisuus ja kiinnostus vaikuttaa tulosten hyödyntämiseen. Etua hyödyntämisestä saadaan ja tuloksia kannattaa hyödyntää jalostuksessa - muun koirien käyttäytymisestä saatavan tiedon ohella.


Jalostusneuvojien peruskurssilla Tuusulassa 3.11.2018 kävin läpi ensimmäisenä koiran hyvinvoinnin ja persoonallisuuden yhteyttä motivoimaan jalostusaihetta, hieman perinnöllisyyteen  liittyviä taustoja persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen liittyen sekä konkreettisin esimerkein muutamia persoonallisuustestituloksia MH-luonnekuvauksesta. Pohdimme millaista paria tietynlaisen profiilin omaavalle muutamalle esimerkkikoiralle etsittäisiin ja valittaisiin.


Tuusulasta matka jatkui luennon jälkeen smartDOG testaamaan Kuopioon  ja luennoimaan toisesta kiinnostavasta aiheesta - koiran tunteista koulutuksessa. Osku-kultsu osui 150:ksi testaamakseni koiraksi! Mukana olivat myös ihanat Cera sheltti, Onni kultsu, Bertta corgi, sekä Jannu bc.


Kalvot ovat tässä linkitettynä, kirjoitan muutaman erillisen postauksen jalostusluennosta myöhemmin.

Mitä on klassinen ehdollistuminen?

Taustaa

Klassinen ehdollistuminen (classical conditioning) eli respondentti ehdollistuminen (respondent conditioning) tarkoittaa ehdollistumista, jossa neutraali vaikute alkaa laukaista ehdollistuneen vasteen (CR), kun alun perin neutraali (ehdollistumaton) vaikute edeltää sitä toistuvasti. Neutraali vaikute edeltää klassisessa ehdollistumisessa toistuvasti ehdollista vaikutetta (CS, esim. ruoka) ja nämä kaksi yhdistetään toistuvasti toisiinsa ehdollistumisen aikaansaamiseksi, jolloin refleksi (alun perin UR) muuttuu ehdolliseksi vasteeksi (CR).


Löydöksen teki Ivan Pavlov.  Pavlov oli venäläinen fysiologi, joka tutki ruoansulatusta. Tunnetuimmat Pavlovin tutkimuksista liittyvät koiran syljenerityksen tutkimukseen. Pavlov havaitsi, että jo koirien tuominen uudestaan tutkimuslaboratorioon käynnisti syljenerityksen, ilman mitään muuta ulkoista vaikutetta (ärsyke). Ensimmäisellä laboratorioon tulokerralla näin ei käynyt.


Pavlov tutki mm. koostumukseltaan erilaisten suuhun laitettavien ruokien sekä muiden aineiden, esim. marmorikuula tai hiekanmurunen vaikutusta syljen määrään. Pavlov havaitsi, että kova ruoka lisäsi syljeneritystä, kun nestettä paljon sisältä ruoka sai aikaan vähän syljeneritystä. Jos suuhun laittoi taasen jotain mikä ei ollut syötävää, syljen määrä riippui miten paljon sylkeä tarvittiin sen saamiseksi ulos suusta.

Kuva 1. Pavlovin tutkimuslaitteisto

Ehdollistumattomat ja ehdollistuneet refleksit

Pavlov havaitsi kokeita tehdessään, että koirat alkoivat kokeiden edetessä erittää sylkeä jo ennen kuin ne saivat ruoan suuhun, jo pelkkä haju tai ruoan näkeminen sai syljenerityksen alkamaan. Pavlov havaitsi, että on olemassa kahdenlaisia refleksejä - ehdollistumattomia ja ehdollisia (ehdollistuneita) tuneita.


Ehdollistumattomat refleksit (unconditional/unconditioned reflex) ovat pitkälti synnynnäisiä ja yleensä pysyviä, ja niitä esiintyy kaikilla lajin jäsenillä esiintymisen vaihdellessa hyvin vähän eläimestä toiseen. Koirilla esimerkiki ruoka aiheuttaa kuolaamisen.


