Koirien aktiivisuusmittareiden avulla uusia oivalluksia koirien elämästä

Koirille alkaa olla markkinoilla useita erilaisia aktiivisuutta tai hyvinvointia mittaavia mittareita, jotka puetaan koiralle kiinnittämällä ne pantaan tai valjaisiin. Muutamia näistä myydään Suomessa lemmikkitarvikeliikkeissä, kuten Kaunila ja PetPace, tai esim. urheiluliikkeiden verkkokaupoissa. Useampia erilaisia merkkejä on tarjolla kansainvälisissä verkkokaupoissa. 

Tässä postauksessa kerron muutamia omia kokemuksia esimerkkien avulla siitä, mitä olen oppinut aktiivisuusmittaria koirilla käyttäessäni. Olen käyttänyt mittareita kaikkiaan neljällä oman perheen koiralla yhtäaikaa.

Käyttämäni aktiivisuusmittari on Whistle. Se tunnistaa aktiivisuuteen liittyen
- levon,

- lenkkeilyn ja

- leikin sekä

- aktiviteetin voimakkuuden.

Whistle näyttää

- kertyneiden aktiivisten minuuttien kokonaismäärän vuorokaudessa, 

- aktiivisuuden voimakkuuden neljännestunneittain suhteutettuna kyseisen päivän maksimiin,

- päivän kokonaisaktiivisuuden ja näyttää sen suhteessa asettamaani tavoitetasoon, sekä

- tarjoaa mahdollisuuden tarkastella aktiivisuden ja levon trendiä viikko- tai kuukausitasolla. 

Lisäksi itse voi kirjoittaa muistiinpanoja päiväkohtaisesti järjestelmän tunnistamiin päivän aktiivisuusjaksoihin, lääkityksestä, ruoasta, yleisesti, sekä lisätä kuvia, ja jakaa tietoja koiran muiden "omistajien" tai ystävien kanssa.

Kokeilin kyseistä aktiivisuusmittaria ensi kertaa vuoden 2014 syksyllä yhdelle omalle koiralleni. Sain tuolloin aktiivisuusmittarin kokeiltavaksi tutkijatutun kautta Yhdysvalloista. Tuossa vaiheessa markkinoilla ei Suomessa eikä Euroopassa ollut juurikaan vastaavia tuotteita.

Innostuin kokeilusta ja tilasin toisen Yhdysvalloissa asuvan tutun kautta samoja mittareita lisää Suomeen muillekin koirilleni. Kokeiluinnostukseni kesti parisen kuukautta ensimmäisessä vaiheessa ja sen jälkeen into lopahti. Mittarit jäivät laatikonpohjalle odottelemaan uutta innostuksen puuskaa. Otin mittarit uudestaan käyttöön tänä keväänä (2017) kaikille neljälle nykyiselle koiralle.

Motivaattorina uudelleen käyttöönottoon toimi se, että minua kiinnosti nähdä löytyisikö aktiivisuusmittarilla selitys miksi samalla ruokamäärällä toinen, vajaa 6v, erittäin aktiivisena pitämäni koirani lihoi, enkä saanut sitä laihtumaan, ja sen 11 kk ikäinen pentu taasen oli sopusuhtainen.

Yllä olevista kuvista näkee selvästi eron koirien aktiivisuudessa jo ihan pelkästään yhden arkipäivän perusteella, jolloin olen ollut normaalisti töissä päiväaikaan. Kaikilla perheen koirilla on mahdollisuus päästä ulos päivällä omalle pihalle jaloittelemaan melko vapaasti.

Jo näistä yksinkertaisista esimerkkikuvista ja tiedoista näkee, että ylimpänä olevassa kuvassa 6v koiran aktiviteetti kyseisenä esimerkkipäivänä on yli 20 minuuttia pienempi (81 vs. 127 minuuttia) kuin nuoremman 1v ikäisen koiran (alempi kuva). Vaikka päivien välillä onkin toki eroa, ja koirien välistä aktiivisuuden voimakkuuden eroa sovellus ei tue vertaamaan, niin katsoessani yleisempiä trendejä esim. viikon tai kuukauden aikana, näkee selkeän eron koirien kokonaisaktiivisuudessa. Nuoremmalla koiralla aktiivisuuden voimakkuuden tasot ovat myös korkeammalla tasolla enemmän päivän aikana. Ts. kuvissa näkyvät siniset palkit päivän aikana ovat korkeammalla tasolla enemmän kuin vanhemmalla koiralla.

Tämän nopean ja yksinkertaisen tarkastelun tuloksena vanhemman koiran ruoka vaihtui pikaisesti kevyempään ja seuraan määriä paljon tarkemmin. Ero aktiivisuudessa on niin iso, että ei ole ihme, jos vanhempi koira lihoo samalla ruokamäärällä ja ruoalla - huomioiden lisäksi vielä iänkin tuomat vaikutukset aineenvaihduntaan.

Kiinnostavaa oli myös havaita, että vanhempi koira (ylempi kuva) ei päivän aikana ennen kotiintuloani todellakaan mene ulos pihalle tarjotusta mahdollisuudesta huolimatta, eikä tee juuri muuta kuin nukkuu. Perheenjäsenet olivat kertoneet tästä, mutta itselläni ei ollut asiasta varmuutta. Ylempi kuva kuitenkin kertoo juuri tämän - vanhempi koira ei käytännössä liikahda päivän aikana.

