Koiran resilienssi – mikä siihen vaikuttaa?

Koiran resilienssiin vaikuttavat tekijät - luentoyhteenveto

Mikä on resilienssi?

”Resilienssi on kyky selviytyä ja toipua ikävistä kokemuksista”, kuvasi Katriina Tiira (FT, dosentti, SmartDog Oy perustaja) Sporttirakilla huhtikuun alussa pitämänsä nettiluennon ”Resilienssi koiralla – suojaavat ja altistavat tekijät” alussa. Resilienssiä ei ole juurikaan koirilla tai muilla eläimillä tutkittu, sitä vastoin ihmisillä enemmän. Tiira kertoi soveltavansa ihmisillä tehdyn tutkimuksen tuloksia koiraan. Hän on myös julkaissut aiheeseen liittyvän artikkelin, johon luento perustui. Nettiluento on katsottavissa Sporttirakissa 10.5.2020 asti, joten kannattaa pitää kiirettä! 

Tiira kuvaa resilienssiä tavallaan sitkeytenä. Se määritellään myös selviytymis- ja sopeutumiskykynä. Ihmistutkimuksissa on selvitetty miksi toiset ihmiset toipuvat rankoistakin kokemuksista, kun toisilla pienempikin trauma riittää siihen, ettei elämänhalu palaa ollenkaan tai samanlaisena. Tutkimus onkin paneutunut siihen, mitkä ovat suojaavia ja altistavia tekijöitä tälle.

Tiira kävi luennolla läpi useita eri tekijöitä ihmisiin ja koiriin liittyvään tutkimukseen pohjautuen, joilla on vaikutusta resilienssiin: ympäristötekijät, liikunta, sosiaaliset suhteet ihmisiin ja muihin koiriin, kasvatus, mikrobiota ja ravinto, persoonallisuus, kognitiivinen bias (optimismi/pessimismi), perimä, koiran rotu, sekä jalostus ja kasvattajan arvostukset ja prioriteetit.

Tiira lyhykäisesti veti yhteen mitkä asiat koirilla tukevat koiran resilienssiä:

• hyvä emän hoiva, positiiviset kokemukset, sekä virikkeet kasvattajan luona ja ensimmäisen vuoden aikana
• liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikkiminen
• rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus
• luonteen ja persoonallisuuden huomioonottava jalostus

Seuraavassa käydään läpi tarkemmin resilienssiin vaikuttavia eri tekijöitä luentoon pohjaten.

Ympäristötekijät

Emänhoiva on aihe, jota on tutkittu mm. rotilla. Hyvin poikasiaan hoitavien rottaemojen jälkeläiset ovat rohkeampia kuin huonosti poikasiaan hoitavien emojen jälkeläiset. Ihmisillä tutkimukset ovat osoittanee, että kaltoinkohtelu lapsena alentaa stressinsietokykyä aikuisena. Myös koirista on samansuuntaisia tutkimustuloksia. Pennuilla, joilla on ollut hyvä emänhoiva, tulee rohkeampia sosiaalisempia ja niillä on vähemmän stressireaktioita uudessa tilanteessa.

Myös kasvuajan virikkeet vaikuttavat resilienssiin. Rotilla virikkeellisessä ympäristössä kasvaminen lisäsi aivojen painoa, neuroplastisuutta jne ja se suojaa stressiä vastaan ja voi vaikuttaa myös eroahdistuksen ilmenemiseen. Tiira painotti tässä kasvattajan vastuuta tarjota virikkeitä jo pentulaatikossa ja viittasi julkaistuun virikkeellistämisohjelmaan (Vaterlaws-Whiteside jne, 2017), jossa syntymästä lähtien luodaan moniasitisesti ärsykkeitä pennuille (kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisen kanssa, vuorovaikutus ympäristön kanssa). Ohjelmasta on ollut tiivistelmä aiemmin myös tässä blogissa (löytyy myös: https://helivaataja.blogspot.com/2018/04/). Tiira mainitsi myös vastasyntyneiden pentujen ensiviikkojen ns. BioSensor ohjelman, jota myös muutamat kultaistennoutajien kasvattajat käyttävät pikkupennuilla. Pieni stressialtistus pikkupentuna lisää aikuisen koiran stressinsietokykyä.

Ympäristötekijöissä vaikuttaa myös koiran tausta. Rescue -koirilla jopa 68% käytösongelmia, yleisemmin pelokkuutta ja aggressiota kuin muilla koirilla. Jos koiran elämässä on paljon traumaattisia tapahtumia, esim. koira ollut karkuteillä pitkään, omistaja on vaihtunut, koira on ollut pitkään kennelissä, koiralla ilmenee enemmän terveysongelmia vanhempana. Psyykkiset traumaattiset tapahtumat voivat Tiiran mukaan siis alentaa fysiologista resilienssiä. Myös pennun luovutusiällä on vaikutusta – 8 viikkoisena luovuteteuilla on vähiten pelokkuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Myös koiran sosiaalistaminen vähentää pelokkuutta ja vaikutukset ovat siis merkittävät.

Liikunta

Ihmisillä tiedetään, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus mielenterveyteen. Rotilla fyysinen aktiivisuus lisäsi tutkimuksessa aivojen neuroplastisuutta ja niillä oli parempi kyky selviytyä stressaavista tilanteista. Suomalaisessa Tiiran jne julkaisemassa tutkimuksessa myös havaittiin, että rohkeat, äänivarmat ja ei-eroahdistuneet koirat saivat enemmän liikuntaa ja samansuuntaisia tuloksia on julkaistu muidenkin tutkimuksista myöhemmin. Labradorinnoutajilla myös havaittiin, että paljon liikkuvat yksilöt ovat rohkeampia, vähemmän aggressivisia ja eroahdistuneita kuin vähän liikkuvat. Edellä mainitut tutkimukset ovat kuitenkin korrelaatiotutkimuksia, joten syy-seuraussuhde ei ole näiden tutkimusten pohjalta selvä. Näyttää kuitenkin siltä, että kunnollinen fyysinen rasitus saattaa lievittää koiran eroahdistusta, kuten ihmisellä on todettu. Pidemmät kävelylenkit on yhdistetty myös koiran rohkeuteen liittyväksi, eli rohkeammilla koirilla lenkit ovat pidempiä. Tiira painotti näiden tulosten pohjalta, että liikunta on hyväksi koiran mielenterveydelle!

Sosiaaliset suhteet

Tiira käsitteli sosiaalisia suhteita koira-ihminen vuorovaikutuksessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä vuorovaikutuksessa muiden koirien kanssa. Tässäkin Tiira aloitti kuvaamalla mitä tiedetään sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta resilienssiin. Tiira kuvasi, miten ihmisellä lapsen ja vanhemman välillä voidaan määritellä erilaisia kiintymyssuhteita. Kiintymyssuhteen laadulla on iso merkitys lapsen resilienssiin. Kun kiintymyssuhde on turvallinen, resilienssi vahvistuu. Myöhemmin perheen tuki ja läheiset sosiaaliset  suhteet ovat suojaavia tekijöitä.

Koirilla ollaan tutkimuksissa havaittu seuraavaa.  Jos kiintymyssuhde ihmiseen on turvaton, on tutkimuksessa havaittu, että koiralla on huonompi kyky selviytyä stressistä. Myös omistajan persoonallisuuden on todettu vaikuttavan. Jos omistaja on neuroottinen, koiralla on huonompi stressistä selviytymiskyky. Myös koirakokemus vaikuttaa – mitä kokeneempi omistaja on, sitä vähemmän koiralla on pelkoja.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsilla fyysinen rankaisu vaikuttaa negatiivisesti (laskee) resilienssiin. Myös koirilla rangaistukseen perustuvan koulutuksen on todettu aiheuttavan koiralle stressiä, pelokkuutta, liiallista aktiivisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä sekä olevan yhteydessä koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen. Koirat, joiden omistajat käyttävät enemmän rankaisua koulutuksessa, oppivat huonommin uusia tehtäviä, kun taas positiivisesti kouluttavien koirat oppivat nopeammin uudet tehtävät. Nämäkin tutkimukset ovat olleet korrelaatiotutkimuksia, eli näissä on kysytty millainen koira on ja mitä koulutuskeinoja käyttää koiran kouluttamisessa. Syy-seuraussuhdetta nämä eivät kuitenkaan osoita. Selitys voisi myös olla, että haastavasti käyttäytyvän koiran kanssa ajaudutaan käyttämään rangaistuksia.

Lapsella etuaivolohkon koossa näkyy eroa normaalilla ja fyysisesti pahoinpidellyllä lapsella. Tällä on todettu olevan vaikutusta koulumenestykseen. On myös havaittu, että lapsen haastava käytös saattaa saada aikaan vanhemmilla kovempien kasvatusmetodien käyttöä. Tiira totesi, että koirilla todennäköisesti molempia syy-seurausyhteyksiä löytyy ja esitti esimerkkinä malinoisin. Malinoiseilla on yksi tietty geenivariantti ja jos koiralla on tietty geenimuoto, joka vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, niillä esiintyy enemmän yliaktiivisuutta ja yhtäkkistä aggressiivisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että niillä koirayksilöillä, joilla oli haastavan koiran genotyyppi, ohjaajat käyttivät enemmän pakkokeinoja kuin niillä, joilla ei ollut tätä genotyyppiä. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa on myös raportoitu, että omistajan ja koiran stressitaso korreloi pitkällä aikavälillä, ts. koiran hormonitaso seuraa omistajan hormonitasoa. On myös havaittu, että leikki koiran kanssa alentaa molempien – sekä ihmisen, että koiran - stressitasoja.