 US----------------------> UR
ehdollistumaton           ehdollistumaton
vaikute                         vaste
= ruoka                         = syljeneritys


Ehdolliset t. ehdollistuneet refleksit (conditional/conditioned reflex) ovat kokemukseen perustuvia ja opittuja. Koira esimerkiksi oppii, että ruokakuppi tarkoittaa ruokaa, mikä aiheuttaa syljenerityksen lisääntymisen (kuolaamisen).


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= ruokakuppi                                    = syljeneritys




Pavlov havaitsi kokeissaan, että mistä tahansa ruokaan liittyvästä vaikutteesta - ruokakuppi, koiranohjaaja, metronomin tikitys, tai lähes mikä tahansa muu vaikute - tuli ehdollinen vaikute, jos se säännöllisesti edelsi ehdollistumatonta vaikutetta.


Esimerkkinä voisi olla pillin äänen opettaminen pennulle esim. luoksetuloa varten, jolla ei ole mitään historiaa aiemmin äänestä. Pillitys on siis neutraali vaikute tässä tapauksessa. Ensin puhalletaan halutulla tavalla pilliin ja välittömästi annetaan ruoka tai makupala (toistetaan):


CS -----------------> US----------------------> UR
ehdollinen            ehdollistumaton           ehdollistumaton
vaikute                 vaikute                         vaste
= pillin ääni         = ruoka                         = syljeneritys


Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira voi alkaa kuolata kuullessaan pillityksen.


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= pillin ääni                                      = syljeneritys


Proseduuria, jossa ehdollinen vaste syntyy ehdollisen vaikutteen aiheuttamana, kutsutaan klassiseksi, pavlovilaiseksi tai respondentiksi ehdollistamiseksi (ehdollistumiseksi). Klassisen ehdollistumisen kriteereitä on kaksi: mukana on synnynnäinen refleksi, ja ehdollisen vaikutteen (CS) ja ehdollistumattoman vaikutteen (US) parittaminen tapahtuu riippumatta yksilön käyttäytymisestä.

Korkeamman asteen ehdollistaminen

Korkeamman asteen ehdollistamisessa (higher-order conditioning) hyvin ehdollistunut vaikute yhdistetään neutraaliin vaikutteeseen ja saadaan aikaan ehdollinen vaste. Pavlovin laboratoriossa työskennellyt Frolov kokeili yhdistää musta neliö metronomin ääneen. Metronomin ääni oli hyvin ehdollistunut ja toimi ehdollisena vahvisteena syljeneritykselle. Toistojen jälkeen, joissa yhdistettiin ensin mustan neliön näyttäminen ja sen jälkeen käynnistettiin metronomi, koira alkoi erittää sylkeä myös mustan neliön nähdessään.


CS2 -----------------> CS1----------------------> CR
ehdollinen        ehdollinen                    ehdollinen
vaikute                      vaikute                         vaste
= musta neliö         = metronomin ääni       = syljeneritys


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= musta neliö                                   = syljeneritys


Korkeamman asteen ehdollistamista voidaan jatkaa useammelle tasolle. Chance toteaa, että monet ihmisten tunnereaktiot (mistä pidämme tai emme pidä, pelot, jne) ovat osittain korkeamman asteen ehdollistumisen tuloksia.






Lähteet


Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere
http://psychclassics.yorku.ca/Yerkes/pavlov.htm

Synnynnäinen käyttäytyminen ja käyttäytymisen evoluutio

Taustaa

Charles Darwin seilasi Beagle nimisellä aluksella 1800-luvulla eri puolilla maailmaa. Matkoillaan hän keräsi kasvi- ja eläinnäytteitä, ja samalla hän alkoi pohtia myös käyttäytymisen perinnöllisyyttä ja luonnon valintaa. Palatessaan Englantiin hän paneutui eläinten jalostamiseen ja hoksasi, että kuten kotieläinjalostuksessa, myös luonnossa voi tapahtua valintaa. Darwinin mukaan luonnollinen valinta auttaa lajeja sopeutumaan ympäristön muutoksiin sukupolvien myötä. Luonnollinen valinta muuttaa tiettyjä käyttäytymisiä fyysisten ominaisuuksien ohella. Muutokset luonnossa tapahtuvat kuitenkin ihmisen tekemään jalostukseen verrattuna hitaasti, useiden sukupolvien aikana.

