Koirien käyttäytymisestä, luonteesta, persoonallisuudesta, testaamisesta, hyvinvoinnista, teknologiasta ja vähän muustakin.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Rotujen välillä on eroa pentujen emotionaalisessa ja käyttäytymisen kehittymisessä

Koiran pelkokäyttäytymisen alkaminen osuu kehitykseen liittyvän herkkyyskauteen ja osin määrittelee sen. Morrow'n jne tutkivat pelkokäyttäytymisen alkamista ja eroja rotujen välillä.

Tutkimuksen aineistona oli 98 puhdasrotuista pentua kolmesta rodusta:
- 33 Cavalier King Charlesin spanielia
- 32 Yorkshiren terrieriä ja
- 33 Saksanpaimenkoiraa.

Aineistoa kerättiin viikottain 4-5 viikon ikäisistä 10 viikon ikäisiin pentuihin. Pennut osallistuivat neljään testiin: uusi esine, keinulauta, askelma ja kova ääni. Jokaisessa testissä tarkkailtiin pelkoon liittyvää väistämiskäyttäytymistä ja kyyristynyttä asentoa. Sylkinäytteet kerättiin testiä ennen ja sen jälkeen kortisolitasojen määrittämiseksi.

Cavaliereilla pelkoon liittyvä väistämiskäyttäyminen ilmeni myöhemmin kuin saksanpaimenkoirilla ja yorkeilla. Eroa oli myös pentujen määrässä, jotka osoittivat pelkoa testitilanteissa (yorkit n.14,8%, cavalierit 10,5%, ja saksanpaimenkoirat 5,2%).

Kortisolipitoisuudet vähenivät iän myötä. Rotujen välillä oli eroa kyyristymiskäyttäytymisessä kovaa ääntä testattaessa iästä riippumatta. Cavalierit kyyristyivät eniten, saksanpaimenkoirat vähiten. Pentujen liikkumisessa oli eroa 6 viikon iästä lähtien. Saksanpaimenkoirat liikkuivat eniten ja cavalierit vähiten.

Tutkijoiden mukaan tutkimus tukee hypoteesia, että rotujen välillä on eroja emotionaalisessa ja käyttäytymisen kehittymisessä. Myös pelkoon liittyvä väistämiskäyttäytymisen alkamisajankohta eroaa rotujen välillä.

Käännös abstraktista:
Morrow, M., Ottobre, J. Ottobre A., Neville, P. et al. 2015. Breed-dependent differences in the onset of fearf-related avoidance behavior in puppies. Journal of Vet. Behavior: Clinical Applications and Research.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Resurssiaggressiokäytökseen voi vaikuttaa

Vapaa käännös tutkimusartikkelin keskeisistä kohdista

Resurssiaggressiolla tarkoitetaan koiran käytöstä, jossa koira tietyillä käyttäytymismuodoilla pyrkii kontrolloimaan pääsyä johonkin asiaan, jolla on koiralle potentiaalista arvoa. Turvallisuussyiden vuoksi käyttäytymismuodot, joihin liittyy aggressiota (pureminen, uhkauseleet), ovat erityisen huolestuttavia.

Muitakin resurssiagressioon liittyviä käyttäytymismuotoja esiintyy koirilla yleisesti. Näihin kuuluu muun muassa

1) välttely, jossa pää tai keho kontrolloi kohdetta tai koira vaihtaa kohteen kanssa paikkaa,
2) nopea syöminen (syötävä kohde)

Tutkimuksessa sosiaalisen median avulla rekrytoitiin 3589 koiranomistajaa. Videotehtävien avulla, joissa osallistujan tuli tunnistaa videolta oikein erilaiset resurssivartiointikäytökset (välttely, pelottelu/uhkaus, nopea syöminen, pureminen), valikoitiin lopulliseen otokseen 2207 kaikkiin tehtäviin oikein vastanneiden osallistujien vastaukset koiriensa käyttäytymisestä.