Koira on lauamaeläin ja kaipaa myös sosiaalisia suhteita oman lajinsa kanssa. Koirien välisistä suhteista on myös tutkimusta. Mm. tutkimuksessa, jossa Tiira on ollut mukana, on havaittu, että koirilla, joilla on kotona koirakavereita on vähemmän pelokkuuksia. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että pelkäävät koirat toipuivat nopeammin pelottavasta kokemuksesta, jos saivat toipua tuttujen koirakaverien kanssa. Muut koirat siis voivat toimia resilienssiä tukevana tekijänä, mikäli laumadynamiikka on kunnossa. Hiirillä tehdyssä social stress -kokeessa samaan häkkiin asetettiin toinen hiiri, jota toinen pelkäsi. Tämän jälkeen hiiri, jota pelättiin, asetettiin niin, että se näkyi häkistä. Tällä havaittiin pelkäävällä hiirellä laajoja vaikutuksia, mm. lisäten pelokkuutta ja aiheutti solutumuutoksia pelkäävässä hiiressä. Jatkuva kiusatuksi tuleminen siis näyttää huonontavan resilienssiä ja laumadynamiikan merkitys on tämän vuoksi erittäin tärkeä myös yleisesti hyvinvoinnin kannalta.

Mikrobiota ja ravinto

Tiira nosti esiin myös suoliston mikrobiotan. Suolistolla ja sen bakteeristolla on löydetty merkittävä vaikutus mielenterveyteen ihmisillä. Ihmisillä ja hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että mikrobiota vaikuttaa mm. sosiaalisuuteen ja pelokkuuteen. Ihmislapset altistuvat äidin bakteeristolle heti synnytyksessä ja bakteeristoon vaikuttaa synnytystapa (alatiesynnytys/sektio) sekä ruokinta. Koirilla on myös sektioita, mutta niiden vaikutus suolen mikrobistoon ja persoonallisuuteen ei ole koirilla tutkittu. Mikrobiotaan kohdistuvat häiriöt varhaisena kautena (esim stressi tai antibiootit) lisää tutkimusten mukaan riskiä neurologisiin kehityshäiriöihin. Koirilla ei ole vielä tehty tutkimuksia, joissa käytöshäiriöitä ja mikrobiotan yhteyttä olisi tutkittu. Kuitenkin saksanpaimenkoirilla tehdyssä metabolomiikkatutkimuksessa, jossa tutkittiin tuotetta, jota tuotetaan suoliston mikrobiston toimesta, mikrobiota erosi rauhallisilla ja yliaktiivisilla koirilla eli tällä voi olla tekemistä persoonallisuuden kanssa. 

Tiira mainitsi, että jyrsijöillä ja ihmisillä tehdyissä tutkimukset antavat viitteitä siitä, että prebiootit ja probiootit saattavat alentaa stressiä, mutta vahva näyttö puuttuu vielä. Vähäkalorinen ruokavalio on yhdistetty vähentyneeseen stressiin rotilla. Sioilla tryptofaanin on havaittu auttavan toipumaan stressistä. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan.

Persoonallisuus ja tunnetila

”Miksi jotkut siis selviävät, toipuvat ja ponnahtavat kahta vahvempana vaikeuksista?”, kysyi Tiira luennossaan. Onko toisten persoonallisuus vahvempi, ovatko he sinnikkäämpiä?

Ihmisillä on havaittu, että tietyt persoonallisuuspiirteet ovat resilienssiä ennustava tekijä. Persoonallisuuden on ehdotettu olevan jopa tärkeämpi tekijä kuin esim. kaltoikohtelu tai ympäristötekijät. Jos ihmisellä on paljon neuroottisuutta eli tunne-elämän epätasainoisuutta ja taipumusta kokea kielteisiä tunteita, hänellä on huono resilienssi. Positiivisten tunteidein, emotionaalisuuden sekä hyvän itsehillinnän on havaittu vahvistavan resilienssiä ihmisellä.

Pelokkuus-rohkeus persoonallisuuskategoria on löydetty kaikilla eläinlajeilla ja ihmisillä neuroottisuus vastaa tätä ominaisuutta. Koirilla tehdyissä tutkimuksissa pelokkuus-rohkeus ulottuvuuteen liittyy sosiaalisuus (ihmisiä kohtaan), yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus, fyysinen aktiivisuus, impulsiivisuus eli taipumus reagoida ja toimia miettimättä, leikkisyys, kiinnostus riistaan, dominanssi. Tiira pohti onko koirilla jotka rohkeita, parempi resilienssi ja mitä asiasta tiedetään. Tiira pohti mm. altistaako pelokkuus muille käytösongelmille, sillä samat geenialueet määrittää ääniarkuutta ja pelokkuutta. Puuttuuko pelokkailta koirilta kyky selviytyä huonoista kokemuksista?

Koirien persoonallisuustutkimuksissa on havaittu, että kennelissä asuvilla rohkeilla koirilla (kennel on stressaava ja tautirunsas paikka) on vähemmän sairauksia. Voisiko rohkeus olla siis suojaava tekijä ja ollisiko sillä yhteys vastustuskykyyn. Näyttää siltä, että koirilla todennäköisesti rohkeus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia resilienssin kannalta. Tutkimuksissa ihmisillä, joilla on enemmän positiivisia tunteita, on parempi resilienssi. Koiratkin voivat tuntea erilaisia tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia.

Miksi eläin sitten käyttäytyy kuten käyttäytyy –  siihen vaikuttavat mm. tilanne, aiemmat kokemukset, tunnetila, ja persoonallisuus. Tunnetila vaikuttaa kaikkiin kognitiivisiin prosesseihin ja päätöksentekoon. Ihmisillä tästä on hyvä konkreettinen esimerkki, miten meidän tunnetilaan pyritään vaikuttamaan mainoksilla, musiikilla, tuoksuilla jne.

Kognitiivinen bias (vinouma) tarkoittaa taipumusta hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota tietyllä tavalla.  Sekä ihmisten että eläinten kognitiivisiin prosesseihin, kuten keskittymiseen, päätöksentekoon ja muistiin vaikuttaa aina tunnetila. Voisiko koira olla pessimisti, pohti Tiira luennollaan ja kertoi, että tunnetilaa voidaan mitata myös eläimillä. Jos tunnetila on testihetkellä negatiivinen, eläin kiinnittää enemmän huomiota pelottaviin ja negatiivisiin ärsykkeisiin, muistaa paremmin negatiivisia muistoja sekä arvioi neutraalin tai epäselvän ärsykkeen helpommin negatiiviseksi.

Eroahdistuneet ja arat ovat olleet tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä eli niillä on negatiivisempi maailmankuva. Kun tutkimuksessa eroahdistuneille koirille annettiin mielialalääkistystä, muuttui koirien tunnetila testissä optmistisempaan suuntaan. Cavaliereit, joilla on syringomyelia ovat tunnetilaa mittaavassa testissä pessimistisempiä ja Tiira esitti kysymyksen, voisiko syynä olla kipu. SmartDOG testissä, jossa mitataan myös tunnetilaa, yksittäisellä koiralla ollaan uusintatestissä havaittu ero testitulosten välillä liittyen korvakipuun. Tutkimusten mukaan siis paitsi ihmisillä, myös koirilla on eroja optimistisyydessä ja pessimistisyydessä. Näyttää myös siltä, että optimiset koirat ovat resilientimpiä – uuden tutkimuksen mukaan sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet koirat näyttävät olevan optimistisempia.

Perimän vaikutus

Seuraavaksi Tiira nosti perimän vaikutuksen ja vaikuttaako pelokkuuteen koiran perimä.  Myös uusimpien geenitutkimustulosten mukaan löytyy perinnöllinen alttius ääniarkuuteen ja siihen vaikuttavan geenialueen suhteen on eroa pelokkailla ja ei-pelokkailla koirilla. Pelokuuus heikentää yksilön resilienssiä ja koska pelokkuus on perinnöllistä, voidaan jalostaa resilientimpiä tai vähemmän resilienttejä ykilöitä.  Ihmisillä persoonallisuus vaikuttaa siihen miten toipuu stressistä, ja jos tämä myös koirilla pitää paikkansa, tekemämme jalostuspäätökset vaikuttavat siihen, kuinka resilienttejä koiria syntyy.

Ihmisillä resilienssin perinnöllisyysaste h² on 0.3. Ihmisten persoonallisuuspiirteiden periytyvyys vaihtelee 0.17-0.65 välillä. Perimä vaikuttaa myös koiran persoonallisuuteen. Koirilla noin 20-50% rodun sisällä olevasta persoonallisuuden vaihtelusta johtuu geeneistä. Rodun sisällä vaihtelu on pienempää, mutta se ei tarkoita, etteivätkö piirteet olisi vahvastikin perinnöllisiä – rodun sisällähän vaihtelua on pyritty jalostamaan pienemmäksi. Jos koiraa tarkastellaan lajina (rotujen yli), persoonallisuuden vaihtelua selittää paljon isompi osuus perimästä ja rotujen välillä suurempi osuus persoonallisuudesta selittyy geeneillä. Verrattaessa labradorinnoutajan ja collien taipumusta tuntea pelkoa, havaittiin tutkimuksessa, että labradorinnoutaja taipumus tuntea pelkoa on alhainen, kun sitä vastoin colliella kynnys tuntea pelkoa on alhaisempi.

Voiko roduilla olla siis erilainen resilienssi? Useissa tutkimuksissa pienet koirat on aggressiivisempia kuin suuret ja niillä esiintyy enemmän kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä (mm. omistajaa kohtaa aggressiivisuutta, eroahdistusta). Osalla pienistä koirista myös löytyy aggressiolle ja pelolle altistava geenimuoto. Onko isokokoisemmilla roduilla kenties parempi resilienssi?

