Koulutusmenetelmällä on vaikutusta koiran käyttäytymiseen, tunnetilaan, oppimiseen sekä koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen

Tämän postauksen alussa paneudutaan ensin lyhyesti terminologiaan liittyen vahvistamiseen ja rankaisemiseen.  Sen jälkeen esitetään lyhyt yhteenveto tuoreesta tieteellisestä artikkelista, joka vertailee kahdella eri koulutusmenetelmällä koulutettujen koirien stressiä ilmentävien käytöksien eroja koulutustilanteessa, ja vaikutusta koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen. Vastaavia vertailuja on tehty toistaiseksi vähän.

 

Vahvistamisen ja rankaisemisen perusmääritelmiä

Vahvistaminen (arkikielellä usein palkitseminen positiivisen vahvistamisen yhteydessä) ja rankaiseminen voidaan jakaa neljään tyyppiin taulukon 1 mukaan (esim. Kaimio, 2007; Wirén & Romppainen, 2012). 

Taulukko 1. Vahvistamiseen ja rankaisemiseen liittyviä määritelmiä ja esimerkkejä.

Menetelmä	Määritelmä	Hyödynnettävä asia	Esimerkki	Huomattavaa
Positiivinen vahvistaminen (R+)	Koiran ympäristöön lisätään miellyttävä asia (palkkio) käytöksen lisäämiseksi ja vahvistamiseksi, arkikielellä palkitseminen.	Palkkio lisätään.	Koira istahtaa ja saa sen seurauksena (palkkiona) makupalan, taputuksen, leikin ohjaajan kanssa tai pääsee ovesta ulos.	Tunnetasolla koiran tyytyväisyys lisääntyy ja käytös voimistuu.
Negatiivinen rankaisu (P-)	Koiran ympäristöstä poistetaan miellyttävä asia, jolloin käytös heikkenee (sammuttaminen).	Palkkio ja sen mahdollisuus poistetaan.	Koira yrittää rynnätä ovesta ulos -> ovi suljetaan sen edestä estäen ulospääsyn ryntäämällä.	Tunnetasolla koira turhautuu ja käytös alkaa sammua.
Negatiivinen vahvistaminen (R-)	Epämiellyttävä asia poistetaan, kun toivottu käytös ilmenee tai epätoivottu loppuu. Tavoitteena lisätä toivottua käytöstä, ja vähentää ei-toivottua käytöstä.	Rankaisu poistetaan.	Hihnassa vetävää koiraa estetään tiukalla olevan hihnan avulla (rankaisu) etenemästä. Kun koira vilkaisee ohjaajaa, hihna löystyy.	Koira kokee helpotusta, kun ei saa rankaisua ja käytös voimistuu. Tämän edellytyksenä on kuitenkin muun muassa, että koira on ymmärtänyt mitä siltä toivotaan ja sen on siten ylipäätään mahdollista välttää rankaisu, ja että rankaisu ei ole kipua tai pelkoa aiheuttava. Koira ei yleensä toimi ja käyttäydy iloisesti ja innokkaasti pelkkää negatiivista vahvistamista käytettäessä.
Positiivinen rankaisu (P+)	Epämiellyttävä asia lisätään koiran ympäristöön, jotta käytös vähenisi.	Rankaisu lisätään.	Koira haukkuu -> sitruunapanta suihkauttaa kuonolle.	Tunnetasolla koira ahdistuu ja käytös heikentyy, kun koira välttelee käytöstä. Mahdollista käytöksen taustalla olevaa hyvinvointiongelmaa tai muuta ongelmaa menetelmä ei ratkaise ja koiran hyvinvointi voi tällöin heikentyä.

Positiivinen ja negatiivinen liittyvät tässä ryhmittelyssä siis miellyttävän tai epämiellyttävän seuraamuksen lisäämiseen (positiivinen) tai poistamiseen (negatiivinen).  
Yksinkertaistaen: 
- Positiivinen = lisätään jotain, 
- negatiivinen = poistetaan jotain, 
- rankaisu = tavoite vähentää käytöstä, 
- vahviste = tavoite lisätä käytöstä.