Kyselytutkimuksen tulosten perusteella koirat, jotka olivat impulsiivisempia, todennäköisemmin esittivät välttelykäytöstä, nopeaa syömiskäytöstä ja aggressiivista käytöstä. Pelokkaammat koirat esittivät todennäköisemmin aggressiivista käytöstä. Kastroidut urokset ja sekarotuiset olivat useammin resurssiaggressiivisia verrattuna muihin sukupuoliin, leikkausstatukseen tai rotuun.

Aggressiokäytöstä ja välttelyä vähensi, kun koirille opetettiin luotettavasti kohteiden "pudottaminen/jättäminen" pyynnöstä.

Maukkaiden makupalojen lisääminen ruokaan syömisen aikana vähensi todennäköisyyttä resurssiaggressiokäyttäytymiseen.

Ruokakupin poistaminen kesken syömisen taas lisäsi todennäköisyyttä vakavampien resurssiaggressiokäytösten esiintymiseen tai niiden ilmenemistiheyteen (useuteen).

Tutkijat tiivistävät tulokset seuraavasti:

- Resurssiaggressiokäyttäytymistä voi vähentää opettamalla koiraa pyynnöstä pudottamaan/jättämään esineitä/kohteita.

- Maittavien makupalojen lisääminen ruokaan syömisen aikana voi vähentää resurssiaggresioon liittyviä käytöksiä.

- Ruoka-astian poistaminen kesken syömisen voi lisätä resurssiaggressiokäyttäytymistä.

- Resurssiaggressiokäyttäyminen on joustavaa ihmisten läsnäollessa.


Jacquelyn A. Jacobs, Jason Coe, David L. Pearl, Tina, M. Widowski, Lee Niel (2017) Factors associated with canine resource guarding behaviour in the presence of people: A cross-sectional survey of dog owners. http://dx.doi.org/10.1016/j.prevetmed.2017.02.005

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Ovatko sudet innovatiivisempia ongelmanratkaisijoita kuin koirat?



Vapaasti käännetty ja lyhennetty tutkimusartikkelista (pidempi versio)

Innovatiivinen ongelmanratkaisu eläimillä viittaa uuden käytöksen hankkimiseen, jolla yksilö voi hyödyntää uutta resurssia tai ympäristöä. Kognitiivisten kykyjen on osoitettu olevan yhteydessä eroihin innovatiivisessa ongelmanratkaisussa. 

Ongelmanratkaisun on useilla lajeilla todettu liittyvän tutkimisen sinnikkyyteen ja uusien asioiden pelkoon. Eksploratiivisen eli tutkivan käytöksen, jota useimmiten mitataan aikana (sinnikkyys) tutkia ja olla kontaktissa esineeseen tai tehtävään, on osoitettu liittyvän ongelmanratkaisuun useilla lajeilla. Hyeenoilla tehdyssä tutkimuksessa uusia asioita kohti vähemmän pelokkuutta osoittavat hyeenat onnistuivat huomattavasti paremmin ruokapeliongelmalaatikon ratkaisemisessa. Samaa ei ole pystytty osoittamaan joissakin muissa tutkimuksissa.

Domestikaation oletetaan vaikuttaneen koirien itsenäiseen ongelmanratkaisukykyyn sitä vähentäen. Tutkimuksissa on osoitettu, että sudet onnistuvat paremmin ongelmanratkaisussa kuin koirat erilaisissa tehtävissä sekä pentuna, että aikuisena. Erot on yhdistetty eroihin susien ja koirien kognitiivisissa kyvyissä ja ihmisen läsnäolon vaikutukseen koirien käyttäytymiseen. 

Samanlaisissa olosuhteissa kasvaneilla koiran- ja sudenpennuilla havaittiin ongelmanratkaisua tutkittaessa, että sudenpennut alkoivat ratkaista ongelmaa välittömästi ja jatkoivat, kunnes saivat ruoan tai tehtävän ratkaisuaika loppui. Koirat puolestaan nopeasti etsivät ihmisen huomiota, kun havaitsivat, ettei ruokaa ollut saatavilla ja kävivät makaamaan, kunnes tehtävän ratkaisuaika loppui. 