Jalostuvalinnat

Tiira esittikin kysymyksen, suosimmeko resilienssiä koiran jalostuksessa. Verrattaessa australian working kelpieiden ja australian kelpieiden (lemmikkipopulaatio) ns. selective sweep analyysissä löydettiin työkoirapopulaatiossa alueella geenejä, jotka liittyvät mm. pelkomuistiin ja kivun sietoon ja näyttää, että tätä geenialuetta suoritaan jalostusvalinnoissa. Aktiivinen työkoirapopulaatio näyttäisi siis olevan jalostettu pyrkien lisäämään koirien resilienssiä, sillä niiden täytyy suoriutua rankasta työstä. Samaa löydöstä ei tehty lemmikkipopulaatiossa, jossa merkittävämpänä jalostuskriteerinä käytetään ulkonäkö.

Ruotsissa tehdyssä isossa yli 13000 koiran MH-luonnekuvauksen tuloksiin pohjautuvassa aineistossa selvitettin vaikuttaako aikaisempi käyttötarkoitus vai nykyisen jalostuskriteerit koiran luonteeseen ja kumpi on merkittävämpi.  Tutkimus paljasti, että nykyiset jalostuskriteerit määräävät pääsääntöisesti tavallisessa koirapopulaatiossa koiran luonteen sekä miten hyvin koira menestyy koiranäyttelyssä. Näyttelymenestyksen perusteella jalostaminen lisää pelokkuutta, ja vähentää sosiaalisuutta, leikkihalukkuutta, aggressiivisuutta, ja uteliaisuutta. Käyttötulosten perusteella jalostaminen lisää puolestaan leikkisyyttä ja aggressiivisuutta. Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa MH-luonnekuvaustuloksia (N=4900 koiraa) vertailtiin eri kasvattajien (N=203 kasvattajaa) kesken. Kasvattajilta kysyttiin myös miten tärkeää on kasvattajalle, että koira menestyy käyttökoirakokeissa ja koiranäyttelyissä. Jos koiran käyttötulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, näiden kasvattajien koirat olivat rohkeampia, sosiaalisempia ja leikkisämpiä kuin niiden kasvattajien koira, joille käyttötuloksilla ei ollut merkitystä. Vastaavasti, jos näyttelytulokset olivat kasvattajalle tärkeitä, kasvatit olivat pelokkaampia, ja ne olivat vähemmän sosiaalisia ja leikkisiä. Tiira totesikin jälleen, että kasvattajan prioriteetit ja arvostukset vaikuttavat pentujen luonteeseen.

Mikä tukee koiran resilienssiä?

Koiran resilienssiä tukevia asioita ovat siis jo alussa todetut:

o   hyvä emon hoito, positiiviset kokemukset, virikkeet

o   liikunta, turvallinen omistaja-koirasuhde, leikki

o   rohkea ja sosiaalinen persoonallisuus

o   luonteen ja persoonallisuuden huomioon ottava jalostus

Yhteenvetona voi todeta, että jalostusvalinnat ovat kokonaisuudessaan merkittävässä roolissa koiran resilienssin kannalta, mutta myös koulutuksella, kasvatuksella, virikkeistämisellä, ravinnolla, liikunnalla, positiivisilla kokemuksilla, optimismistisella asenteella ja koiran sosiaalisilla suhteilla ja niiden laadulla on vaikutusta koiran resilienssiin.

Lähteet:

Tiira, K. (2019). Resilience In Dogs? Lessons From Other Species. Veterinary Medicine: Research and Reports, 10, 159. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6863117/

10 vinkkiä miten helpottaa koiran ilotulitepelkoa

Painepaita voi helpottaa koiran ilotulitepelkoa.
Kuvassa suomalaisen Lymedin mittatilauksena valmistama painepaita.

Monet koirat pelkäävät ilotulitteita ja vuodenvaihde on niille sen vuoksi erittäin stressaavaa aikaa. Myös muut lemmikit pelkäävät ääniä, tärinää ja välkettä, sekä hajua, joka raketeista ja räjähteistä lähtee.

On monia asioita, joita voit tehdä helpottaaksesi koirasi oloa nyt pahimman räiskeen lähestyessä ja sen aikana uudenvuodenaattona. Ilotulitteiden käyttö on sallittua aattona klo 18-02, mutta usein räiskäyttely alkaa jo vähintään papattien tai vastaavien räjäyttelyllä ilotulitteiden myynnin alettua.

Vuosittain uutena vuotena katoaa lukuisia koiria, ja erityisen ikävää on lukea pikkupentujen kadonneen niiden pelästyttyä raketteja. Toimi vastuullisesti ja älä vie pentua ja aikuistakaan koiraa ulos ilotulitusten aikana.

Muistathan myös, että ilotulitteista vakavasti ahdistunut ja niitä pelkäävä koira tarvitsee lääkityksen pelon helpottamiseen. 

10 vinkkiä koiran ilotulituspelon lievittämiseen

1. Järjestä koiralle jo nyt rauhallinen ja mukava paikka, johon se voi halutessaan mennä. 

Voit jo nyt tarjota koiralle rakennettuun paikkaan täytetyn Kongin, luita tmv. syötäväksi. Ideana on muodostaa paikasta positiivinen ja turvallinen.

Usein sauna, vaatehuone, kellari tmv paikka on rauhallisin. Sulje tuuletusluukku, jos mahdollista. Säädä valaistus sopivaksi. Jos välähdykset näkyvät tilaan, pidä valot päällä, jotta välähdykset eivät erotu ja sulje ikkunaverhot.

Voit tehdä lisävaimennusta esim. vuoraamalla häkin tai kumoon kaadetun pahvilaatikon koiran omilla alustoilla tai vilteillä ja esim. lisätäkein. Myös oman ihmisen hajuinen vaate voi helpottaa koiran oloa. Samoin häkin päälle laitettavalla paksulla viltillä tai täkillä voi vaimentaa ääniä. Myös esim. pöydän alustaa ja tilan lisävaimennusta peittein voi käyttää apuna. Kotikonstein vaimennus ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mahdollista täydellisesti, mutta toki turvapesä itsessäänkin voi helpottaa oloa.

Jos sinulla on koirasi kanssa mahdollisuus mennä viettämään uutta vuotta rauhalliseen paikkaan ilotulitteiden ulottumattomiin, koirasi kannalta se lienee parasta mitä sille voit tarjota.

Ford on kehitellyt koirille koirankoppia avuksi, mutta markkinoilla tuote ei ole ainakaan vielä ja sisätiloissa sen koko voisi  olla haaste:
Fordin kehittämä koirankoppi

2. Soita musiikkia tai pidä televisio tai kodinkoneet päällä.

Voit peittää sisään tulevaa ääntä television tai radion äänellä, soittamalla musiikkia tai käyttämällä kodinkoneita, kuten astianpesukonetta, pesukonetta tai kuivuria.  Kokeile koirasi reaktiota valitsemaasi musiikkiin jo etukäteen.

Youtubesta löytyy koirille suunnattua musiikkia etsimällä esim. ”relaxing music for dogs” tai ”relaxing music for dogs fireworks”. Osassa näistä on ilotulitusääntä mukana vasta-ehdollistamista varten, jota voit tehdä pitkäjänteisesti harjoiteltuna etukäteen. Valitse tilanteeseen sopiva musiikki. 

Myös matalampitaajuinen bassopainotteinen musiikki ja esim. matalat rummut voivat toimia. Myös esim. Bachin Jouluoratoriossa on hyviä pätkiä, klassisen musiikin ystäviä ajatellen. Aloita kuuntelu jo etukäteen ja tarjoa koiralle miellyttäviä kokemuksia kuuntelun aikana jo nyt, kuten älypelien ratkontaa, nuuskumatolta syöntiä, puruluita, koiran silittämistä tai hierontaa musiikkia kuunnellen, täytetyn Kongin syömistä tmv.  Tarkkaile koirasi reaktiota ja käyttäytymistä musiikkiin jo kokeiluvaiheessa, ettet pelästytä koiraa musiikilla lisää. 

3. Ulkoiluta koira hyvissä ajoin ennen klo 18 uudenvuodenaattona ja käytä uudestaan ulkona vasta klo 2 jälkeen yöllä.

Itse olen pitänyt klo 17 takarajana ulkoilutukselle. Seuraavan kerran omat koirat käyvät ulkona vasta aamuyöllä klo 2 jälkeen, mahdollisimman pitkän ajan jälkeen. Suurin riski paukkumiseen on klo 18-02 aattoiltana ja yönä. Älä altista koiraa turhaan ilotulitteille.

Ulkoiluun löydät lisäohjeita toisesta postauksesta:
7 käytännön ohjetta ulkoiluun pennun ja aikuisen koiran kanssa uudenvuodenaattona

4. Hanki koirallesi lääkitys ilotulituspelon vähentämiseksi. 

Vielä ehdit hakea eläinlääkäriltä koirallesi reseptin ja saada lääkkeen.

Omista koiristani ainoastaan yksi on pelännyt vuosien varrella ilotulituksia, vaikka muut äänet eivät sitä häirinneetkään. Suomalainen Sileo toimi koirallani ilotulitusten aikana ja moni muukin on saanut lääkkeestä apua. Kuitenkaan esim. sydänsairaalle koiralle kyseinen lääke ei sovellu.

5. Kokeile lisäravinteita ilotulituspelkoiselle koirallesi. 

Lisäravinteiden antamisesta voi olla apua, .

Omalla ilotulitteita pelkäävällä koirallani käytin sen viimeisenä uutena vuotena Zylkeneä yhdistettynä Lymedin painepaitaan, kun Sileota ei voinut sydänlääkityksen takia enää antaa. Muitakin vastaavia tuotteita on markkinoilla, näitä löytyy apteekeista ja eläintarvikeliikkeistä. Vaikutuksista on muutamia tutkimuksia, ja monella koiralla näillä voi olla positiivista vaikutusta. Käyttö pitäisi kuitenkin aloittaa vähintään muutamaa päivää aiemmin. Voimakkaaseen ahdistukseen ja pelkoon tuotteet eivät todennäköisesti auta, eli lääkitystä niillä ei voi erittäin  pelokkailla koirilla korvata.