Nämä muutamat konkreettiset esimerkit, joista oli itselleni hyötyä tietää koirien käyttäytymiseen liittyen, ovat innostaneet minua seuraamaan nyt taasen pidemmän aikaa koirien aktiivisuutta. Kiinnostavaa on nähdä mitä muuta voin näinkin yksinkertaisen tiedon pohjalta oppia koiriin liittyen. Kenties jotain mikä vahvistaa jotain oletustani koirista, niiden hyvinvoinnista - tai kenties jotain ihan uutta, kuten muutoksia ajan myötä, koirien vanhentuessa, eri harrastusten yhteyttä koiran aktiivisuuden määrään tai niiden vaikutusta, jne. Ongelmallisen käytöksen yhteydessä voisin olla kiinnostunut esim. näkemään aktiivisuutta päivän aikana tai poissaollessa, sen ajoittumista, ja käytösmuokkauksen tai muiden muutosten vaikutusta pidemmällä aikavälillä.

Innostuneena odottelen uusia oivalluksia omien koirien seurannasta ja miten voin tietoa hyödyntää :-) Turre ja Toivoset 2.0 hankkeessa tutkimme asiaa laajemmin.

Kokemuksia koirien kognitiivisten ominaisuuksien testauksesta SmartDOG testeillä

Taustaa SmartDOG kognitiotesteistä

Tieto koiran kognitiivisista ominaisuuksista viime vuosina lisääntynyt tutkimusten tuloksena kiihtyvällä tahdilla Suomessa ja maailmalla.  Kognitiivisiin ominaisuuksiin liittyy koiran ajatteluun ja havainnointiin liittyviä ominaisuuksia, kuten eleiden lukukyky, looginen päättely, ongelmanratkaisutapa, ja itsehillintä. 

Koiran käyttäytymistä ja persoonallisuutta testataan Suomessa luonnetesteillä ja MH-luonnekuvauksilla. Testit keskittyvät arkuus-rohkeus akselille, mikä on yksi persoonallisuuden osa-alueista. Esimerkiksi MH-luonnekuvaus kertoo koiran leikkisyydestä, uteliaisuudesta, sosiaalisuudesta, aggressiivisuudesta, reaktioista yllättäviin tapahtumiin ja ääniin, ja niistä palautumisesta, sekä reaktiosta ampumiseen. Kaikki nämä ovat tärkeitä osa-alueita koiran persoonallisuuden kuvaamisessa.

Kognitiotestit antavat erilaista tietoa koirien käyttäytymisestä ja persoonallisuudesta kuin luonnetesti ja MH-luonnekuvaus. Kuten luonnetestiin ja MH-luonnekuvaukseen, kognitiotesteihin osallistuakseen koiran ei tarvitse olla koulutettu millään tavalla. Suomessa tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvia kognitiivisten ominaisuuksien testejä tekee SmartDOG (smartdog.fi), jonka perustaja on käyttäytymistutkija, FT Katriina Tiira. Testituloksia käytetään myös tieteellisessä tutkimuksessa koiranomistajan luvalla. Keskityn tässä postauksessa kultaistennoutajien testituloksiin, mutta olen käyttänyt myös kaksi shetlanninlammaskoiraani kognitiotestissä.

Oma kiinnostus SmartDOG kognitiotesteihin

Oma motivaationi käyttää koiriani kognitiotesteissä oli mielenkiinto uusia testejä kohtaan ja mitä uutta niiden avulla voisin koiristani oppia. Olen käyttänyt vuonna 2016 SmartDOG kognitiotesteissä kolme aikuista koiraamme (3v, 5v, 10v), joista yksi, Leija, on kultainennoutaja ja kaksi shetlanninlammaskoiraa. Kaksi aikuisista koirista oli ennen testiä luonnetestattu ja/tai MH-luonnekuvattu. Olen kaikkien kolmen kanssa harrastanut aktiivisesti, joten tietoa koirista yksilöinä on kertynyt arjen, treenaamisen ja kisaamisen kautta. Valitsin testiksi aikuisille koirille kaikki kolme kognitiotestin osa-aluetta, mukaan lukien 1) ihmisten vihjeiden ja eleiden ymmärtäminen, 2) muisti ja looginen päättely, sekä 3) ongelmanratkaisu ja itsehillintä. Testissä on mukana myös sosiaalisen oppimisen osuus. Kaikista koirista arvioidaan myös sosiaalisuus sekä aktiivisuus testin aikana.

Aikuisten koirien lisäksi olen vuonna 2016 käyttänyt SmartDOG pentutestissä oman kultaisennoutajani pennun neljän kuukauden ikäisenä, sekä seurannut pennun sisaruksen testiä kuuden kuukauden iässä. Molemmat näistä pennuista oli aiemmin pentutestattu perinteisellä pentutestillä reilun kuuden viikon iässä. SmartDOG pentutestissä testataan pennun persoonallisuutta arkuus-rohkeus akselilla, sosiaalisuutta vierasta ihmistä kohtaan, sekä aktiivisuutta. Lisäksi testataan aikuisten koirien testiä suppeammalla versiolla pennun kognitiivisia ominaisuuksia: itsehillintää, ongelmanratkaisun tapaa, ongelmanratkaisun nopeutta, sekä ihmisen eleiden lukukykyä. Pentujen osalta oli omasta mielestäni äärimmäisen kiinnostavaa osallistua testiin ja seurata testiä, koska niistä on suhteellisen vähän vielä tämän ikäisenä kokemuksen kautta syntynyttä ymmärrystä yksilöstä ja sen ominaisuuksista. Lisäksi oli kiinnostavaa nähdä kahden saman pentueen pennun testit, ja jälkikäteen verrata pentuja toisiinsa, sekä emäänsä.