Luonnonvalinta tuottaa synnynnäisiä ja mukautuvia käyttäytymisen muotoja. Ne auttavat organismeja (eliöitä) sopeutumaan tiettyyn ympäristöön.

Synnynnäinen käyttäytyminen jakautuu Chancen (2014) kolmeen kategoriaan:
- refleksit eli heijasteet (ehdollistumaton refleksi, on olemassa myös ehdollistuneita refleksejä),
- samana pysyvät käyttäytymismallit (fixed/modal action pattern) ja
- yleiset käyttäytymisominaisuudet (general behavior traits).

Kirjoitan muutamia postauksia itseäni kiinnostavista aiheista käyttäytymisanalyysin opintoihin liittyen ja syvennän aiheita oman kiinnostukseni mukaan erillisissä postauksissa.

Refleksi eli heijaste

Refleksi (heijaste) on tietyn tapahtuman ja yksinkertaisen vasteen suhde (Chance, 2014). Se toistuu lähes samanlaisena kerrasta toiseen. Se on suora, tahdosta riippumaton ja automaattinen, eikä synnynnäiseen refleksiin liity operanttia tai säännönohjaamaa käyttäytymistä (Tuomisto jne. 2015).

Esimerkkinä refleksistä Paul Chance antaa silmän räpäytyksen, kun silmään osuu hiekkaa. Refleksi on hiekan silmään osumisen ja silmäluomen liikahduksen välinen suhde. Monet reflekseistä suojaavat yksilöä vahingoittumiselta, kuten ihmisellä koskeminen kuumaan tai kipua aiheuttavaan kohteeseen aiheuttaa raajan vetäytymisen (koukistusheijaste). Chance mainitsee myös pupillireaktion (-heijasteen), jossa mustuainen supistuu valon osuessa siihen, aivastuksen, ja oksennusreaktion.

Reflekseihin vaikuttaa luonnonvalinta. Ne, jotka edistävät selviytymistä, esiintyvät myös jälkeläispolvissa, kun taas ne refleksit, jotka estävät selviytymistä häviävät. Chance kuvaa refleksejä stereotyyppisinä, erittäin pysyvinä muodoltaan, esiintymistaajudeltaan, voimakkuudeltaan ja miten ne ilmenevät kehityksen aikana. Refleksit kuitenkin vaihtelevat miten ne ilmenevät eri yksilöissä esimerkiksi voimakkuudeltaan ja ne voivat myös muuttua elinaikana. Esimerkiksi motoriset refleksit voivat hidastua iän myötä, esim. tasapainoon liittyen.

Samana pysyvät käyttäytymismallit - Fixed tai Modal action pattern (FAP tai MAP)

Samana pysyvät (toistuvat) käyttäytymismallit (Fixed tai Modal action pattern, FAP tai  MAP) viittaavat Chancen synnynnäisiin vasteiden (reaktioiden, käyttäytymisten) sarjoihin, jotka esiintyvät kaikilla tai lähes kaikilla lajin edustajilla ja jotka esiintyvät samanlaisena. Aiemmin näitä kutsuttiin vaistoiksi. MAPeilla on vahva geneettinen tausta - yksilöiden välillä on vain vähän vaihtelua ja ne toistuvat lähes samankaltaisena samalla yksilöllä eri päivinä. Yleensä sarjan käynnistymiseen tarvitaan joku laukaisija (vaikute, releaser), mutta ei aina. Koirilla esimerkki on metsästyskäyttäytyminen. Siinä missä susilla on kokonainen ketju, koiraroduilla on rodusta riippuen ketjusta eri pätkiä. Esimerkki vaikutteesta voisi koirilla olla vaikka jäniksen haju käynnistämässä jäljen ajoa, tai lentävän perhosen tai tuulen mukana lentävän lehden käynnistämä takaa-ajo.

MAPit ovat kompleksisempia kuin refleksit ja ne koostuvat pitkistä käyttäytymisketjuista. Koko organismi (eliö) on mukana, poiketen reflekseistä, jossa vain muutama lihas tai rauhanen on mukana. Ne ovat myös vaihtelevampia kuin refleksit. Chance antaa esimerkin miten ympäristö voi vaikuttaa MAPien valintaan lohiin liittyen. Lohien kutupaikoille pääsyn muuttuessa vaativammaksi, vain ne lohet saavat poikasia, jotka pystyvät ylittämään korkeammat esteet matkan varrella eli joiden käyttäytymisessä on tarvittavat piirteet.