6. Feromoni- ja yrttipohjaiset haihduttimet ja suihkeet ilotulitteita pelkäävän koiran rauhoittamiseksi voivat auttaa.

Haihduttimien käyttö on aloitettava ajoissa, mieluiten muutama viikko aiemmin, jotta sitä on ilmassa riittävästi. Haihdutin tulee sijoittaa tilaan, jossa koira oleilee ilotulituksen ajan. Suihketta voi suihkauttaa ilmaan, häkkiin, ja myös koiran petivaatteisiin, tai vaikka huiviin, jonka sitten kietaisee koiran kaulaan. Jos tuotteessa on alkoholia, anna sen haihtua noin 15 minuuttia.  Tuotenimiä ovat esim. Adaptil ja PetRemedy. Huomioi, että jos koirasi on erittäin ahdistunut ja pelokas, näillä tuotteilla voi korkeintaan helpottaa oloa, mutta lääkitystä ne eivät korvaa.

7. Painepaita tai sidos voi helpottaa ilotulitteita pelkäävän koirasi oloa.

Painepaidasta on tehty muutamia luotettavia tieteellisiä tutkimuksia koirilla ja jopa kameleilla on tutkittu painepuvun vaikutusta. Painepaita, kuten myös koiran silitys, alentaa sykettä. Vaikutukset voivat olla yksilöllisiä, ja kokeilemalla näkee miten nämä omalla koiralla toimivat. Kokeilin itse ensin yhtenä vuonna Tellington T-Touch body wrappiä, ja se jossain määrin vähensi koiran levottomuutta, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Alla olevassa linkissä on ohjeet totuttamiseen ja sidoksen tekemiseen. Itse käytin hevosen joustavaa villapinteliä sidokseen.

https://www.xtra.dog/body-wraps

Huomattavasti tehokkaampi ja liki kokonaan levottomuuden poistanut oli omalla koirallamme Lymedin mittatilauksena teetetty painepaita (kuva), yhdistettynä Zylkeneen. Tampereella toimivan Lymedin painepaitoja saa mittatilauksena, jolloin paine on koiralle sopiva. Muita tuotteita markkinoilla on esimerkiksi Thundershirt. Hyvin voi kokeilla muunkin tiiviin ja riittävän paineen tunteen iholla tuottavan asusteen vaikutusta koiraan, kunhan se on turvallinen ja koiraa ei jätetä yksin (esim. kuristumis- tai kiinnijäämisvaara).

Muista opettaa koiralle painepaidan tai body-wrapin pukeminen ja siinä  oleilu positiivisesti.

Tietoa Lymedin painevaatteista eläimille löydät täältä: http://lymedanimal.fi/

8. Tarjoa koirallesi ratkaistavaksi ongelmia ja/tai heitä koiralle nami jokaisesta ilotulitteen pamahduksesta ensimmäisestä lähtien.

Ongelmien ratkaisu vähentää stressiä. Jos koirasi pelko ei ole lamaannuttava tai liian suuri muutoin, tarjoa esim. älypelejä, ruokaa etsittäväksi, pureskeltavaa, nuoleskeltavaa (kuten täytetty Kong). Koirasi kyky toimia ja syödä kertoo koiran stressitasosta. Herkullisen namin heittäminen / antaminen koiralle välittömästi (merkkaa esim. sanalla ”hyvä” ja nopeasti nami) jokaisen pamahduksen jälkeen, kehittää positiivista assosiaatiota äänen (tai muut vaikutteet) ja namivahvisteen välillä. Herkullisia nameja ovat tyypillisesti aito paistettu liha, esim. kalkkuna tai possu, keitetty kieli tai sydän jne. Eli pehmeät, tuoksuvat, ja helposti nieltävät makupalat ovat tyypillisesti parhaita nameja, mutta mikä on herkkua, on yksilökohtaista. 

9. Älä jätä ilotulitteita pelkäävää koiraasi yksin.

Koirasi on hädissään ja jos jätät sen yksin, sillä ei ole tukea ja turvaa sitä pelottavassa tilanteessa. Pysy siis koirasi kanssa kotona. 

10. Ole koirallesi läsnä ja pysy itse rauhallisena.

Havainnoi koirasi käyttäytymistä ja ole sille läsnä ja saatavilla, jos se kaipaa tukeasi. Oma käyttäytymisesi vaikuttaa koiraan. Hösääminen ja voivottelu eivät ole tässä kohden oikeassa paikassa. Pysy rauhallisena ja tyynenä, niin koirasikin on rauhallisempi – sinä toimit mallina koiralle. Puhu koiralle rauhoittavalla, matalalla äänellä tai iloisen kannustavasti, silitä koiraa pitkin rauhallisin ja painavin vedoin tai hiero sen korvien juurta ja korvalehtiä ja koko koiraa, jos koira siitä pitää tässä tilanteessa. Koiraa ei tarvitse jättää huomiotta, huomio ei yleensä vahvista pelkoa, vaan rauhoittaa. Seuraa kuitenkin koirasi käyttäytymistä, miten esim. silittäminen vaikuttaa siihen – lisääntyykö pelko vai rauhoittuuko koira. Jos pelko lisääntyy, silittäminen voi toimia vahvisteena pelolle.

Lisävinkki 11: Koirille on olemassa kuulosuojaimia!

Tässä löydät hiukan vanhentuneen blogipostauksen englanniksi:
https://www.soundandvision.com/content/dog-headphones-reviewed

Tällä hetkellä esim. MuttMuffs merkkisiä kuulosuojaimia myydään 79 dollarilla.

Koiratuttuni käytti koirallaan kuulosuojaimia ukkospelkoon liittyen ja sai hyviä tuloksia. Ensin kuulosuojaimien laittamisesta ja pitämisestä treenaamisella tehtiin erittäin positiivista ja koira itse pujotti ne päähänsä. Koiralla oli lisäksi myös lääkitys tukena. Tässä kuva koirasta kuulosuojaimet päässä.

Kuulosuojaimiakin voi kokeilla apuna.
Totuttelu ja käyttö opetetaan positiivisesti vahvistamalla.

Lisävinkki 12: Aloita kouluttaminen ja totuttaminen ensi vuoden ukkosia ja ilotulituksia varten ajoissa! 

Äänipelkojen lieventäminen kouluttamisen keinoin on pitkäjänteistä kouluttamista vaativaa, ja usein ammattiapu on tarpeen. Kouluttaminen tulee myös aloittaa mieluusti useita kuukausia ennen vuodenvaihdetta tai kesän ukkosia. Auta koiraasi myös kouluttamalla ja totuttamalla sitä ääniin koiran tahtiin.

7 käytännön ohjetta ulkoiluun pennun ja aikuisen koiran kanssa uudenvuodenaattona

Olen koonnut tähän lyhyet käytännön ohjeet pennun ja aikuisen koiran ulkoiluun liittyen paukutteluun varautumiseen ja katoamisen varalle jo aaton aluspäivinä.

Vuosittain uudenvuoden vaihtuessa pentuja ja aikuisia koiria katoaa kymmenittäin Suomessa niiden pelästyessä ilotulitusta. 

Ilotulitteiden käyttö on sallittua uudenvuodenvaihtuessa 31.12 klo 18 - 1.1 klo 02 välisenä aikana. Tämä ei kuitenkaan ole tae siitä, että ampuminen ajoittuisi vain tälle ajankohdalle. Sen vuoksi koko vuoden vaihe, alkaen jo muutamaa päivää aiemmin, heti kun ilotulitteiden myynti alkaa, on aikaa, jolloin on riski ilotulitteiden räjäyttelylle. 

Pentujen ja koirien omistajana on syytä olla tarkkana siitä, että välttää pennun ja aikuisen koiran altistamista ilotulitteille. Kertapelästys voi aiheuttaa pysyvän pelon ja osa koirista on lähtökohtaisestikin pelokkaita ja ahdistuvat ilotulitteiden äänistä.

7 käytännön ohjetta pennun ja aikuisen koiran ulkoiluun vuoden vaihteessa:

1. Ulkoiluta koiraasi mahdollisimman turvallisilla ja rauhallisilla alueilla. 

Jos mahdollista, ulkoiluta koirasi uudenvuoden vaihteessa rauhallisella, metsäisellä alueella.

2. Älä vie koiraasi paukkeeseen tai sen lähelle. 

Vältä alueita, joissa räjäytellään.

3.  Pidä koirasi kytkettynä.

Pidä koira kytkettynä jo muutama päivä ennen uutta vuotta, sekä vielä uuden vuoden päivänäkin. Ilotulitteita pamautellaan muunakin kuin sallittuna aikana klo 18-02 uuden vuoden aattona ja yönä.

4. Varmista koiran talutusvälineiden turvallisuus ja kestävyys.

Varmista kaulapannan, valjaiden ja remmin lukon kestävyys ja istuvuus. Koirat tempaisevat itsensä kireästäkin pannasta tai istuvista valjaista ketterästi läpi, kun pelästys on iso. 

Varmista koirasi turvallisuus käyttämällä kahta talutinta tai talutinta, jossa on kaksi lukkoa ja jotka on kiinnitetty kahteen eri  pantaan tai valjaaseen ja pantaan. Pannoissa turvallisin on metallisella solkilukolla varustettu kestävämateriaalinen panta, esim. tukeva nahkapanta. Muovilukot eivät kestä välttämättä koiran tempaistessa kovaa.

5. Älä vie koiraa ulos ilotulisten aikana aattona klo 18-02.