SmartDOG kognitiotestien testiosioista

 

Itsehillintä

Sekä kognitio- että pentutesteissä testataan ensin sylinteritestillä itsehillintää eli kääntäen impulsiivisuutta. Koira opetetaan ensin syömään makupaloja molemmista päistään avonaisesta sylinteristä. Varsinaisessa testiosiossa tarkkaillaan miten usein koira tökkää sylinteriin kuonollaan tavoitellessaan läpinäkyvässä sylinterissä näkyvillä olevia makupaloja, sen sijaan, että se menisi suoraan syömään ne avonaisesta päästä. Mitä vähemmän virheitä koira tekee, sen parempi itsehillintä ja impulssikontrolli sillä on. Leijan itsehillintä yllätti minut, eli se oli parempi kuin odotin, mutta se oli hieman alle kaikkien rotujen keskiarvon. Testin jälkeen miettiessäni Leijan käyttäytymistä eri tilanteissa, tulos vastaa sitä hyvin. Pentujen itsehillintä oli erinomainen, ja jossain määrin parempi kuin emänsä. Katriina Tiiran mukaan impulsiivisuus on yhteydessä koiran ”moottoriin” eli aktiivisuuteen, vireyteen, sinnikkyyteen ja työskentelymotivaatioon. Työskentelevällä tai harrastuskoiralla olisi siis oltava sopivasti käyttötarkoitukseen suhteutettuna impulsiivisuutta, mutta ei liikaa, jotta se ei aiheuta ongelmia esimerkiksi keskittymisessä ja pitkäkestoisessa suorittamisessa, oppimisessa, hallinnassa jne. Kotikoirilla hyvä itsehillintä on etu arjessa, helpottaen koiran kouluttamista ja hallintaa.

Kuva 1. Pennun itsehillintä testauksessa sylinteritestissä. 

Eleet

Eleosiossa testataan aikuisilla koirilla kolmea erilaista käsielettä, sekä katse- ja jalkaeleitä. Pennuilla testattiin yhtä kolmesta käsieleistä ja katse-elettä. Testissä eleellä osoitetaan kahdesta lattialle asetetusta kupista sitä, jossa on nami, ja toistoja tehdään tietty määrä kullekin eleelle. Leija luki eleitä erittäin hyvin, lukuun ottamatta käsieleitä viiveellä ja jalkaeleitä. Pentujen osalta oli kiinnostavaa, että toinen pennuista luki käsieleitä virheettömästi, toisen tehdessä enemmän virheitä. Molemmat lukivat katse-eleitä melko hyvin, mutta eivät virheettömästi.

Kuva 2. Eleiden lukemisen testausta.

Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu

Pennuille ja aikuisille koirille tehdään seuraavaksi tilaan liittyvä ongelmanratkaisutehtävä niin sanotulla V-aitatestillä. Koiran nähden laitetaan nameja aidan sisäpuolelle V:n kärkeen lähelle koiraa. Koira päästetään irti ja sille annetaan lupa namien ottamiseen. Koiralla on tämän jälkeen kolme minuuttia aikaa ratkaista ongelma. Tehtävä testaa ongelmanratkaisun nopeutta, ongelmanratkaisun tapaa, ja itsehillintää. Leija ratkaisi tehtävän nopeasti, 34 sekunnissa, mikä on keskimääräistä nopeampi ratkaisuun käytettävä aika. Leija käytti ongelman ratkaisemiseen sekä itsenäistä, että ohjaajaan tukeutuvaa ongelmaratkaisutapaa. Itsenäinen ongelmanratkaisutapa tarkoittaa, että koira itse etsii ratkaisua ongelmaan. Ohjaajaan tukeutuvassa ratkaisutavassa koira puolestaan hakee ohjaajalta esim. katseella apua ongelman ratkaisemiseen. Koira voi vaihdella ongelmanratkaisutapaa näiden kahden välillä ratkaisun löytämiseksi ja koirasta riippuen kahden ongelmanratkaisutavan suhde voi vaihdella. Leijan tukeutuminen tässä tehtävässä myös ohjaajaan tukeutuvaan ongelmanratkaisutapaan yllätti minut, koska se on erittäin itsenäinen ongelmanratkaisija arjessa. Pennut olivat puolestaan erittäin itsenäisiä ongelmanratkaisijoita, ja ratkaisivat tehtävän erittäin nopeasti viidessä ja seitsemässä sekunnissa. Pennut käyttivät vain itsenäistä ongelmanratkaisutapaa. 

Kuva 3. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisutehtävä.

