Ovatko sudet innovatiivisempia ongelmanratkaisijoita kuin koirat?

Vapaasti käännetty ja lyhennetty tutkimusartikkelista (pidempi versio)

Innovatiivinen ongelmanratkaisu eläimillä viittaa uuden käytöksen hankkimiseen, jolla yksilö voi hyödyntää uutta resurssia tai ympäristöä. Kognitiivisten kykyjen on osoitettu olevan yhteydessä eroihin innovatiivisessa ongelmanratkaisussa. 

Ongelmanratkaisun on useilla lajeilla todettu liittyvän tutkimisen sinnikkyyteen ja uusien asioiden pelkoon. Eksploratiivisen eli tutkivan käytöksen, jota useimmiten mitataan aikana (sinnikkyys) tutkia ja olla kontaktissa esineeseen tai tehtävään, on osoitettu liittyvän ongelmanratkaisuun useilla lajeilla. Hyeenoilla tehdyssä tutkimuksessa uusia asioita kohti vähemmän pelokkuutta osoittavat hyeenat onnistuivat huomattavasti paremmin ruokapeliongelmalaatikon ratkaisemisessa. Samaa ei ole pystytty osoittamaan joissakin muissa tutkimuksissa.

Domestikaation oletetaan vaikuttaneen koirien itsenäiseen ongelmanratkaisukykyyn sitä vähentäen. Tutkimuksissa on osoitettu, että sudet onnistuvat paremmin ongelmanratkaisussa kuin koirat erilaisissa tehtävissä sekä pentuna, että aikuisena. Erot on yhdistetty eroihin susien ja koirien kognitiivisissa kyvyissä ja ihmisen läsnäolon vaikutukseen koirien käyttäytymiseen. 

Samanlaisissa olosuhteissa kasvaneilla koiran- ja sudenpennuilla havaittiin ongelmanratkaisua tutkittaessa, että sudenpennut alkoivat ratkaista ongelmaa välittömästi ja jatkoivat, kunnes saivat ruoan tai tehtävän ratkaisuaika loppui. Koirat puolestaan nopeasti etsivät ihmisen huomiota, kun havaitsivat, ettei ruokaa ollut saatavilla ja kävivät makaamaan, kunnes tehtävän ratkaisuaika loppui. 

Samanlaisia tuloksia on muistakin tutkimuksista ihmisen läsnäolon vaikutuksesta ongelmanratkaisun sinnikkyyteen koirilla ja ihmiseen päin katsomiseen. Toisaalta, kun verrattiin ongelmanratkaisun sitkeyttä ilman ihmisen läsnäoloa, sudet olivat sinnikkäämpiä ja osoittivat useampia käytöksiä kohdetta (naru) kohtaan, kuin koirat. Koirat myös vaativat opettamista ratkaistakseen narunvetotehtävän. Marshall-Pescini jne (2017) toteavat, että näyttää siltä, että motivaatiotekijät ja tutkiva käyttäytyminen susien ja koirien välillä eroaa jo itsessään riippumatta ihmisen läsnäolosta.

Ongelmanratkaisukyvyn, tutkimiskäyttäytymisen ja uusien asioiden pelon välillä näyttäisi olevan ristiriita tutkimustuloksissa. Joidenkin tutkimusten mukaan sudet ovat pelokkaampia uusien asioiden suhteen kuin koirat. Kuitenkin sudenpentujen käyttäytymistä tutkivissa kokeissa sudenpentujen kuvattiin ”hyökkäävän” ongelmalaatikoiden kimppuun. Marshall-Pescini jne pohtivat, että ero tuloksissa voi johtua siitä, että tutkimuksissa tarkastellaan eri tavoin lähestyvätkö eläimet uusia asioita, ja jos lähestyvät, miten. 

Marshall-Pescinin jne (2017) tutkimuksessa, jossa tutkittiin samanlaisissa olosuhteissa eläinpuistossa eläneiden aikuisten suden- ja koiranpentujen reaktioita uuteen kohteeseen, havaittiin, että koirista pienempi osa (7/13) lähestyi uutta kohdetta, mutta kaikki sudet (11) lähestyivät sitä. Sudenpennut kuitenkin olivat hitaampia lähestymään kohdetta ja pakenivat sitä useammin kuin koiranpennut eli ne näyttävät olevan varovaisempia ja pelokkaampia lähestymisessä, mutta toisaalta kiinnostuneempia uusista kohteista ja käyttävät enemmän aikaa niiden tutkimiseen kuin koirat. Marshall-Pescini jne toteavat, että korkeampi motivaatio lähestyä ja tutkia uusia kohteita/asioita ja paikkoja todennäköisesti lisää onnistumismahdollisuutta ongelmanratkaisussa.

Marshall-Pescinin jne (2017) tutkimuksessa verrattiin suden ja koiranpentujen tutkivaan ja uusiin asioihin liittyvään käytökseen liittyviä motivaatiotekijöitä ongelmanratkaisussa 5, 6 ja 8 viikon iässä. Aiemmissa tutkimuksissa susien on siis osoitettu olevan itsenäisempiä ongelmanratkaisijoita kuin koirat. Ei ole kuitenkaan tiedetty ovatko taustalla kognitiiviset vai motivaatiotekijät. Niinpä koiran ja suden väliset erot ongelmanratkaisussa voisivat johtua näistä tekijöistä. 