MAPit kehittyvät luonnollisen valinnan tuloksena, koska ne vaikuttavat lajin selviytymiseen. MAPit tyypillisesti liittyvät ruoan hankintaan, turvallisuuden takaamiseen mahdollisilta ympäristöstä tulevilta uhilta kuten saalistajilta, tai lisääntymiseen - eli geenien jättämiseen jälkeläisiin sekä jälkeläisistä huolehtimiseen ja niiden kasvattamiseen. Koirilla on käyttötarkoitukseen liittyen eri roduilla valittu pitkälti ruoan hankintaan - metsästyskäyttäytymiseen - liittyviä käyttäytymisiä jalostuksessa. Joillakin metsästyskoiraroduilla, kuten suomenpystykorva, lasketaan perinnöllisyysindeksejä metsästyskäyttäytymisketjuihin liittyen koetuloksista.

Yleiset käyttäytymisominaisuudet

Yleiset käyttäytymisominaisuudet kuvaavat taipumusta toimia tietyllä tavalla, esimerkkejä ovat pelokkuus, kiihtyminen, aggressiivisuus, aktiivisuustaso, ja riskinotto (Chance, 2014). Käyttäytymisominaisuudet voivat esiintyä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytymisominaisuudet ovat vaihtelevampia kuin MAPit. Niissä on vahva geneettinen komponentti. Ihmisillä ja useilla eläinlajeilla on tutkittu yleisten käyttäytymisominaisuuksien perinnöllisyyttä. Koirien osalta näitä ominaisuuksia testataan erilaisilla käyttäytymistesteillä - Suomessa mm. MH-luonnekuvauksella ja luonnetestillä. Monilla muillakin testeillä ja kokeilla ja niistä saaduilla tuloksilla saadaan tietoa käyttäytymisominaisuuksista.  Geenitestejä on toistaiseksi vähän, mutta perinnöllisyyttä voidaan laskea testituloksista.


Lähteet


Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere

Miten hidastaa koiran ikääntymisen vaikutuksia – Aktivoi ikääntyvää koiraasi!

Ikääntyminen vaikuttaa koiran käyttäytymiseen ja kognitiivisiin kykyihin

Ikääntyminen vaikuttaa koirilla käyttäytymiseen ja useisiin kognitiivisiin alueisiin, kuten sosiaaliseen vastaanottavuuteen, uteliaisuuteen uusia kohteita kohtaan, oppimiseen, muistiin, tilan hahmottamiseen näköaistin avulla, toimintakykyyn sekä havainnointiin (Chapagain jne, 2017; Piotti jne, 2017). Lisäksi ikääntyminen ja erityisesti siihen liittyvät aivoissa tapahtuvat muutokset voivat alentaa koirilla, kuten ihmisilläkin, mm. itsehillintää ja tehtävään keskittymiskykyä. Ikääntyminen siis voi vaikuttaa koiran käyttäytymiseenkin monella tavalla, kun koiran kognitiiviset kyvyt muuttuvat ikääntymisen myötä fyysisten muutosten ohella.

Milloin ikääntyminen koiralla alkaa?

Kysymykseen milloin ikääntyminen alkaa koirilla, ei ole toistaiseksi selkeää vastausta. Rotujen eliniässä on isoja eroja, kuten myös rotujen koossa ja painossa. Ikääntymisen alkaminen voi olla erilainen eri kognitiivisilla alueilla. Arviot vaihtelevat 7-11 vuoden välillä tutkimuksesta riippuen, mutta yksilölliset erot voivat olla suuria. Myös nopeus, jolla muutokset tapahtuvat voi vaihdella. Joissakin tutkimuksissa on raportoitu nopeitakin kuudessa kuukaudessa tapahtuvia muutoksia aktiivisuudessa, leikissä ja vihjeisiin (komentoihin) reagoinnissa, sekä lisääntyvissä peloissa ja fobioissa (Salvin jne 2011).

Miten koiran ikääntymisen huomaa?