Mahdoton tehtävä

Mahdottomassa tehtävässä koira yrittää avata suljettua laatikkoa, jonka sisällä olevine makupalojen saaminen muuttuu mahdottomaksi testiosion aikana. Osiossa seurataan mitä ongelmanratkaisutapaa koira käyttää kahden minuutin aikana mahdottoman ongelman ratkaisemiseen, eli käyttääkö se missä määrin itsenäistä ja ohjaajaan tukeutuvaa ratkaisutapaa vai luopuuko se tehtävästä. Koiran käyttötarkoituksesta riippuu toivottava ongelmanratkaisutapa ja ratkaisutapojen suhde toisiinsa. Leija käytti noin ¾ osaa ajasta ohjaajaan tukeutuvaan strategiaan, ja neljänneksen itsenäiseen ratkaisuun eikä se hylännyt tehtävää kertaakaan. Pennuista toinen käytti molempia ongelmanratkaisutapoja lähes yhtä paljon, ja poikkeuksellisen sinnikkäästi pennuksi ratkaisi tehtävää lähes koko ajan. Toinen pennuista puolestaan oli liki ¾ osaa ajasta itsenäinen työskentelijä, ja pyysi ohjaajalta apua vain 12% ajasta, ja hylkäsi tehtävän noin 16% ratkaisuajasta. Pentujen osalta pentujen tarkkailu pikkupentuaikana ennen luovutusta kertoi samansuuntaista, eli toinen pennuista oli itsenäisempi ja toinen puolestaan enemmän ihmisen kanssa yhdessä tekevä.

Kuva 4. Mahdottoman tehtävän ratkaisua.
Vasemmalla itsenäinen ongelmanratkaisutapa, oikealla ohjaajaan tukeutuva.

Looginen päättely

Loogisen päättelyn tehtävässä koiralle ensin opetetaan, että toisen kupin alla on ruokaa ja toisen alla ei ole mitään. Varsinaisessa testiosiossa toisen kupin alle laitetaan ruoka siten, että koira ei tiedä kumman kupin alla ruoka on. Tämän jälkeen näytetään, että toisen kupin alla ei ole mitään. Koira voisi tästä päätellä, että ruoka on toisen kupin alla. Koira vapautetaan tämän jälkeen ratkaisemaan tehtävää. Koirilla on vaihteleva herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille. Herkkyys vaikuttaa koiran päättelykykyyn. Testin mukaan Leija on herkkä eleille ja kommunikoinnille. Tulos hieman yllätti, mutta toisaalta tarkemmin pohdittuani jäin miettimään kultaisennoutajan käyttötarkoitusta ja toimintaa ohjaajan kanssa sekä voisiko näillä olla vaikutusta herkkyyteen eleille.

Huijaus

Huijaus -tehtävässä tarkastellaan koiran luottamusta ihmisen eleisiin. Koiran nähden pudotetaan toiseen kuppiin nami, mutta testaaja osoittaa toista kuppia. Osiossa tarkkaillaan, meneekö koira kummalle kupille. Osion jälkeen huijaus nollataan tiputtamalla nami kuppiin ja osoittamalla sen puoleisella kädellä kuppiin. Sudet luottavat näkemäänsä enemmän kuin koirat, mutta Leija luotti ohjaajan eleisiin eikä näkemäänsä. Tulos hieman hämmästytti itseäni tässäkin kohdassa: en osannut odottaa, että herkkyys ihmisen kommunikoinnille on näin iso Leijan tapauksessa ja luottamus eleisiin näkemänsä sijaan on erittäin vahva. Kiinnostavaa on nähdä, kun tulee enemmän tuloksia kultaisistanoutajista, onko tämä tyypillistä rodulle.

Muistin kesto

Muistitehtävistä viimeisenä on muistin kesto, jossa aikuisen koiran on muistettava rivissä olevista kolmesta kupista, minkä kupin alle makupala on laitettu yhdestä minuutista 2 min 30 sekunnin viiveellä. Koiran näköyhteys katkaistaan kuppeihin odottamisen ajaksi eli koiran on pystyttävä palauttamaan asia mieleensä viiveen jälkeen. Leija pystyi palauttamaan mieleensä kolmen pisimmän viiveen jälkeen, minkä kupin alle makupala oli asetettu, ensimmäisessä minuutin viiveessä se teki virheen. Yleensä koirat muistavat kaksi neljästä oikein. Muistin keston lisäksi testiosio vaatii koiralta hyvää keskittymiskykyä ja itsehillintää. Itsestäni tuntuisi loogiselta, että muistin kesto ja muistiin palauttaminen sekä keskittymiskyky ja itsehillintä ovat noutajalle tärkeä taito myös sen alkuperäisessä tehtävässä. Antaako testiosio viitteitä rodunomaisen käyttötarkoituksen osalta, olisi kiinnostavaa tietää. Kenties tulosten lisääntyessä noutajien osalta, testitietoa tästä osiosta voisi tutkimuksissa verrata koirien rodunomaiseen käyttötarkoitukseen ja koetuloksiin tulevaisuudessa.

Sosiaalinen oppiminen

Viimeisenä osiona kognitiotestissä testataan sosiaalista oppimista eli ihmisen käyttäytymisen seuraamista ja matkimista. Koirat ja eläimet yleisesti oppivat myös toisiltaan. Osiossa testaaja näyttää miten namiautomaatista saadaan nameja koiran katsoessa. Leija osoitti tässä osiossa sosiaalista oppimista, ja erittäin nopeaa oppimiskykyä. Tältä osin itselläni ei ollut mitään odotuksia, mutta olen testin jälkeen ja nyt tavoitteelliseen toko-treenaamiseen palatessa alkanut miettiä missä kohden voisin hyödyntää sosiaalista oppimista. Erityisesti tietyt liikkeet, joissa Leijalla on esimerkiksi hahmottamishaasteita tilaan liittyen (esimerkkinä ruutu) aiemman opetustavan takia, ovat nyt pohdinnassa ja treenissä, miten voisin sosiaalista oppimista hyödyntää ja mitä se käytännössä tarkoittaa opettamisessa ja oppimisessa.