Suurin osa koirista ei nauti ilotulitteista vaikka välinpitämättömiä olisivatkin ja osa pelkää niitä erittäin voimakkaasti. Vaikka koirasi muutoin kestäisikin ilotulitusten ääntä eikä reagoisi niihin, aina voi sattua vahinkoja. Se yksi väärään aikaan ja väärään suuntaan lähtenyt raketti, paukkuva pata tai papattipaukutus voi osua juuri kohdallenne ja pelästyttää koiran kuin koiran. Kertapelästys voi johtaa pysyvään pelkoon. 

6. Ota koirastasi etukäteen karvanäytteet talteen puhtaaseen minigrip pussiin tai lasipurkkiin. 

Koiran ominaishajua voidaan käyttää lähtöhajuna etsijäkoiralle, jos koirasi katoaa.

7. Jos lemmikkisi katoaa, toimi Etsijäkoirien toimintaohjeiden mukaisesti. 

Laita jo nyt puhelimeesi löytöeläinhoitolan numero sekä etsijäkoirien numero. 

Ohjeet löydät osoitteesta:

https://suomenetsijakoirat.fi/toimintaohjeet/

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta! Pidetään huolta lemmikkiemme turvallisuudesta ja hyvinvoinnista myös uudenvuodenaattona!

Ilotulitepelon helpottamiseen löydät ohjeita seuraavasta postauksesta:
10 vinkkiä koiran ilotulitepelon lievittämiseen

Miten hyödyntää koirien persoonallisuustestituloksia jalostuksessa?

Koirien persoonallisuus- tai luonnetestituloksien hyödyntäminen jalostuksessa on kiinnostava haaste. Työ- ja virkakoirapuolella ja mm. opas- ja avustajakoirajalostuksessa tuloksia hyödynnetään, mutta muutoin kasvattajien oma aktiivisuus ja kiinnostus vaikuttaa tulosten hyödyntämiseen. Etua hyödyntämisestä saadaan ja tuloksia kannattaa hyödyntää jalostuksessa - muun koirien käyttäytymisestä saatavan tiedon ohella.


Jalostusneuvojien peruskurssilla Tuusulassa 3.11.2018 kävin läpi ensimmäisenä koiran hyvinvoinnin ja persoonallisuuden yhteyttä motivoimaan jalostusaihetta, hieman perinnöllisyyteen  liittyviä taustoja persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen liittyen sekä konkreettisin esimerkein muutamia persoonallisuustestituloksia MH-luonnekuvauksesta. Pohdimme millaista paria tietynlaisen profiilin omaavalle muutamalle esimerkkikoiralle etsittäisiin ja valittaisiin.


Tuusulasta matka jatkui luennon jälkeen smartDOG testaamaan Kuopioon  ja luennoimaan toisesta kiinnostavasta aiheesta - koiran tunteista koulutuksessa. Osku-kultsu osui 150:ksi testaamakseni koiraksi! Mukana olivat myös ihanat Cera sheltti, Onni kultsu, Bertta corgi, sekä Jannu bc.


Kalvot ovat tässä linkitettynä, kirjoitan muutaman erillisen postauksen jalostusluennosta myöhemmin.

Mitä on klassinen ehdollistuminen?

Taustaa

Klassinen ehdollistuminen (classical conditioning) eli respondentti ehdollistuminen (respondent conditioning) tarkoittaa ehdollistumista, jossa neutraali vaikute alkaa laukaista ehdollistuneen vasteen (CR), kun alun perin neutraali (ehdollistumaton) vaikute edeltää sitä toistuvasti. Neutraali vaikute edeltää klassisessa ehdollistumisessa toistuvasti ehdollista vaikutetta (CS, esim. ruoka) ja nämä kaksi yhdistetään toistuvasti toisiinsa ehdollistumisen aikaansaamiseksi, jolloin refleksi (alun perin UR) muuttuu ehdolliseksi vasteeksi (CR).


Löydöksen teki Ivan Pavlov.  Pavlov oli venäläinen fysiologi, joka tutki ruoansulatusta. Tunnetuimmat Pavlovin tutkimuksista liittyvät koiran syljenerityksen tutkimukseen. Pavlov havaitsi, että jo koirien tuominen uudestaan tutkimuslaboratorioon käynnisti syljenerityksen, ilman mitään muuta ulkoista vaikutetta (ärsyke). Ensimmäisellä laboratorioon tulokerralla näin ei käynyt.


Pavlov tutki mm. koostumukseltaan erilaisten suuhun laitettavien ruokien sekä muiden aineiden, esim. marmorikuula tai hiekanmurunen vaikutusta syljen määrään. Pavlov havaitsi, että kova ruoka lisäsi syljeneritystä, kun nestettä paljon sisältä ruoka sai aikaan vähän syljeneritystä. Jos suuhun laittoi taasen jotain mikä ei ollut syötävää, syljen määrä riippui miten paljon sylkeä tarvittiin sen saamiseksi ulos suusta.

Kuva 1. Pavlovin tutkimuslaitteisto

Ehdollistumattomat ja ehdollistuneet refleksit

Pavlov havaitsi kokeita tehdessään, että koirat alkoivat kokeiden edetessä erittää sylkeä jo ennen kuin ne saivat ruoan suuhun, jo pelkkä haju tai ruoan näkeminen sai syljenerityksen alkamaan. Pavlov havaitsi, että on olemassa kahdenlaisia refleksejä - ehdollistumattomia ja ehdollisia (ehdollistuneita) tuneita.


Ehdollistumattomat refleksit (unconditional/unconditioned reflex) ovat pitkälti synnynnäisiä ja yleensä pysyviä, ja niitä esiintyy kaikilla lajin jäsenillä esiintymisen vaihdellessa hyvin vähän eläimestä toiseen. Koirilla esimerkiki ruoka aiheuttaa kuolaamisen.


 US----------------------> UR
ehdollistumaton           ehdollistumaton
vaikute                         vaste
= ruoka                         = syljeneritys


Ehdolliset t. ehdollistuneet refleksit (conditional/conditioned reflex) ovat kokemukseen perustuvia ja opittuja. Koira esimerkiksi oppii, että ruokakuppi tarkoittaa ruokaa, mikä aiheuttaa syljenerityksen lisääntymisen (kuolaamisen).


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= ruokakuppi                                    = syljeneritys




Pavlov havaitsi kokeissaan, että mistä tahansa ruokaan liittyvästä vaikutteesta - ruokakuppi, koiranohjaaja, metronomin tikitys, tai lähes mikä tahansa muu vaikute - tuli ehdollinen vaikute, jos se säännöllisesti edelsi ehdollistumatonta vaikutetta.


Esimerkkinä voisi olla pillin äänen opettaminen pennulle esim. luoksetuloa varten, jolla ei ole mitään historiaa aiemmin äänestä. Pillitys on siis neutraali vaikute tässä tapauksessa. Ensin puhalletaan halutulla tavalla pilliin ja välittömästi annetaan ruoka tai makupala (toistetaan):


CS -----------------> US----------------------> UR
ehdollinen            ehdollistumaton           ehdollistumaton
vaikute                 vaikute                         vaste
= pillin ääni         = ruoka                         = syljeneritys


Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira voi alkaa kuolata kuullessaan pillityksen.


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= pillin ääni                                      = syljeneritys


Proseduuria, jossa ehdollinen vaste syntyy ehdollisen vaikutteen aiheuttamana, kutsutaan klassiseksi, pavlovilaiseksi tai respondentiksi ehdollistamiseksi (ehdollistumiseksi). Klassisen ehdollistumisen kriteereitä on kaksi: mukana on synnynnäinen refleksi, ja ehdollisen vaikutteen (CS) ja ehdollistumattoman vaikutteen (US) parittaminen tapahtuu riippumatta yksilön käyttäytymisestä.

Korkeamman asteen ehdollistaminen

Korkeamman asteen ehdollistamisessa (higher-order conditioning) hyvin ehdollistunut vaikute yhdistetään neutraaliin vaikutteeseen ja saadaan aikaan ehdollinen vaste. Pavlovin laboratoriossa työskennellyt Frolov kokeili yhdistää musta neliö metronomin ääneen. Metronomin ääni oli hyvin ehdollistunut ja toimi ehdollisena vahvisteena syljeneritykselle. Toistojen jälkeen, joissa yhdistettiin ensin mustan neliön näyttäminen ja sen jälkeen käynnistettiin metronomi, koira alkoi erittää sylkeä myös mustan neliön nähdessään.


CS2 -----------------> CS1----------------------> CR
ehdollinen        ehdollinen                    ehdollinen
vaikute                      vaikute                         vaste
= musta neliö         = metronomin ääni       = syljeneritys


CS ---------------------------------------> CR
ehdollinen                                        ehdollinen
vaikute                                              vaste
= musta neliö                                   = syljeneritys


Korkeamman asteen ehdollistamista voidaan jatkaa useammelle tasolle. Chance toteaa, että monet ihmisten tunnereaktiot (mistä pidämme tai emme pidä, pelot, jne) ovat osittain korkeamman asteen ehdollistumisen tuloksia.






Lähteet


Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere
http://psychclassics.yorku.ca/Yerkes/pavlov.htm

Synnynnäinen käyttäytyminen ja käyttäytymisen evoluutio

Taustaa

Charles Darwin seilasi Beagle nimisellä aluksella 1800-luvulla eri puolilla maailmaa. Matkoillaan hän keräsi kasvi- ja eläinnäytteitä, ja samalla hän alkoi pohtia myös käyttäytymisen perinnöllisyyttä ja luonnon valintaa. Palatessaan Englantiin hän paneutui eläinten jalostamiseen ja hoksasi, että kuten kotieläinjalostuksessa, myös luonnossa voi tapahtua valintaa. Darwinin mukaan luonnollinen valinta auttaa lajeja sopeutumaan ympäristön muutoksiin sukupolvien myötä. Luonnollinen valinta muuttaa tiettyjä käyttäytymisiä fyysisten ominaisuuksien ohella. Muutokset luonnossa tapahtuvat kuitenkin ihmisen tekemään jalostukseen verrattuna hitaasti, useiden sukupolvien aikana.