Tutkimuksessa tutkittiin eroa samalla tavalla kasvatettujen koiran ja sudenpentujen tutkivaa ja uuden pelkoon liittyvää käyttäytymistä uudessa ympäristössä ja uusia kohteita (liikkuva ja haukkuva lelukoira ja kauko-ohjattava auto, jotka olivat 30s liikkeessä, 30s pysähtyneenä) kohtaan 5,6, ja 8 viikon iässä. 

Pelokkuutta uusia asioita kohtaan mitattiin viidellä eri tavalla: 

1) todennäköisyydellä ja

2) viiveellä ottaa kontakti uuteen esineeseen,

3) pelkoreaktioiden esittämiseen käytetyllä ajalla, kuten jähmettyminen ja juokseminen matalammassa asennossa (”pakeneminen”),

4) stressiin liittyvien käytöksien esiintymismäärällä (esim. läähättäminen, haukottelu, rapsuttelu) ja

 5) poistumistien läheisyydessä oloajalla. 

Tutkivaa käyttäytymistä mitattiin käyttäen aikaa, jonka

1) eläin liikkui uudessa tilassa rennossa asennossa ja

2) aktiivisesti tutki ja leikki uuden tavaran kanssa.

Tutkimushypoteesina oli, että sudet osoittaisivat enemmän kiinnostusta uuteen ympäristöön ja tavaraan, mutta myös korkeampia stressitasoja ja pelkoon liittyviä reaktioita. Tutkimukseen osallistui 17 sutta (6 narttua, 11 urosta) ja 18 sekarotuista koiraa (9 narttua, 9 urosta). Kaikki sudet ja koirat osallistuivat uuden tavaran testiin, mutta uuden ympäristön testiin osallistui 14 koiraa ja 10 sutta.

Sudet olivat sitkeämpiä ympäristön ja kohteiden tutkimisessa kuin koirat kaiken ikäisinä. Pelkoon liittyvien käytösten määrässä ja ihmisen lähettyvillä vietetyssä ajassa ei susien ja koirien välillä ollut eroa. Stressiin liittyviä käytöksiä esiintyi 5 ja 6 viikon iässä yhtä paljon, mutta 8 viikon iässä susilla niitä esiintyi enemmän. Tulokset vahvistavat aiemmat tulokset eli sudet ovat tutkivampia kuin koirat.  

Marshall-Pescinin jne (2017) pohtivat lopuksi syitä tuloksiin ja nostavat muun muassa domestikaation yhtenä mahdollisena tekijänä, joka vaikuttaa koiran pienempään sinnikkyyteen verrattuna suteen. Muissa tutkimuksissa on havaittu, että koirat hakevat apua ihmisiltä ongelmanratkaisussa. On mahdollista, että koiria on valittu sen perusteella, että niillä on suurempi riippuvuus ja turvautuvuus ihmiseen, mikä on puolestaan johtanut pienempään motivaatioon itsenäiseen tutkivaan käytökseen. Erittäin itsenäinen ja ihmiseen tukeutumaton yksilö voi olla haasteellisempi hallittava ja koulutettava koirana – kääntäjän huomautus. 

Marshall-Pescini jne (2017) myös pohtivat domestikaation vaikutusta ”kriittiseen kehitysperiodiin” eli sosiaalistamisen aikaikkunaan, jonka aikana saadut sosiaaliset ja ympäristövaikutteet vaikuttavat näiden hyväksyntään aikuisena. Kriittisen periodin on ajateltu osuvan liikkumisen lisääntymiseen ja sen sulkeutuminen osuu lähelle ajankohtaa, jossa eläin ennemmin välttelee kuin lähestyy uusia kohteita. Aiempien tutkimusten perusteella susien kriittinen periodi sulkeutuu kuuden viikon kohdalla. Susien pitäisi siten olla vähemmän tutkivia 6 ja 8 viikon kokeissa verrattuna koiriin, vaikka Marshall-Pencinin jne tutkimuksessa sudet ovat enemmän tutkivia kuin koiranpennut molemman ikäisinä. Marshall-Pencini jne toteavat, että sudenpennut kuitenkin osoittivat heidän tutkimuksessaan enemmän stressiin liittyviä käytöksiä 8 viikon iässä kuin koiranpennut, joten susien kriittinen periodi voi siis olla lyhyempi kuin koiran. Tutkiva käyttäytyminen ei kuitenkaan siis välttämättä liity tiettyyn kehitysvaiheeseen.  Tutkijat esitttävät, että tulevissa tutkimuksissa tulisi huomioida myös domestikaation potentiaalinen rooli ja ottaa se huomioon, kun verrataan susien ja koirien kognitiivisia kykyjä.

Marshall-Pescini S, Virányi Z, Kubinyi E and Range F (2017) Motivational Factors Underlying Problem Solving: Comparing Wolf and Dog Puppies' Explorative and Neophobic Behaviors at 5, 6, and 8 Weeks of Age. Front. Psychol. 8:180. doi: 10.3389/fpsyg.2017.00180