Aktiivisuus, sosiaalisuus, motivaatio ja keskittymiskyky

Sekä kognitotestissä ja sen eri osa-alueissa että pentutestissä mitataan myös koiran aktiivisuutta aktiivisuusmittarilla sekä tarkkaillaan koiran tutustumista tilaan. Leija oli aktiivinen testissä ja tutustui tilaan testin alussa vauhdikkaasti eli oli oma itsensä. Molemmat pennut tutustuivat tilaan aktiivisesti, mutta rauhallisesti. Lisäksi arvioidaan koiran sosiaalisuutta: kaikki kolme kultaista olivat avoimia ja ystävällisiä, ja ottavat itse kontaktia vieraaseen ihmiseen. Koko testi kertoo myös koiran motivaatiosta tehdä tehtäviä sekä koiran keskittymiskyvystä. Kaikki olivat erittäin motivoituneita ruoasta ja tehtävistä, sekä keskittyivät tehtäviin koko testin ajan.

Pennuilla testataan lisäksi leikkihalukkuus. Leikkihalukkuus korreloi aiempien tutkimusten mukaan rohkeuden kanssa. Toinen pennuista innostui vähitellen lelusta ja leikki sekä omistajan, että vieraan ihmisen kanssa, kun taas toinen pennuista otti lelun suuhun ja kantoi sitä, mutta ei lähtenyt vetoleikkiin. Leikkiä voi myös halutessaan harjoitella ja kehittää pennun kanssa, esimerkiksi harrastuksissa palkitsemista silmällä pitäen. 

Kuva 5. Pennun leikkihalukkuuden testausta.

Outoon kohteeseen tutustuminen

Viimeisenä osiona pentutestissä on outoon kohteeseen tutustuminen, jossa tarkastellaan koiran persoonallisuutta arkuus-rohkeus akselilla. Outoon kohteeseen tutustuminen korreloi arkipäivän käyttäytymisen kanssa. Testissä seurataan, miten nopeasti koira lähestyy outoa kohdetta, ja meneekö koira tutustumaan kohteeseen ennen vai jälkeen omistajansa. Molemmat pennut olivat tässä testissä hyvin rohkeita ja menivät alle kymmenessä sekunnissa tutkimaan outoa kohdetta. Molemmat pennuista olivat myös pikkupentuna rohkeita, toinen hieman toista rohkeampi, mutta erot ovat erittäin pieniä. Tulos ei siten yllättänyt, mutta oli mukava huomata, että tämä persoonallisuuden piirre oli edelleen vahva tämän testin mukaan.

Kuva 6. Outoon kohteeseen tutustuminen.

Yhteenvetoa ja SmartDOG kongitiotestitulosten hyödyntämistä

Yhteenvetona omien neljän koiran testin pohjalta todeta, että testeissä ymmärrykseni eri koiristani lisääntyi merkittävästi - sain toisaalta vahvistusta tietyille asioille omiin koiriini liittyen, ja toisaalta yllätyin monista asioista. Kiinnostavaa oli, että toisen oman rodun (sheltit) kohdalla tuli erilaisia yllätyksiä kuin kultaistennoutajien kanssa. Tulos myös kertoi minulle koiristani asioita, joita voin jatkossa hyödyntää niiden koulutuksen suunnittelussa. Itse koen, että tunnen koiriani jälleen hieman erilaisesta näkökulmasta kuin aiemmin, täydentäen kertynyttä ymmärrystäni alueilla, joista minulla ei ole ollut tietoa, tai joista on ollut ”aavistus”, mutta ei faktaa tai syvällisempää ymmärrystä tiedon merkityksestä. Erityisen hauskaa oli myös havaita, että 10 v shelttimme oli testissä terävä ja innoissaan tehtävistä, ja sillä oli erinomainen muisti! 

Käytän jatkossakin koirani sekä MH-luonnekuvauksessa, että kognitio ja/tai pentutestissä, saadakseni kattavasti lisätietoa ja faktaa koirieni persoonallisuudesta ja käyttäytymisestä, arjen, treenaamisen, kisaamisen ja mahdollisten jalostuspäätösten tueksi. Näen luonnetestin tai MH-luonnekuvauksen ja kognitiotestit toisiaan täydentävinä ja siten hyödyllisinä sekä jalostuksessa, että koiranomistajan näkökulmasta arjessa ja mahdollisissa harrastuksissa. Itse koen kaiken tiedon lisääntymisen omista koirista ja rodusta kiinnostavana ja hyödyllisenä monin eri tavoin pennunostajasta ja omistajasta kasvattajaan ja rotujärjestöön. Kertyvä tieto mahdollistaa sen hyödyntämisen yksilö- ja rotutasolla monista eri näkökulmista ja eri tarkoituksiin. Rotumixeille smartDOG testit myös tarjoavat mahdollisuuden koiran testaamiseen, mitä Kennelliiton viralliset testit eivät mahdollista.

Juttu julkaistaan hiukan eri muodossa myös kultaistennoutajien rotujärjestön lehdessä Golden Ring 2/2017. Tekstiä on muokattu väliotsikoin ja muutamia lauseita lisäämällä ja editoimalla 4.3.2018.