Luonnonvalinta tuottaa synnynnäisiä ja mukautuvia käyttäytymisen muotoja. Ne auttavat organismeja (eliöitä) sopeutumaan tiettyyn ympäristöön.

Synnynnäinen käyttäytyminen jakautuu Chancen (2014) kolmeen kategoriaan:
- refleksit eli heijasteet (ehdollistumaton refleksi, on olemassa myös ehdollistuneita refleksejä),
- samana pysyvät käyttäytymismallit (fixed/modal action pattern) ja
- yleiset käyttäytymisominaisuudet (general behavior traits).

Kirjoitan muutamia postauksia itseäni kiinnostavista aiheista käyttäytymisanalyysin opintoihin liittyen ja syvennän aiheita oman kiinnostukseni mukaan erillisissä postauksissa.

Refleksi eli heijaste

Refleksi (heijaste) on tietyn tapahtuman ja yksinkertaisen vasteen suhde (Chance, 2014). Se toistuu lähes samanlaisena kerrasta toiseen. Se on suora, tahdosta riippumaton ja automaattinen, eikä synnynnäiseen refleksiin liity operanttia tai säännönohjaamaa käyttäytymistä (Tuomisto jne. 2015).

Esimerkkinä refleksistä Paul Chance antaa silmän räpäytyksen, kun silmään osuu hiekkaa. Refleksi on hiekan silmään osumisen ja silmäluomen liikahduksen välinen suhde. Monet reflekseistä suojaavat yksilöä vahingoittumiselta, kuten ihmisellä koskeminen kuumaan tai kipua aiheuttavaan kohteeseen aiheuttaa raajan vetäytymisen (koukistusheijaste). Chance mainitsee myös pupillireaktion (-heijasteen), jossa mustuainen supistuu valon osuessa siihen, aivastuksen, ja oksennusreaktion.

Reflekseihin vaikuttaa luonnonvalinta. Ne, jotka edistävät selviytymistä, esiintyvät myös jälkeläispolvissa, kun taas ne refleksit, jotka estävät selviytymistä häviävät. Chance kuvaa refleksejä stereotyyppisinä, erittäin pysyvinä muodoltaan, esiintymistaajudeltaan, voimakkuudeltaan ja miten ne ilmenevät kehityksen aikana. Refleksit kuitenkin vaihtelevat miten ne ilmenevät eri yksilöissä esimerkiksi voimakkuudeltaan ja ne voivat myös muuttua elinaikana. Esimerkiksi motoriset refleksit voivat hidastua iän myötä, esim. tasapainoon liittyen.

Samana pysyvät käyttäytymismallit - Fixed tai Modal action pattern (FAP tai MAP)

Samana pysyvät (toistuvat) käyttäytymismallit (Fixed tai Modal action pattern, FAP tai  MAP) viittaavat Chancen synnynnäisiin vasteiden (reaktioiden, käyttäytymisten) sarjoihin, jotka esiintyvät kaikilla tai lähes kaikilla lajin edustajilla ja jotka esiintyvät samanlaisena. Aiemmin näitä kutsuttiin vaistoiksi. MAPeilla on vahva geneettinen tausta - yksilöiden välillä on vain vähän vaihtelua ja ne toistuvat lähes samankaltaisena samalla yksilöllä eri päivinä. Yleensä sarjan käynnistymiseen tarvitaan joku laukaisija (vaikute, releaser), mutta ei aina. Koirilla esimerkki on metsästyskäyttäytyminen. Siinä missä susilla on kokonainen ketju, koiraroduilla on rodusta riippuen ketjusta eri pätkiä. Esimerkki vaikutteesta voisi koirilla olla vaikka jäniksen haju käynnistämässä jäljen ajoa, tai lentävän perhosen tai tuulen mukana lentävän lehden käynnistämä takaa-ajo.

MAPit ovat kompleksisempia kuin refleksit ja ne koostuvat pitkistä käyttäytymisketjuista. Koko organismi (eliö) on mukana, poiketen reflekseistä, jossa vain muutama lihas tai rauhanen on mukana. Ne ovat myös vaihtelevampia kuin refleksit. Chance antaa esimerkin miten ympäristö voi vaikuttaa MAPien valintaan lohiin liittyen. Lohien kutupaikoille pääsyn muuttuessa vaativammaksi, vain ne lohet saavat poikasia, jotka pystyvät ylittämään korkeammat esteet matkan varrella eli joiden käyttäytymisessä on tarvittavat piirteet.


MAPit kehittyvät luonnollisen valinnan tuloksena, koska ne vaikuttavat lajin selviytymiseen. MAPit tyypillisesti liittyvät ruoan hankintaan, turvallisuuden takaamiseen mahdollisilta ympäristöstä tulevilta uhilta kuten saalistajilta, tai lisääntymiseen - eli geenien jättämiseen jälkeläisiin sekä jälkeläisistä huolehtimiseen ja niiden kasvattamiseen. Koirilla on käyttötarkoitukseen liittyen eri roduilla valittu pitkälti ruoan hankintaan - metsästyskäyttäytymiseen - liittyviä käyttäytymisiä jalostuksessa. Joillakin metsästyskoiraroduilla, kuten suomenpystykorva, lasketaan perinnöllisyysindeksejä metsästyskäyttäytymisketjuihin liittyen koetuloksista.

Yleiset käyttäytymisominaisuudet

Yleiset käyttäytymisominaisuudet kuvaavat taipumusta toimia tietyllä tavalla, esimerkkejä ovat pelokkuus, kiihtyminen, aggressiivisuus, aktiivisuustaso, ja riskinotto (Chance, 2014). Käyttäytymisominaisuudet voivat esiintyä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytymisominaisuudet ovat vaihtelevampia kuin MAPit. Niissä on vahva geneettinen komponentti. Ihmisillä ja useilla eläinlajeilla on tutkittu yleisten käyttäytymisominaisuuksien perinnöllisyyttä. Koirien osalta näitä ominaisuuksia testataan erilaisilla käyttäytymistesteillä - Suomessa mm. MH-luonnekuvauksella ja luonnetestillä. Monilla muillakin testeillä ja kokeilla ja niistä saaduilla tuloksilla saadaan tietoa käyttäytymisominaisuuksista.  Geenitestejä on toistaiseksi vähän, mutta perinnöllisyyttä voidaan laskea testituloksista.


Lähteet


Paul Chance (2014) Learning and behavior, Seventh edition, Wadsworth, Cengage Learning
Tuomisto, M.T, Parkkinen, L. (2015) Käyttäytymisanalyysin sanakirja, Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos, Tampere

Pennun sosiaalistaminen alkaa jo pentulaatikosta

Pennun sosiaalistamisesta

Sosiaalistaminen on oppimisprosessi, jonka kaikki eläimet tarvitsevat saadakseen tarvittavat elämäntaidot ja varmistaakseen itsevarman käyttäytymisen eri ympäristöissä sekä tehokkaan kommunikaation sosiaalisessa ryhmässä (Manning & Dawkins 2012). 

Ihminen vastaa pennun sosiaalistamisesta sosiaalisesti (ihmiset, koirat, muut eläimet) ja erilaisiin ympäristöihin ja ympäristössä oleviin ja tapahtuviin asioihin, kuten ääniin, alustoihin, muihin materiaaleihin, kulkuvälineisiin jne. Tutkimusten mukaan pentujen varhainen sosiaalistaminen vaikuttaa muun muassa koirien aikuistumisen nopeuteen, tutkivaan käyttäytymiseen, stressin sietoon ja ongelmanratkaisukykyyn (Vaterlaws-Whiteside & Hartmann, 2017). Pennun varhaiset negatiiviset kokemukset voivat puolestaan vaikuttaa pitkäkestoisesti aikuisiän käyttäytymiseen (ibid.). Tyypillisiä ongelmia ovat arkuus ja aggressiivisuus, mutta myös alentunut oppimiskyky, eroahdistus, hyperaktiivisuus ja stressikäyttäytyminen (ibid.). Koiran aikuiskäyttäytymiseen vaikuttaa sekä perimä, että ympäristö, eli pennun saamat kokemukset pentu- ja nuoruusaikana – ts. sosiaalistamisella on perimän lisäksi suuri merkitys aikuisiän käyttäytymiselle.

Tutkimusten uusi suunta varhaisen sosiaalistamisen vaikutuksissa ja kokemusten laadussa

Uusimmat tutkimukset keskittyvät kasvattajan luona pentulaatikossa tapahtuvaan ja siellä alkavaan sosiaalistamiseen, sillä sosiaalistamisen kausi on koirilla varsin lyhyt – alkaen kahdesta viikosta ja jatkuen rodusta riippuen noin 13 viikkoon. Käytännössä tästä noin puolet pentu asuu kasvattajan luona, ja puolet uuden pennun omistajan ja perheen luona. Sosiaalistamisessa on perinteisesti paljon painotettu pennun uudessa kodissa tapahtuvaa sosiaalistamista. Nyt on alettu tutkimuksessa paneutua myös kasvattajan luona tapahtuvaan sosiaalistamiseen ja tutkimaan sen pitkäaikaisia vaikutuksia koirien käyttäytymiseen.

Laatua määrän sijaan sosiaalistamiseen

Nykyään sosiaalistamisessa suositellaan keskittymään kokemusten laatuun määrän sijasta. Tärkeää ei siis ole kohtaako koira kaksi vai kymmenen uutta ihmistä tai koiraa päivän aikana tai käykö pentu päivän aikana  kuinka monessa uudessa paikassa – vaan se, että kohtaamiset, paikat ja tapahtumat ovat pennun oppimisen kannalta positiivisia. Tämä ei tarkoita, etteikö pennulle tulisi tarjota monipuolisia kokemuksia, mutta pennun saamien kokemusten tulisi tukea pennun kehitystä ja tarjota ennen kaikkea positiivisia oppimismahdollisuuksia, jotka kasvattavat pennun itseluottamusta ja positiivisten kokemusten ”pankkia”.