Samanlaisia tuloksia on muistakin tutkimuksista ihmisen läsnäolon vaikutuksesta ongelmanratkaisun sinnikkyyteen koirilla ja ihmiseen päin katsomiseen. Toisaalta, kun verrattiin ongelmanratkaisun sitkeyttä ilman ihmisen läsnäoloa, sudet olivat sinnikkäämpiä ja osoittivat useampia käytöksiä kohdetta (naru) kohtaan, kuin koirat. Koirat myös vaativat opettamista ratkaistakseen narunvetotehtävän. Marshall-Pescini jne (2017) toteavat, että näyttää siltä, että motivaatiotekijät ja tutkiva käyttäytyminen susien ja koirien välillä eroaa jo itsessään riippumatta ihmisen läsnäolosta.

Ongelmanratkaisukyvyn, tutkimiskäyttäytymisen ja uusien asioiden pelon välillä näyttäisi olevan ristiriita tutkimustuloksissa. Joidenkin tutkimusten mukaan sudet ovat pelokkaampia uusien asioiden suhteen kuin koirat. Kuitenkin sudenpentujen käyttäytymistä tutkivissa kokeissa sudenpentujen kuvattiin ”hyökkäävän” ongelmalaatikoiden kimppuun. Marshall-Pescini jne pohtivat, että ero tuloksissa voi johtua siitä, että tutkimuksissa tarkastellaan eri tavoin lähestyvätkö eläimet uusia asioita, ja jos lähestyvät, miten. 

Marshall-Pescinin jne (2017) tutkimuksessa, jossa tutkittiin samanlaisissa olosuhteissa eläinpuistossa eläneiden aikuisten suden- ja koiranpentujen reaktioita uuteen kohteeseen, havaittiin, että koirista pienempi osa (7/13) lähestyi uutta kohdetta, mutta kaikki sudet (11) lähestyivät sitä. Sudenpennut kuitenkin olivat hitaampia lähestymään kohdetta ja pakenivat sitä useammin kuin koiranpennut eli ne näyttävät olevan varovaisempia ja pelokkaampia lähestymisessä, mutta toisaalta kiinnostuneempia uusista kohteista ja käyttävät enemmän aikaa niiden tutkimiseen kuin koirat. Marshall-Pescini jne toteavat, että korkeampi motivaatio lähestyä ja tutkia uusia kohteita/asioita ja paikkoja todennäköisesti lisää onnistumismahdollisuutta ongelmanratkaisussa.

Marshall-Pescinin jne (2017) tutkimuksessa verrattiin suden ja koiranpentujen tutkivaan ja uusiin asioihin liittyvään käytökseen liittyviä motivaatiotekijöitä ongelmanratkaisussa 5, 6 ja 8 viikon iässä. Aiemmissa tutkimuksissa susien on siis osoitettu olevan itsenäisempiä ongelmanratkaisijoita kuin koirat. Ei ole kuitenkaan tiedetty ovatko taustalla kognitiiviset vai motivaatiotekijät. Niinpä koiran ja suden väliset erot ongelmanratkaisussa voisivat johtua näistä tekijöistä. 

Tutkimuksessa tutkittiin eroa samalla tavalla kasvatettujen koiran ja sudenpentujen tutkivaa ja uuden pelkoon liittyvää käyttäytymistä uudessa ympäristössä ja uusia kohteita (liikkuva ja haukkuva lelukoira ja kauko-ohjattava auto, jotka olivat 30s liikkeessä, 30s pysähtyneenä) kohtaan 5,6, ja 8 viikon iässä. 

Pelokkuutta uusia asioita kohtaan mitattiin viidellä eri tavalla: 

1) todennäköisyydellä ja
2) viiveellä ottaa kontakti uuteen esineeseen,
3) pelkoreaktioiden esittämiseen käytetyllä ajalla, kuten jähmettyminen ja juokseminen matalammassa asennossa (”pakeneminen”),
4) stressiin liittyvien käytöksien esiintymismäärällä (esim. läähättäminen, haukottelu, rapsuttelu) ja
 5) poistumistien läheisyydessä oloajalla. 