Rotujen välillä on eroa pentujen emotionaalisessa ja käyttäytymisen kehittymisessä

Koiran pelkokäyttäytymisen alkaminen osuu kehitykseen liittyvän herkkyyskauteen ja osin määrittelee sen. Morrow'n jne tutkivat pelkokäyttäytymisen alkamista ja eroja rotujen välillä.

Tutkimuksen aineistona oli 98 puhdasrotuista pentua kolmesta rodusta:
- 33 Cavalier King Charlesin spanielia
- 32 Yorkshiren terrieriä ja
- 33 Saksanpaimenkoiraa.

Aineistoa kerättiin viikottain 4-5 viikon ikäisistä 10 viikon ikäisiin pentuihin. Pennut osallistuivat neljään testiin: uusi esine, keinulauta, askelma ja kova ääni. Jokaisessa testissä tarkkailtiin pelkoon liittyvää väistämiskäyttäytymistä ja kyyristynyttä asentoa. Sylkinäytteet kerättiin testiä ennen ja sen jälkeen kortisolitasojen määrittämiseksi.

Cavaliereilla pelkoon liittyvä väistämiskäyttäyminen ilmeni myöhemmin kuin saksanpaimenkoirilla ja yorkeilla. Eroa oli myös pentujen määrässä, jotka osoittivat pelkoa testitilanteissa (yorkit n.14,8%, cavalierit 10,5%, ja saksanpaimenkoirat 5,2%).

Kortisolipitoisuudet vähenivät iän myötä. Rotujen välillä oli eroa kyyristymiskäyttäytymisessä kovaa ääntä testattaessa iästä riippumatta. Cavalierit kyyristyivät eniten, saksanpaimenkoirat vähiten. Pentujen liikkumisessa oli eroa 6 viikon iästä lähtien. Saksanpaimenkoirat liikkuivat eniten ja cavalierit vähiten.

Tutkijoiden mukaan tutkimus tukee hypoteesia, että rotujen välillä on eroja emotionaalisessa ja käyttäytymisen kehittymisessä. Myös pelkoon liittyvä väistämiskäyttäytymisen alkamisajankohta eroaa rotujen välillä.

Käännös abstraktista:
Morrow, M., Ottobre, J. Ottobre A., Neville, P. et al. 2015. Breed-dependent differences in the onset of fearf-related avoidance behavior in puppies. Journal of Vet. Behavior: Clinical Applications and Research.

Resurssiaggressiokäytökseen voi vaikuttaa

Vapaa käännös tutkimusartikkelin keskeisistä kohdista

Resurssiaggressiolla tarkoitetaan koiran käytöstä, jossa koira tietyillä käyttäytymismuodoilla pyrkii kontrolloimaan pääsyä johonkin asiaan, jolla on koiralle potentiaalista arvoa. Turvallisuussyiden vuoksi käyttäytymismuodot, joihin liittyy aggressiota (pureminen, uhkauseleet), ovat erityisen huolestuttavia.

Muitakin resurssiagressioon liittyviä käyttäytymismuotoja esiintyy koirilla yleisesti. Näihin kuuluu muun muassa

1) välttely, jossa pää tai keho kontrolloi kohdetta tai koira vaihtaa kohteen kanssa paikkaa,
2) nopea syöminen (syötävä kohde)

Tutkimuksessa sosiaalisen median avulla rekrytoitiin 3589 koiranomistajaa. Videotehtävien avulla, joissa osallistujan tuli tunnistaa videolta oikein erilaiset resurssivartiointikäytökset (välttely, pelottelu/uhkaus, nopea syöminen, pureminen), valikoitiin lopulliseen otokseen 2207 kaikkiin tehtäviin oikein vastanneiden osallistujien vastaukset koiriensa käyttäytymisestä.

Kyselytutkimuksen tulosten perusteella koirat, jotka olivat impulsiivisempia, todennäköisemmin esittivät välttelykäytöstä, nopeaa syömiskäytöstä ja aggressiivista käytöstä. Pelokkaammat koirat esittivät todennäköisemmin aggressiivista käytöstä. Kastroidut urokset ja sekarotuiset olivat useammin resurssiaggressiivisia verrattuna muihin sukupuoliin, leikkausstatukseen tai rotuun.

Aggressiokäytöstä ja välttelyä vähensi, kun koirille opetettiin luotettavasti kohteiden "pudottaminen/jättäminen" pyynnöstä.

Maukkaiden makupalojen lisääminen ruokaan syömisen aikana vähensi todennäköisyyttä resurssiaggressiokäyttäytymiseen.

Ruokakupin poistaminen kesken syömisen taas lisäsi todennäköisyyttä vakavampien resurssiaggressiokäytösten esiintymiseen tai niiden ilmenemistiheyteen (useuteen).

Tutkijat tiivistävät tulokset seuraavasti:

- Resurssiaggressiokäyttäytymistä voi vähentää opettamalla koiraa pyynnöstä pudottamaan/jättämään esineitä/kohteita.

- Maittavien makupalojen lisääminen ruokaan syömisen aikana voi vähentää resurssiaggresioon liittyviä käytöksiä.

- Ruoka-astian poistaminen kesken syömisen voi lisätä resurssiaggressiokäyttäytymistä.