Muutokset käyttäytymisessä ovat ensimmäisiä merkkejä koiran ikääntymisestä. Koiran ikääntyessä sen fyysinen aktiivisuus tyypillisesti vähenee. Koira käyttää suuremman osan päivästä nukkumiseen, vaikuttaa rauhallisemmalta ja vähemmän aktiiviselta. Omistaja tällöin usein vähentää sekä koiran fyysistä että henkistä aktivointia – eli ulkoilun määrää sekä myös kouluttamista, leikkimistä tai muuta yhteistä puuhastelua koiran kanssa. Muutokset käyttäytymisessä voivat johtua myös muista syistä kuin normaalista ikääntymisestä, kuten kivuista, sairauksista tai patologisista ikääntymiseen liittyvistä ongelmista (CDS, canine cognitive dysfunction). Patologiset ikääntymiseen liittyvät muutokset voivat olla muun muassa disorientaatiota, vähentynyttä sosiaalista vuorovaikutusta, muutoksia valve-uni sykleissä, sisäsiisteyden katoamista, ja muutoksia aktiivisuudessa (Landsberg jne 2012). Omistaja saattaa myös havaita, että koiralla on vaikeuksia löytää lattialle pudonnutta ruokaa (Salvin, jne 2011). Vanhenevan koiran osalta on hyvä seurata koiran käyttäytymisen muutoksia ja keskustella niistä myös eläinlääkärin kanssa.

Tilan hahmottamisen haasteet ensimmäisiä merkkejä koiran ikääntymisestä

Kognitiivisissa kyvyissä tilan hahmottaminen on ensimmäisiä alueita, jossa tapahtuu muutoksia koiran ikääntyessä. Tällä alueella tapahtuva heikentyminen ennakoi muiden kognitiivisten kykyjen heikentymistä (Piotti jne, 2017). Koirilla tehdyssä tutkimuksessa nuoret koirat (ikä: 3.3v-6v, Mdn=4.6v, N=44 kpl) muistivat tilaan liittyvässä muistitehtävässä oikean muistipaikan useammin kuin vanhat koirat (ikä: 9v-11.6v, Mdn=10.7v, N=75kpl) (Piotti jne, 2017). Tilan hahmottamiseen liittyvää kykyä painaa mieleen ja palauttaa muistista tarvitaan, jotta koira sopeutuu ympäristöön. Muutokset tällä alueella vaikuttavat koiran elämänlaatuun ja käyttäytymiseen uusissa tai muuttuvissa ympäristöissä. Lisäksi vaikutuksia voi näkyä myös jopa harrastuksissa – koiran voi olla vaikea hahmottaa tilaan liittyviä tehtäviä uusissa ympäristöissä – kuten vaikkapa kohteen hahmottaminen kaukana koirasta, jonne koiran tulisi edetä.

Elämän läpi jatkuva oppiminen vähentää ikääntymisen vaikutuksia koiralla

Perheiden lemmikkinä asuvilla bordercollieilla tehdyssä tutkimuksessa käytettiin näköön perustuvaa erottelutehtävää oppimisen ja muistin mittaamiseen. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että oppiminen heikkenee iän myötä (Wallis jne 2014). Tuoreemmassa julkaisussa oppimisen ja joustavuuden raportoidaan heikkenevän ikääntyneillä koirilla (yli 13v), mutta pitkäkestoisessa muistissa ei havaittu eroa nuorten ja ikääntyneiden koirien välillä (Wallis jne, 2016).  Bordercollieilla ja muilla lemmikkikoirilla (yht. 185 kpl) tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että ikääntyneillä koirilla oli heikompi kyky kiinnittää ja säilyttää huomio kohteessa kuin nuorilla koirilla (Chapagain jne 2017). Lisäksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että koirilla, joilla oli aktivointia ja elämän läpi jatkuvaa koulutusta, mahdollisuus uuden oppimiseen sekä ongelmanratkaisuun, ikääntymisen vaikutukset olivat vähäisempiä. Lisää tutkimuksia kuitenkin tarvitaan, koska tutkimusten tulokset ovat osittain myös ristiriitaisia. Koirien ikääntymiseen liittyvä tutkimus onkin tällä hetkellä erittäin aktiivista, joten lisää tietoa on tulossa lähivuosina aiheesta.