Positiivisten oppimiskokemusten kautta pentu saa hallinnantunteen elämästä ja kokee asiat mahdollisuuksina ennemmin kuin uhkina tai pelotteina. Pentua ei tule kääriä pumpuliin, sillä väistämättä pienet ja sopivasti hieman stressaavatkin hetket ja virikkeet ovat tärkeitä pennun kehittymisen kannalta. Pennun joutumista pelottaviin tilanteisiin tulisi välttää eikä pentua saa pakottaa tai houkutella esim. makupaloilla kohtaamaan pelottavia asioita eikä jättää selviämään pelottavista asioista ja tilanteista yksin. Jokainen pentu on myös yksilö, jonka perimä määrittää sen käyttäytymistä ja kykyä selvitä erilaisissa tilanteissa, joten tämäkin tulee huomioida yksilöllisesti pennun sosiaalistamisessa.

Ideoita suomalaisiin kenneleihin avustajakoirapennuille kehitetystä sosiaalistamisohjelmasta

Tässä kirjoituksessa esitetään tutkimustuloksia pentulaatikon sosiaalistamisesta ja edullinen, nopea ja tehokas sosiaalistamisohjelma pentulaatikkoon sovellettavaksi kasvattajille (Vaterlaws-Whiteside & Hartmann, 2017). Pennunostajillekin kirjoitus antaa eväitä paitsi tarkastella kasvattajien toimintaa ja käytäntöjä sosiaalistamisen näkökulmasta myös mahdollisuuden hyödyntää ohjelmaa itsekin soveltuvin osin pennun uudessa kodissa tapahtuvassa sosiaalistamisessa. Tutkimus on tehty Englannissa avustajakoiria jalostavassa kennelissä, joten ohjelmaa voi soveltaa kotikenneleihin ja isompiin kasvattajakenneleihin soveltuvin osin myös Suomen olot huomioiden. Kannattaa huomioida, että sosiaalistamisohjelmasta puuttuvat mm. itse tärkeäksi kokemani pikkupentujen vuorovaikutustilanteet muiden hyvin käyttäytyvien aikuisten koirien kanssa tai muiden mahdollisten kotieläinlajien kanssa – esim. kissa.

Uudella pentujen sosiaalistamisohjelmalla positiivisia vaikutuksia pentujen käyttäytymiseen

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käytännön työkalu aikuisten koirien ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen ja kehittymisen estämiseen. Sosiaalistamisohjelman kehittämisessä hyödynnettiin olemassa olevia pentulaatikkoajan stimulointiteorioita sekä vastasyntyneiden ja nuorten pentujen kehittymisvaiheita. Jokaisen virikkeen esittely ja voimakkuus suunniteltiin vastaamaan pentujen fysiologista ja käyttäytymisen kehittymistä. 

Miten pentujen sosiaalistamisohjelma kehitettiin?

Aiemmista tutkimuksista löydettiin viisi keskeistä stimulointialuetta: kosketus, kuulo, näkö, vuorovaikutus ihmisten kanssa sekä vuorovaikutus ympäristön kanssa. Sosiaalistamisohjelman aktiviteetit ja virikkeet näille osa-alueille kehitettiin yhteistyössä Iso-Britannian opaskoirajalostuksen henkilökunnan kanssa. Aktiviteetit ja virikkeet valittiin ohjelmaan niiden helppokäyttöisyyden, tavallisesta kodista löytyvien tarvikkeiden, edullisen hinnan ja nopean suorittamisen perusteella. 

Miten kehitetty pentujen sosiaalistamisohjelma toteutettiin?

Tutkimukseen valittiin kuusi avustajakoirakoulun pentuetta (labradoreja, kultaisianoutajia ja risteytyksiä) vuoden 2014 keväällä ja kesällä(Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2017). Jokaisen pentueen pennut jaettiin kahteen ryhmään mahdollisimman tasaisella sukupuolijakaumalla. Ryhmä 1 (standardi sosiaalistaminen, SS) sai kennelin tavallisen sosiaalistamisohjelman. Ryhmä 2 (ekstra sosiaalistaminen, ES) sai standardiohjelman (taulukko 2) lisäksi uuden sosiaalistamisohjelman, joka on esitetty taulukossa 1.

Ekstra sosiaalistamisohjelma (ES) tehtiin päivittäin klo 12-2 välillä kahden tutkijan toimesta, joista toinen teki käsittelyn yhdelle pennulle kerrallaan ja toinen pysytteli muun pentueen kanssa antaen pennuille mahdollisuuden tavalliseen vuorovaikutukseen ihmisen kanssa ja käsittelyyn, pentujen oman valinnan mukaan. ES ohjelman pennut saivat käsittelyn viitenä päivänä viikossa syntymästä kuuden viikon ikään. ES ohjelman pennut saivat kaikki iän mukaan valitut virikkeet taulukon 1 järjestyksessä (ylhäältä alas viikon kohdalta). Viikoilla 1-2 sosiaalistaminen tehtiin pentulaatikon vieressä, ja erillisessä sosiaalistamiskennelissä (erillinen tila) viikoilla 3-6. Aikaa kului pentua kohti päivässä viisi minuuttia viikoilla 1-2, 10 minuuttia viikoilla 3-4 ja 15 minuuttia viikoilla 5-6. Kaikki muu sosiaalistaminen oli samaa molemmille penturyhmille.

Miten pentujen käyttäytymistä ja vaikutuksia mitattiin?

Sosiaalistamisohjelman vaikutuksia pennun kehitykseen mitattiin kahdessa eri iässä – kuusiviikkoisena ja kahdeksan kuukauden ikäisenä. Ensimmäisenä vaikutuksia arvioitiin kuuden viikon ikäisenä opaskoirapennuille kehitetyllä arviointitestillä (Puppy Profiling Assessment, PPA, Asher et al. 2013).  Testissä arvioidaan pennun käyttäytymistä ja reaktioita kahdeksalla erilaisella virikkeellä, joista laskettiin PPA arvo, joka oli kaikkien virikkeiden reaktioiden mediaani (keskimmäinen arvo, 4 toivottava, pienimmät arvot ei toivottavia). Testit suoritti sama henkilö, joka ei tiennyt mihin sosiaalistamisryhmään pentu kuului. 

Kahdeksan kuukauden ikäisiä pentuja ja niiden käytöstä arvioitiin pennun ohjaajille suunnatulla validoidulla kyselyllä (Puppy Walking Questionnaire, PWQ, Harvey et al. 2016). Kysely mittaa 9 ominaisuutta: eroon liittyvää käyttäytymistä, häiriöherkkyyttä, kiihtymisalttiutta, yleistä ahdistuneisuutta, koulutettavuutta, eläinten jahtaamista, kiintymystä, kosketusherkkyyttä ja energiatasoa. Koiranohjaaja täytti kyselyn kahden viikon sisällä siitä, kun pentu täytti 8kk. Kyselyssä kysyttiin 40 kysymyksellä viimeisen 3 kuukauden käyttäytymistä asteikolla, joka oli välillä ”ei koskaan” – ”melkein aina”. Ominaisuus laskettiin siihen liittyvien kysymysten keskiarvona. Kaikkiin muihin ominaisuuksiin paitsi koulutettavuuteen liittyvät keskiarvot toivotaan olevan alhaisia. Kyselyn täyttänyt koiranohjaaja ei tiennyt mihin ryhmään pentu kuului.

Millaisia tulokset olivat?

Tutkimuksen tulokset kertoivat uuden sosiaalistamisohjelman merkittävästä pysyvästä vaikutuksesta pentujen käyttäytymiseen ensimmäisen elinvuoden aikana. Pennut, jotka olivat osallistuneet kehitettyyn ylimääräiseen sosiaalistamisohjelmaan (ES), saivat tilastollisesti merkittävästi parempia arviointeja sekä kuuden viikon että kahdeksan kuukauden ikäisenä liittyen erossaolokäyttäytymiseen, häiriöherkkyyteen, yleiseen ahdistuneisuuteen ja kosketusherkkyyteen. Lisäksi positiivista trendiä (toivottavaa käyttäytymistä) havaittiin liittyen toivottavaan kiintymykseen, kiihtymysalttiuteen ja eläinten jahtaamiseen liittyen. Koulutettavuuteen tai energiatasoon ohjelmalla ei ollut vaikutusta. Uroksilla oli korkeammat häiriöherkkyys- ja energiatasoarvot kuin nartuilla. Uroksilla löytyi myös narttuihin verrattuna trendi yleisestä ahdistuneisuudesta ja eläinten jahtaamiskäyttäytymisestä. 

Mitä tulokset kertovat?

Tutkijat toteavat, että ihmisen kanssa vietetty aika vaikuttaa positiivisesti pennun vuorovaikutukseen ihmisten kanssa myös myöhemmällä iällä sekä kohonneeseen itseluottamukseen erilaisissa ympäristöissä. Pennut, joilla on ollut erilaisia aktiviteetteja ja virikkeitä ja ovat niihin tottuneet, pitävät niitä vaarattomina myös myöhemmällä iällä. Pentulaatikkoajan sosiaalistamisella näyttää olevan pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisikään asti. Pikkupentujen kokemuksilla syntymästä 13 viikkoon on suurempi vaikutus käyttäytymiseen kuin myöhemmin saaduilla kokemuksilla. 