- Resurssiaggressiokäyttäyminen on joustavaa ihmisten läsnäollessa.


Jacquelyn A. Jacobs, Jason Coe, David L. Pearl, Tina, M. Widowski, Lee Niel (2017) Factors associated with canine resource guarding behaviour in the presence of people: A cross-sectional survey of dog owners. http://dx.doi.org/10.1016/j.prevetmed.2017.02.005

Ovatko sudet innovatiivisempia ongelmanratkaisijoita kuin koirat?

Vapaasti käännetty ja lyhennetty tutkimusartikkelista (pidempi versio)

Innovatiivinen ongelmanratkaisu eläimillä viittaa uuden käytöksen hankkimiseen, jolla yksilö voi hyödyntää uutta resurssia tai ympäristöä. Kognitiivisten kykyjen on osoitettu olevan yhteydessä eroihin innovatiivisessa ongelmanratkaisussa. 

Ongelmanratkaisun on useilla lajeilla todettu liittyvän tutkimisen sinnikkyyteen ja uusien asioiden pelkoon. Eksploratiivisen eli tutkivan käytöksen, jota useimmiten mitataan aikana (sinnikkyys) tutkia ja olla kontaktissa esineeseen tai tehtävään, on osoitettu liittyvän ongelmanratkaisuun useilla lajeilla. Hyeenoilla tehdyssä tutkimuksessa uusia asioita kohti vähemmän pelokkuutta osoittavat hyeenat onnistuivat huomattavasti paremmin ruokapeliongelmalaatikon ratkaisemisessa. Samaa ei ole pystytty osoittamaan joissakin muissa tutkimuksissa.

Domestikaation oletetaan vaikuttaneen koirien itsenäiseen ongelmanratkaisukykyyn sitä vähentäen. Tutkimuksissa on osoitettu, että sudet onnistuvat paremmin ongelmanratkaisussa kuin koirat erilaisissa tehtävissä sekä pentuna, että aikuisena. Erot on yhdistetty eroihin susien ja koirien kognitiivisissa kyvyissä ja ihmisen läsnäolon vaikutukseen koirien käyttäytymiseen. 

Samanlaisissa olosuhteissa kasvaneilla koiran- ja sudenpennuilla havaittiin ongelmanratkaisua tutkittaessa, että sudenpennut alkoivat ratkaista ongelmaa välittömästi ja jatkoivat, kunnes saivat ruoan tai tehtävän ratkaisuaika loppui. Koirat puolestaan nopeasti etsivät ihmisen huomiota, kun havaitsivat, ettei ruokaa ollut saatavilla ja kävivät makaamaan, kunnes tehtävän ratkaisuaika loppui. 

Samanlaisia tuloksia on muistakin tutkimuksista ihmisen läsnäolon vaikutuksesta ongelmanratkaisun sinnikkyyteen koirilla ja ihmiseen päin katsomiseen. Toisaalta, kun verrattiin ongelmanratkaisun sitkeyttä ilman ihmisen läsnäoloa, sudet olivat sinnikkäämpiä ja osoittivat useampia käytöksiä kohdetta (naru) kohtaan, kuin koirat. Koirat myös vaativat opettamista ratkaistakseen narunvetotehtävän. Marshall-Pescini jne (2017) toteavat, että näyttää siltä, että motivaatiotekijät ja tutkiva käyttäytyminen susien ja koirien välillä eroaa jo itsessään riippumatta ihmisen läsnäolosta.

Ongelmanratkaisukyvyn, tutkimiskäyttäytymisen ja uusien asioiden pelon välillä näyttäisi olevan ristiriita tutkimustuloksissa. Joidenkin tutkimusten mukaan sudet ovat pelokkaampia uusien asioiden suhteen kuin koirat. Kuitenkin sudenpentujen käyttäytymistä tutkivissa kokeissa sudenpentujen kuvattiin ”hyökkäävän” ongelmalaatikoiden kimppuun. Marshall-Pescini jne pohtivat, että ero tuloksissa voi johtua siitä, että tutkimuksissa tarkastellaan eri tavoin lähestyvätkö eläimet uusia asioita, ja jos lähestyvät, miten. 

Marshall-Pescinin jne (2017) tutkimuksessa, jossa tutkittiin samanlaisissa olosuhteissa eläinpuistossa eläneiden aikuisten suden- ja koiranpentujen reaktioita uuteen kohteeseen, havaittiin, että koirista pienempi osa (7/13) lähestyi uutta kohdetta, mutta kaikki sudet (11) lähestyivät sitä. Sudenpennut kuitenkin olivat hitaampia lähestymään kohdetta ja pakenivat sitä useammin kuin koiranpennut eli ne näyttävät olevan varovaisempia ja pelokkaampia lähestymisessä, mutta toisaalta kiinnostuneempia uusista kohteista ja käyttävät enemmän aikaa niiden tutkimiseen kuin koirat. Marshall-Pescini jne toteavat, että korkeampi motivaatio lähestyä ja tutkia uusia kohteita/asioita ja paikkoja todennäköisesti lisää onnistumismahdollisuutta ongelmanratkaisussa.