Tutkivaa käyttäytymistä mitattiin käyttäen aikaa, jonka
1) eläin liikkui uudessa tilassa rennossa asennossa ja
2) aktiivisesti tutki ja leikki uuden tavaran kanssa.

Tutkimushypoteesina oli, että sudet osoittaisivat enemmän kiinnostusta uuteen ympäristöön ja tavaraan, mutta myös korkeampia stressitasoja ja pelkoon liittyviä reaktioita. Tutkimukseen osallistui 17 sutta (6 narttua, 11 urosta) ja 18 sekarotuista koiraa (9 narttua, 9 urosta). Kaikki sudet ja koirat osallistuivat uuden tavaran testiin, mutta uuden ympäristön testiin osallistui 14 koiraa ja 10 sutta.
Sudet olivat sitkeämpiä ympäristön ja kohteiden tutkimisessa kuin koirat kaiken ikäisinä. Pelkoon liittyvien käytösten määrässä ja ihmisen lähettyvillä vietetyssä ajassa ei susien ja koirien välillä ollut eroa. Stressiin liittyviä käytöksiä esiintyi 5 ja 6 viikon iässä yhtä paljon, mutta 8 viikon iässä susilla niitä esiintyi enemmän. Tulokset vahvistavat aiemmat tulokset eli sudet ovat tutkivampia kuin koirat.  
Marshall-Pescinin jne (2017) pohtivat lopuksi syitä tuloksiin ja nostavat muun muassa domestikaation yhtenä mahdollisena tekijänä, joka vaikuttaa koiran pienempään sinnikkyyteen verrattuna suteen. Muissa tutkimuksissa on havaittu, että koirat hakevat apua ihmisiltä ongelmanratkaisussa. On mahdollista, että koiria on valittu sen perusteella, että niillä on suurempi riippuvuus ja turvautuvuus ihmiseen, mikä on puolestaan johtanut pienempään motivaatioon itsenäiseen tutkivaan käytökseen. Erittäin itsenäinen ja ihmiseen tukeutumaton yksilö voi olla haasteellisempi hallittava ja koulutettava koirana – kääntäjän huomautus. 

Marshall-Pescini jne (2017) myös pohtivat domestikaation vaikutusta ”kriittiseen kehitysperiodiin” eli sosiaalistamisen aikaikkunaan, jonka aikana saadut sosiaaliset ja ympäristövaikutteet vaikuttavat näiden hyväksyntään aikuisena. Kriittisen periodin on ajateltu osuvan liikkumisen lisääntymiseen ja sen sulkeutuminen osuu lähelle ajankohtaa, jossa eläin ennemmin välttelee kuin lähestyy uusia kohteita. Aiempien tutkimusten perusteella susien kriittinen periodi sulkeutuu kuuden viikon kohdalla. Susien pitäisi siten olla vähemmän tutkivia 6 ja 8 viikon kokeissa verrattuna koiriin, vaikka Marshall-Pencinin jne tutkimuksessa sudet ovat enemmän tutkivia kuin koiranpennut molemman ikäisinä. Marshall-Pencini jne toteavat, että sudenpennut kuitenkin osoittivat heidän tutkimuksessaan enemmän stressiin liittyviä käytöksiä 8 viikon iässä kuin koiranpennut, joten susien kriittinen periodi voi siis olla lyhyempi kuin koiran. Tutkiva käyttäytyminen ei kuitenkaan siis välttämättä liity tiettyyn kehitysvaiheeseen.  Tutkijat esitttävät, että tulevissa tutkimuksissa tulisi huomioida myös domestikaation potentiaalinen rooli ja ottaa se huomioon, kun verrataan susien ja koirien kognitiivisia kykyjä.

Marshall-Pescini S, Virányi Z, Kubinyi E and Range F (2017) Motivational Factors Underlying Problem Solving: Comparing Wolf and Dog Puppies' Explorative and Neophobic Behaviors at 5, 6, and 8 Weeks of Age. Front. Psychol. 8:180. doi: 10.3389/fpsyg.2017.00180