Tutkijat myös toteavat, että varhaisia lievästi stressaavia kokemuksia saaneilla eläimillä on parempi vastustuskyky fyysiselle stressille, ne ovat vähemmän alttiita tunteisiin liittyville häiriötekijöille ja ne sopeutuvat paremmin uusiin tilanteisiin. Aiemmat tutkimukset muilla nisäkkäillä ovat osoittaneet, että varhainen käsittely ja sosiaalistaminen liittyy aikuisten eläinten korkeaan stressinsietokykyyn. Aiempien tutkimusten mukaan varhaiset vaarattomat, mutta lievästi stressaavat virikkeet vaikuttavat myös kognitiivisten kykyjen kehittymiseen positiivisesti. Kehitetty sosiaalistamisohjelma tarjoaa pennuille aiempaa enemmän fyysistä kontaktia, mentaalisia haasteita ja paljon positiivista vuorovaikutusta ihmisten kanssa yksin ilman muuta pentuetta. Käytetyt aktiviteetit ja virikkeet ovat mietoja stressitekijöitä ja voivat siten vähentää ahdistuneisuutta ja häiriöherkkyyttä, jota arvioitiin 8kk iässä.

Tutkijat toteavat, että heidän kehittämänsä ohjelma on erityisesti suunnattu työkäyttöön koiria jalostavien kennelien käyttöön. Ohjelmassa on kuitenkin suunniteltu aktiviteetteja ja virikkeitä pikkupennun kehitysvaiheiden mukaisesti, joita voi ja kannattaa toteuttaa ja soveltaa myös kotikenneleissä. Tutkimuksen tulokset ovat niin selkeitä positiivisten vaikutusten suhteen, että jokaisen kasvattajan, kuten myös pennunomistajan kannattaa huolehtia pennun/pentujen sosiaalistamisesta ensimmäisten 13 elinviikon aikana.

Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että tässä tutkimuksessa jalostuksessa käytetyt pentueiden vanhemmat on huolellisesti ja harkiten valittu jalostukseen myös käyttäytymisen osalta. Ohjelman noudattaminen ei siten välttämättä takaa, että mistä tahansa pentueesta saisi samanlaisia vaikutuksia ohjelmaa noudattamalla – vaikka sillä todennäköisesti samansuuntaisia positiivisia vaikutuksia onkin. Perimällä (esim. sosiaalisen tai ääniarkuuden osalta) on aina vaikutusta käyttäytymiseen ympäristövaikutusten ja sosiaalistamisen ohella.

Artikkeli julkaistaan myös Kultainen Rengas - Golden Ring ry:n lehdessä 2/2018

Lähteet:

Manning, A., & Dawkins, M. S. (2012). An introduction to animal behaviour. Cambridge University Press.

Vaterlaws-Whiteside, H., & Hartmann, A. (2017). Improving puppy behavior using a new standardized socialization program. Applied Animal Behaviour Science, 197, 55-61.

 

Taulukko 1. Uuden sosiaalistamisohjelman virikkeet. X viikon kohdalla tarkoittaa stimulointiviikkoa.
Lähde: Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2016				Viikot
Käännös: Heli Väätäjä, heli.vaataja@gmail.com
		0	1	2	3	4	5
Osa-alue	Stimulointiaktiviteetti (virike)
Kosketus	Velcro panta, jota käytetään sosiaalistamishetken aikana	x	x	x	x	x	x
	Pentu nostetaan ylös	x	x
	Pentua silitetään hellästi sormella	x	x
	Pennun kehoa kosketetaan (pää, keho, häntä, jalat ja tassut)	x	x	x	x	x	x
	Pentua pidetään villapuseron lähellä 30s	x	x
	Pentua pidetään nylon t-paidan lähellä 30s	x	x
	Pentua pidetään fleece matriaalin lähellä 30s	x	x
	Pennun kehoa kosketetaan hellästi pehmeällä pyyhkeellä	x	x
	Pennun kehoa kosketetaan hellästi kumihanskalla	x	x
	Pennun kehoa kosketetaan hellästi pehmeällä lasten hammasharjalla	x	x
	Pentua kannustetaan liikkumaan maton yli			x	x	x	x
	Pentua kannustetaan liikkumaan kumi maton yli			x	x	x	x
	Pentua kannustetaan liikkumaan ostoskassin yli				x	x	x
Kuulo	Paperipussia rapistellaan pennun lähellä		x
	Muovipussia rapistellaan pennun lähellä		x
	Avaimet kilisevät pennun lähellä			x
	Matkapuhelimen soittoääni (alimmalla äänenvoimakkuudella) pennun lähellä			x	x
	Pehmeää käsien taputusta pennun lähellä				x	x
	Matkapuhelimen soittoääni (keskitason äänenvoimakkuudella) pennun lähellä					x
	Vieriviä äänekkäitä esineitä (esim. täytetty lelu) pennun tavoitettavissa pentulaatikossa					x	x
	Vieriviä äänekkäitä esineitä (esim. täytetty lelu) pennun tavoitettavissa pentulaatikon ulkopuolella					x	x
	Matkapuhelimen soittoääni (normaalilla äänenvoimakkuudella) pennun lähellä						x
Visuaalinen	Pentu asetetaan TV:n eteen			x
-näkö	Vieriviä esineitä (esim. pallo) pennun tavoitettavissa pentulaatikossa			x	x
	Vieriviä esineitä (esim. pallo) pennun tavoitettavissa pentulaatikon ulkopuolella			x	x
	Esineitä roikkuu stimulointialueen yläpuolella (esim. joulukuusen koristeköynnöstä)			x	x	x	x
	Hitaasti avataan ja suljetaan sateenvarjo pennun nähden					x
	Peilin esittely					x
	Sateenvarjon avaaminen ja sulkeminen pennun nähden						x
	Kannustetaan peilin tutkimiseen						x
Vuorovaikutus	Pentu nostetaan ylös ja kannetaan ympäri kenneliä			x
-ihmiset	Pentua silitetään kädellä			x
	Pennun korvia ja hampaita tutkitaan			x	x	x	x
	Leikki kaksin ihmisen kanssa (pehmeä ja vinkulelu yhteensä 3 minuuttia)			x
	Pentu nostetaan ylös ja se kannetaan stimulaatiokenneliin (erillinen huone/tila)				x	x	x
	Pentua pidetään hellästi paikoillaan 5 sekuntia				x
	Leikki kaksin ihmisen kanssa (pehmeä, vinku- ja vetolelu yhteensä 3 minuuttia)				x	x	x
	Tutkija pukeutunut hattuun/aurinkolaseihin/selkäreppu selässä				x	x	x
	Pentua pidetään hellästi paikoillaan 15 sekuntia					x
	Pennulta piilotetaan lelu ja kannustetaan etsimään sitä					x	x
	Pentua pidetään hellästi paikoillaan 20 sekuntia						x
Vuorovaikutus	Pentua kannetaan ympäriinsä ulkona (esim. talon ympäri)				x
-ympäristö	Kokemus betonipinnasta ulkona					x	x
	Kokemus ruohosta ulkona (vuodenajan mukaan lumi tmv.)					x	x
	Kokemus kumialustasta ulkona					x	x
	Kannustetaan kiipeämään esteen yli					x	x
	Kannustetaan kulkemaan oviaukoista sisään ja ulos						x
	Pennun päälle asetetaan hellästi pyyhe ja annetaan sen etsiä tie ulos						x

 

Taulukko 2. Perinteinen olemassaoleva perussosiaalistamisohjelma. X viikon kohdalla tarkoittaa stimulointiviikkoa.
Lähde: Vaterlaws-Whiteside & Hartmann 2016
Käännös: Heli Väätäjä, heli.vaataja@gmail.com				Viikot
Osa-alue	Sosiaalistamisaktiviteetti	0	1	2	3	4	5	6
Kosketus	Pentu nostetaan ylös	x	x
	Pentua silitetään hellästi sormilla	x	x
	Jokaisen pennun yksilökäsittelyä nartun läsnäollessa	x	x	x	x	x	x	x
	Hoitoa kenneltilassa				x	x	x	x
Kuulo	Radio päällä kenneltilassa	x	x	x	x	x	x	x
	Pesukoneen äänet				x	x	x	x
	Muovipullo pentueen ulottuvilla, jonka sisällä on kuivattua pastaa							x
Visuaalinen	Televisio päällä kenneltilassa			x	x	x	x	x
-näkö	Lastenrattaat näkyvät kenneliin				x	x	x	x
	Rahankeräyslipas näkyy kenneliin				x	x	x	x
Vuorovaikutus	Pentu punnitaan	x	x	x	x	x	x	x
-ihminen	Pennun kynnet leikataan	x	x	x	x	x	x	x
	Pentua kannetaan talon ympäri ulkona (max. 5 min.)				x	x	x	x
	Kontakti ihmisiin, jotka pukeutuneet eri tavoin					x	x	x
	Vähintään kaksi sessiota sosiaalistamiskenneltilassa					x	x	x
	Yksinoloaikaa ilman muuta pentuetta (käsittely, hoito, terveystarkastukset, max. 5 min)					x	x	x
	Hoitoa hoitopöydällä						x	x
	Yksinoloaikaa ilman muuta pentuetta (käsittely, hoito, terveystarkastukset, max. 10 min)							x
Vuorovaikutus	Tyhjä muovipullo kennelissä pentueen ulottuvilla				x	x	x	x
-ympäristö	Pehmoleluja kennelissä pentueen ulottuvilla				x	x	x	x
	Muovileluja kennelissä pentueen ulottuvilla				x	x	x	x
	Vinkuleluja kennelissä pentueen ulottuvilla				x	x	x	x
	Vähintään kaksi sessiota pentueena ulkoalueella, jossa kumimatto (max 10 min per sessio)					x	x	x
	Pehmeitä kumileluja kennelissä						x	x
	Pahvilaatikoita kennelissä						x	x
	Isoja pehmoleluja kennelissä						x	x
	Tunneli kennelissä						x	x
	Vähintään kaksi sessiota pentueena ruohoalueella (max 10 min per sessio)						x	x