Marshall-Pescinin jne (2017) tutkimuksessa verrattiin suden ja koiranpentujen tutkivaan ja uusiin asioihin liittyvään käytökseen liittyviä motivaatiotekijöitä ongelmanratkaisussa 5, 6 ja 8 viikon iässä. Aiemmissa tutkimuksissa susien on siis osoitettu olevan itsenäisempiä ongelmanratkaisijoita kuin koirat. Ei ole kuitenkaan tiedetty ovatko taustalla kognitiiviset vai motivaatiotekijät. Niinpä koiran ja suden väliset erot ongelmanratkaisussa voisivat johtua näistä tekijöistä. 

Tutkimuksessa tutkittiin eroa samalla tavalla kasvatettujen koiran ja sudenpentujen tutkivaa ja uuden pelkoon liittyvää käyttäytymistä uudessa ympäristössä ja uusia kohteita (liikkuva ja haukkuva lelukoira ja kauko-ohjattava auto, jotka olivat 30s liikkeessä, 30s pysähtyneenä) kohtaan 5,6, ja 8 viikon iässä. 

Pelokkuutta uusia asioita kohtaan mitattiin viidellä eri tavalla: 

1) todennäköisyydellä ja

2) viiveellä ottaa kontakti uuteen esineeseen,

3) pelkoreaktioiden esittämiseen käytetyllä ajalla, kuten jähmettyminen ja juokseminen matalammassa asennossa (”pakeneminen”),

4) stressiin liittyvien käytöksien esiintymismäärällä (esim. läähättäminen, haukottelu, rapsuttelu) ja

 5) poistumistien läheisyydessä oloajalla. 

Tutkivaa käyttäytymistä mitattiin käyttäen aikaa, jonka

1) eläin liikkui uudessa tilassa rennossa asennossa ja

2) aktiivisesti tutki ja leikki uuden tavaran kanssa.

Tutkimushypoteesina oli, että sudet osoittaisivat enemmän kiinnostusta uuteen ympäristöön ja tavaraan, mutta myös korkeampia stressitasoja ja pelkoon liittyviä reaktioita. Tutkimukseen osallistui 17 sutta (6 narttua, 11 urosta) ja 18 sekarotuista koiraa (9 narttua, 9 urosta). Kaikki sudet ja koirat osallistuivat uuden tavaran testiin, mutta uuden ympäristön testiin osallistui 14 koiraa ja 10 sutta.

Sudet olivat sitkeämpiä ympäristön ja kohteiden tutkimisessa kuin koirat kaiken ikäisinä. Pelkoon liittyvien käytösten määrässä ja ihmisen lähettyvillä vietetyssä ajassa ei susien ja koirien välillä ollut eroa. Stressiin liittyviä käytöksiä esiintyi 5 ja 6 viikon iässä yhtä paljon, mutta 8 viikon iässä susilla niitä esiintyi enemmän. Tulokset vahvistavat aiemmat tulokset eli sudet ovat tutkivampia kuin koirat.  

Marshall-Pescinin jne (2017) pohtivat lopuksi syitä tuloksiin ja nostavat muun muassa domestikaation yhtenä mahdollisena tekijänä, joka vaikuttaa koiran pienempään sinnikkyyteen verrattuna suteen. Muissa tutkimuksissa on havaittu, että koirat hakevat apua ihmisiltä ongelmanratkaisussa. On mahdollista, että koiria on valittu sen perusteella, että niillä on suurempi riippuvuus ja turvautuvuus ihmiseen, mikä on puolestaan johtanut pienempään motivaatioon itsenäiseen tutkivaan käytökseen. Erittäin itsenäinen ja ihmiseen tukeutumaton yksilö voi olla haasteellisempi hallittava ja koulutettava koirana – kääntäjän huomautus. 

Marshall-Pescini jne (2017) myös pohtivat domestikaation vaikutusta ”kriittiseen kehitysperiodiin” eli sosiaalistamisen aikaikkunaan, jonka aikana saadut sosiaaliset ja ympäristövaikutteet vaikuttavat näiden hyväksyntään aikuisena. Kriittisen periodin on ajateltu osuvan liikkumisen lisääntymiseen ja sen sulkeutuminen osuu lähelle ajankohtaa, jossa eläin ennemmin välttelee kuin lähestyy uusia kohteita. Aiempien tutkimusten perusteella susien kriittinen periodi sulkeutuu kuuden viikon kohdalla. Susien pitäisi siten olla vähemmän tutkivia 6 ja 8 viikon kokeissa verrattuna koiriin, vaikka Marshall-Pencinin jne tutkimuksessa sudet ovat enemmän tutkivia kuin koiranpennut molemman ikäisinä. Marshall-Pencini jne toteavat, että sudenpennut kuitenkin osoittivat heidän tutkimuksessaan enemmän stressiin liittyviä käytöksiä 8 viikon iässä kuin koiranpennut, joten susien kriittinen periodi voi siis olla lyhyempi kuin koiran. Tutkiva käyttäytyminen ei kuitenkaan siis välttämättä liity tiettyyn kehitysvaiheeseen.  Tutkijat esitttävät, että tulevissa tutkimuksissa tulisi huomioida myös domestikaation potentiaalinen rooli ja ottaa se huomioon, kun verrataan susien ja koirien kognitiivisia kykyjä.

Marshall-Pescini S, Virányi Z, Kubinyi E and Range F (2017) Motivational Factors Underlying Problem Solving: Comparing Wolf and Dog Puppies' Explorative and Neophobic Behaviors at 5, 6, and 8 Weeks of Age. Front. Psychol. 8:180. doi: 10.3389/fpsyg.2017.00180