Miten hidastaa koiran ikääntymisen vaikutuksia ja aktivoida ikääntyvää koiraa?

Mitä omistaja voi tehdä seniorikoiran kognitiivisten kykyjen ylläpitämiseksi ja ikääntymisen vaikutusten hidastamiseksi? Tutkimusten mukaan koirallakin ikääntymistä hidastaa fyysinen ja henkinen aktivointi sekä positiiviset kokemukset ja positiiviset tunteet (Chapagain jne 2017, Wallis jne 2017). Aktivoinnin vähentäminen ja lopettaminen voi jopa nopeuttaa koiran vanhenemista sekä heikentää hyvinvointia ja ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Omistajan tulisi siksi tarjota koiralle liikunta- ja tutkimismahdollisuuksia mahdolliset fyysiset rajoitteet huomioiden tuttujen paikkojen lisäksi myös uusissa tai vaihtelevissa ympäristöissä, joissa on mahdollisuus tutustua uusiin asioihin ja tuoksuihin. Lisäksi kaikenlainen ongelmanratkaisu, ruoan, hajujen tmv. etsiminen, tehtävien suorittaminen ja uuden oppiminen palkkion saamiseksi ja saavuttamiseksi, sekä yhdessä omistajan kanssa leikkiminen ja muu sosiaalinen vuorovaikutus edistävät koiran positiivista tunnetilaa ja ylläpitävät kognitiivisia kykyjä.

Tärkeää on, että sekä omistaja, että koira nauttivat yhdessä tekemisestä ja olemisesta, ja ikääntyvä koirakin saa huomiota, haasteita ja mahdollisuuksia tehdä, tutkia ja oppia uusia asioita. Hyvällä mielellä on iso merkitys sekä koiran, että omistajan hyvinvoinnille!

Koirien aktiivisuusmittareiden avulla uusia oivalluksia koirien elämästä

Koirille alkaa olla markkinoilla useita erilaisia aktiivisuutta tai hyvinvointia mittaavia mittareita, jotka puetaan koiralle kiinnittämällä ne pantaan tai valjaisiin. Muutamia näistä myydään Suomessa lemmikkitarvikeliikkeissä, kuten Kaunila ja PetPace, tai esim. urheiluliikkeiden verkkokaupoissa. Useampia erilaisia merkkejä on tarjolla kansainvälisissä verkkokaupoissa. 

Tässä postauksessa kerron muutamia omia kokemuksia esimerkkien avulla siitä, mitä olen oppinut aktiivisuusmittaria koirilla käyttäessäni. Olen käyttänyt mittareita kaikkiaan neljällä oman perheen koiralla yhtäaikaa.

Käyttämäni aktiivisuusmittari on Whistle. Se tunnistaa aktiivisuuteen liittyen
- levon,

- lenkkeilyn ja

- leikin sekä

- aktiviteetin voimakkuuden.

Whistle näyttää

- kertyneiden aktiivisten minuuttien kokonaismäärän vuorokaudessa, 

- aktiivisuuden voimakkuuden neljännestunneittain suhteutettuna kyseisen päivän maksimiin,

- päivän kokonaisaktiivisuuden ja näyttää sen suhteessa asettamaani tavoitetasoon, sekä

- tarjoaa mahdollisuuden tarkastella aktiivisuden ja levon trendiä viikko- tai kuukausitasolla. 

Lisäksi itse voi kirjoittaa muistiinpanoja päiväkohtaisesti järjestelmän tunnistamiin päivän aktiivisuusjaksoihin, lääkityksestä, ruoasta, yleisesti, sekä lisätä kuvia, ja jakaa tietoja koiran muiden "omistajien" tai ystävien kanssa.

Kokeilin kyseistä aktiivisuusmittaria ensi kertaa vuoden 2014 syksyllä yhdelle omalle koiralleni. Sain tuolloin aktiivisuusmittarin kokeiltavaksi tutkijatutun kautta Yhdysvalloista. Tuossa vaiheessa markkinoilla ei Suomessa eikä Euroopassa ollut juurikaan vastaavia tuotteita.