Positiivisella vahvistamisella voidaan tehokkaasti vahvistaa toivottua käytöstä, kun vahviste (palkkio) on koiralle merkityksellinen. Lisäksi uutta tehtävää koulutettaessa positiivisen vahvistamisen on havaittu tuottavan parempia suoritustuloksia (Rooney & Cowan, 2011). Tutkimusten valossa positiivinen vahvistaminen on myös turvallisin koulutusmenetelmä omistajan kannalta, koska se aiheuttaa vähiten aggressiivisen käytöksen ilmenemistä koirissa (Blackwell jne. 2008, Herron jne 2009). Sammuttaminen (negatiivinen rankaiseminen) poistamalla palkkion mahdollisuus on toimiva tapa vähentää ei-toivottua käytöstä kuten taulukon esimerkissä koiran edestä suljetaan ovi mikäli se yrittää ryntäämällä ulos ovesta.

Usein koulutuksessa hyödynnetään menetelmien yhdistelmiä, kuten hihnakävelyä opetettaessa voidaan opettaa esimerkiksi kuvassa 1 olevan yksinkertaistetun kaavion mukaisesti. Edellytyksenä ennen kyseistä sekvenssiä on koiran ehdollistaminen kehusanalle.  Eri menetelmillä saavutetaan erilaisia oppimistuloksia erilaisella vauhdilla. Oppimistulosten vahvuus ja pysyvyys voi vaihdella käytetystä menetelmästä, kuten myös käytetystä seurauksesta (esim. palkkio ja sen laatu ja merkittävyys koiralle), riippuen sekä siitä, minkä käytöksen opettamiseen niitä on käytetty. 

Kuva 1. Esimerkki erilaisten vahvisteiden ja rankaisujen yhdistelemisestä hihnassa vetämättä kävelyn opettamisessa.

Lisäksi puhutaan sisäisestä ja ulkoisesta vahvistamisesta tai motivaatiosta. Sisäinen vahvistaminen tai motivaatio liittyy asioihin, jotka ovat itsessään koiralle palkitsevia (esim. takaa-ajo, juokseminen, miellyttävien hajujen haistelu, piehtarointi, kuraojissa ja -lätäköissä makaaminen). Ulkoinen vahvistaminen tai motivaatio taas liittyy asioihin, joissa seuraus (vahviste, palkkio tai rankaisu) tulee ulkopuolelta, kuten makupalat tai leikki yhdessä ohjaajan kanssa. 

Palkitseminen aiheuttaa vähemmän negatiivista stressiä kuin rankaiseminen

Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin kahdessa eri koirakoulussa käytettyä kahta erilaista koulutusmenetelmää (Deldalle & Gaunet, 2014). Toinen koirakouluista käytti koulutuksessa positiivista vahvistamista eli palkitsemista makupalojen avulla (jokaisesta oikeasta suorituksesta palkkio). Toinen koirakouluista käytti puolestaan negatiivista vahvistamista eli epämiellyttävän asian eli rankaisun välttämistä (esim. tempaistaan remmistä, kun koira seuraamisessa on liian kaukana, tavoitteena, että koira seuraa lähempänä pyrkiessään välttämään rangaistuksen). 

Tutkimus toteutettiin havainnoimalla kahta harjoitusta koirakoulun tunneilla – hihnassa kävelyä (ilman käskyä) ja kävelystä istumista (istumiskäsky). Positiivista vahvistamista koulutuksessa käyttävässä koirakoulussa havainnoitiin 24 koirakkoa, ja negatiivista vahvistamista käyttävässä 26 koirakkoa. Koiraroduissa oli mm. erilaisia paimenkoiria, seurakoiria, ja lintukoiria. Koirien iät vaihtelivat 8 kuukaudesta 7 vuoteen ja ne osallistuivat jatkokursseille, jotka pidettiin aidatuilla ulkoalueilla. Koirat olivat melko hyvin koulutettuja ja ne osasivat istu-käskyn. 

Koulutusmenetelmien vaikutusta koirien käyttäytymiseen havainnoitiin kuudella stressiä ilmaisevalla käytöksellä: suupielien nuoleskelu, haukottelu, itsensä rapsuttaminen, maan tai eteenpäin haisteleminen, vapiseminen ja vinkuminen. Lisäksi havainnoitiin koiran ”madaltunutta” ryhtiä (asentoa) verrattuna neutraaliin tilanteeseen hännän asennon, taaksepäin käännettyjen korvien ja taipuneiden jalkojen avulla. Asento kirjattiin madaltuneeksi mikäli koira ilmaisi vähintään kaksi näistä käytöksistä yhtä aikaa. 