Innostuin kokeilusta ja tilasin toisen Yhdysvalloissa asuvan tutun kautta samoja mittareita lisää Suomeen muillekin koirilleni. Kokeiluinnostukseni kesti parisen kuukautta ensimmäisessä vaiheessa ja sen jälkeen into lopahti. Mittarit jäivät laatikonpohjalle odottelemaan uutta innostuksen puuskaa. Otin mittarit uudestaan käyttöön tänä keväänä (2017) kaikille neljälle nykyiselle koiralle.

Motivaattorina uudelleen käyttöönottoon toimi se, että minua kiinnosti nähdä löytyisikö aktiivisuusmittarilla selitys miksi samalla ruokamäärällä toinen, vajaa 6v, erittäin aktiivisena pitämäni koirani lihoi, enkä saanut sitä laihtumaan, ja sen 11 kk ikäinen pentu taasen oli sopusuhtainen.

Yllä olevista kuvista näkee selvästi eron koirien aktiivisuudessa jo ihan pelkästään yhden arkipäivän perusteella, jolloin olen ollut normaalisti töissä päiväaikaan. Kaikilla perheen koirilla on mahdollisuus päästä ulos päivällä omalle pihalle jaloittelemaan melko vapaasti.

Jo näistä yksinkertaisista esimerkkikuvista ja tiedoista näkee, että ylimpänä olevassa kuvassa 6v koiran aktiviteetti kyseisenä esimerkkipäivänä on yli 20 minuuttia pienempi (81 vs. 127 minuuttia) kuin nuoremman 1v ikäisen koiran (alempi kuva). Vaikka päivien välillä onkin toki eroa, ja koirien välistä aktiivisuuden voimakkuuden eroa sovellus ei tue vertaamaan, niin katsoessani yleisempiä trendejä esim. viikon tai kuukauden aikana, näkee selkeän eron koirien kokonaisaktiivisuudessa. Nuoremmalla koiralla aktiivisuuden voimakkuuden tasot ovat myös korkeammalla tasolla enemmän päivän aikana. Ts. kuvissa näkyvät siniset palkit päivän aikana ovat korkeammalla tasolla enemmän kuin vanhemmalla koiralla.

Tämän nopean ja yksinkertaisen tarkastelun tuloksena vanhemman koiran ruoka vaihtui pikaisesti kevyempään ja seuraan määriä paljon tarkemmin. Ero aktiivisuudessa on niin iso, että ei ole ihme, jos vanhempi koira lihoo samalla ruokamäärällä ja ruoalla - huomioiden lisäksi vielä iänkin tuomat vaikutukset aineenvaihduntaan.

Kiinnostavaa oli myös havaita, että vanhempi koira (ylempi kuva) ei päivän aikana ennen kotiintuloani todellakaan mene ulos pihalle tarjotusta mahdollisuudesta huolimatta, eikä tee juuri muuta kuin nukkuu. Perheenjäsenet olivat kertoneet tästä, mutta itselläni ei ollut asiasta varmuutta. Ylempi kuva kuitenkin kertoo juuri tämän - vanhempi koira ei käytännössä liikahda päivän aikana.

Nämä muutamat konkreettiset esimerkit, joista oli itselleni hyötyä tietää koirien käyttäytymiseen liittyen, ovat innostaneet minua seuraamaan nyt taasen pidemmän aikaa koirien aktiivisuutta. Kiinnostavaa on nähdä mitä muuta voin näinkin yksinkertaisen tiedon pohjalta oppia koiriin liittyen. Kenties jotain mikä vahvistaa jotain oletustani koirista, niiden hyvinvoinnista - tai kenties jotain ihan uutta, kuten muutoksia ajan myötä, koirien vanhentuessa, eri harrastusten yhteyttä koiran aktiivisuuden määrään tai niiden vaikutusta, jne. Ongelmallisen käytöksen yhteydessä voisin olla kiinnostunut esim. näkemään aktiivisuutta päivän aikana tai poissaollessa, sen ajoittumista, ja käytösmuokkauksen tai muiden muutosten vaikutusta pidemmällä aikavälillä.

Innostuneena odottelen uusia oivalluksia omien koirien seurannasta ja miten voin tietoa hyödyntää :-) Turre ja Toivoset 2.0 hankkeessa tutkimme asiaa laajemmin.