Vaikutusta ihmisen ja koiran välisen suhteeseen mitattiin ihmiseen suunnattuja katseita ja väistämiskäytöksiä havainnoimalla. Katseen osalta mitattiin ohjaajaan päin suuntautuvien katseiden lisäksi havainnoimalla ohjaajasta poispäin suuntautuvia katseita, kun ohjaaja teki jotain.  Väistämisessä havainnoitiin joko koiran ruumiin väistöliikettä tai perääntymistä.

Negatiivista vahvistamista käyttävässä ryhmässä havaittiin tilastollisesti merkitsevästi enemmän suupielien nuolemista (38% vs. 8%) ja haukottelua (23% vs. 0%) kuin positiivista vahvistamista käyttävässä ryhmässä. Lisäksi, kun kaikki kuusi stressiä ilmaisevaa käytöstä yhdistettiin, 65% koirista negatiivista vahvistamista käyttävässä ryhmässä ilmaisi vähintään yhtä kuudesta käytöksestä. Positiivista vahvistamista käyttäneessä ryhmässä vain 8% koirista ilmaisi vähintään yhtä kuudesta käytöksestä. Ero ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä.

Ihmisen ja koiran välistä suhdetta havainnoitiin omistajaan suuntautuneen katseen ja madaltuneen asennon avulla. Hihnakävely -harjoitteessa 63% koirista positiivista vahvistamista hyödyntävässä ryhmässä katsoi omistajaan päin, verrattuna  4% negatiivista vahvistamista saaneista koirista. Samoin istu-käskyn osalta positiivista vahvistamista saaneet koirat katsoivat omistajaan päin selvästi useammin kuin negatiivista vahvistamista saaneet (88% vs. 38%). Lisäksi tilastollisesti merkittävä ero löytyi madaltuneen asennon osalta istumisharjoitusta havainnoidessa. Negatiivista vahvistamista käyttäneessä ryhmässä 46% koirista havaittiin madaltunut asento, kun positiivista vahvistamista käyttäneessä ryhmässä vain 8% koirista havaittiin vastaavaa.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella koirilla, joiden koulutuksessa oli käytetty positiivista vahvistamista, havaittiin selvästi vähemmän stressiä osoittavia käytöksiä koulutussession aikana kuin negatiivista vahvistamista saaneilla koirilla. Lisäksi, kun tarkastellaan koiran ja ohjaajan välistä suhdetta koiran ohjaajaan vapaaehtoisesti ja ilman käskyä suuntaamalla katseella hihnakävelyharjoitteessa sekä istumisharjoitteessa, katse suuntautui ohjaajaan merkittävästi useammin positiivisesti vahvistetulla, eli tässä makupaloilla palkitulla, koiralla kuin negatiivisesti vahvistetuilla koirilla. 

Kirjoittajat toteavat, että tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että koulutusmenetelmällä ja niihin liittyvillä palkkioiden ja rankaisujen käytöllä on vaikutusta koiran hyvinvointiin sekä koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen. Kirjoittajat myös ehdottavat useita jatkotutkimusaiheita ja -tarpeita.

Lähteet:

Blackwell, E.J., Twells, C. Seawright, A., Casey, A. 2008. The relationship between training methods and the occurrence of behavior problems, as reported by owners, in a population of domestic dogs. Journal of Veterinary Behavior, 3, 207-217.

Deldalle, S., Gaunet, F. 2014. Effects of 2 training methods on stress-related behaviors of the dog (Canis familiaris) and on the dog-owner relationship. Journal of Veterinary Behavior, 9, 58-65.

Herron, M.E., Shofer, F.S., Reisner, I.R. 2009. Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behaviour Science, 117, 47-54.

Kaimio, T. 2007. Koirien käyttäytyminen. WSOY.

Rooney, N.J., Cowan, S. 2011. Training methods and owner-dog interactions: Links with dog behavior and learning ability. Applied Animal Behaviour Science, 132, 169-177.

Wirén, T., Romppainen, P. 2012. Onnistu koirasi koulutuksessa. WSOY.